Mökkilomilla yksi iso ajatustyöponnistus on miettiä reissun ruokalista. Etukäteen tehtävän ajatustyön merkitys korostuu, kun mökkeilee vuokramökeillä. Silloin kaikki raaka-aineet mausteista puurohiutaleisiin pitää tuoda mökille – ja toiveena tietenkin on, että mitään pussinpohjia ei tarvitse pakata mökiltä lähtiessä mukaansa, saati nyt laittaa roskikseen.

Tätä ajatustyötä helpottamaan itsellä on puhelimessa muutamat ruokalistat, esimerkiksi yksi talviseen ajankohtaan sopiva ja yksi kesäreissuilla toimiva. Niiden listojen ympärille on sitten vähän helpompi rakentaa ruokalistat sekä kauppalistat reissulaisten, raaka-aineiden sesonkien ja matkan aktiviteettien mukaan.

Jokainen ostettu raaka-aine käytetään loppuun

Koska mökkireissun ruokasuunnitelmista olisi varmasti iloa muillekin, päätin kirjata tänne blogin ylös meidän taannoisen Lapin-reissumme ruokalistan. Tämä listaus toimii tietenkin inspiraationa ruokalistoihin ihan tavallisessa arjessakin.

Olimme reissussa neljästään yhdeksän päivän ajan, ja söimme kahdesti ravintolassa ja kerran saimme istua valmiiseen illallispöytään kyläillessämme. Muuten menimme tällä listalla, joka on mietitty sitä mukaa, että edellisen päivän illallinen taipuu seuraavan päivän retkilounaaksi. Uunivuoista riitti useammalle aterialle. Vain lasten lomaruokatoive, tortillat, on yhden illan erikoisuus.

Kävimme kaupassa kerran ostamassa kukkurallisen kärryllisen ruokaa ja kerran täydentämässä saunajuomia ja eväsherkkuja (lomalla voi!). Kotiin lähtiessä mukaan pakattiin pieni pala kaalia ja kahvipaketin sekä kaakaopaketin loput. Muuten kaikki käytettiin loppuun, soijarouhepussia, currytahnaa ja riisipakettia myöten.

Retkeilevän perheen mökkiruokalista

Ensin muutamat huomiot. Olen merkinnyt ruokalajien perään ainesosat kauppalistaa ajatellen, mutta noin muuten en ole ruokaohjeita kirjoittanut. Googlailemalla löytyy ohjeita, joita varioida, jos kaipaa tarkempia reseptejä.

Vuokramökkeillessä kotoa kannattaa pakata mukaan pienet pussit tarvittavia mausteita, kuten suolaa, mustapippuria ja kasvisliemikuutioita. Toisaalta useimmilla vuokramökeillä voi aika hyvin luottaa siihen, että sieltä löytyy viisi avattua pakettia suolaa, jos suolan laadulla ei ole väliä. Kun muut mausteet ovat pakattuina mukaan, paikallisesta kaupasta voi ostaa sitten purnukat ja muut raaka-aineet, jotka saa kulutettua loppuun.

Perusjutut

  • Öljy
  • Soijakastike
  • Ketsuppi

Aamupala-ainekset (joista napsitaan myös eväsaineksia)

  • Puurohiutaleet (puurosta voi tehdä myös rieskoja, silloin mukaan myös pieni pussi jauhoja)
  • Pakastemustikat
  • Hillo
  • Sikana leipää
  • Margariini
  • Hummus
  • Paprika
  • Suolakurkku
  • Vegejuusto
  • Vegeleikkele
  • Vegepatee
  • Silmusalaatti
  • Porkkana
  • Hedelmiä kauden mukaan, kuten tammikuussa: omena, klementiini, greippi, appelsiini, banaani
  • Kahvi
  • Luomukananmuna (ei vegaaninen osa listallamme)
  • Hunaja (ei-vegaaninen osanen tämäkin)

Illalliset, joista ruokatermariin eväslounas seuraavana päivänä (pois lukien tortillat):

  • Kikhernecurry riisillä: (riisi, kikherne, sipuli, punainen currytahna, kookoskerma, porkkana, pakastemaissi, korianteri, valkosipuli, lime, chili)
  • Kasviswokki: (nuudeli, chili, korianteri, vegesuikaleet, lime, punainen currytahna, porkkana, valkosipuli, suippopaprika, sienet, chili)
  • Makaronilaatikko: (makaroni, soijarouhe, juustonmakuinen kaurakerma, kasvisliemikuutio, paprika, soijakastike, paseerattu tomaatti, sipuli, valkosipuli, kasvisliemikuutio)
  • Juureskeitto: (peruna, porkkana, sipuli, palsternakka, lanttu, pakasteherne, soijarouhe, kasvisliemikuutio, rakuuna, maustepippuri)
  • Riisivuoka: (riisi, soijarouhe, valkokaali, sipuli, valkosipuli, pakasteherneet, paseerattu tomaatti, juustonmakuinen kaurakerma, kasvisliemikuutio, tuore persilja)
  • Tortillat: (tortillaletut, avokadot, tomaatti, korianteri, soijarouhe, sipuli, salaatti, vegekermaviili, chili, tuore korianteri)

Jälkiruuiksi ja eväsherkuiksi:

  • Torttutaikinalevyt ja marmeladi
  • Pakastepulla (esimerkiksi Pirkalla on vegaanisia)
  • Pähkinöitä
  • Mehu
  • Suklaa
  • Taateli
  • Keksi (esimerkiksi useimmat Donimo-maut ja piparkakut ovat vegaanisia)
  • Kaakao
  • Kauramaito
  • Vegenakit ja -makkarat

Eikä sovi unohtaa:

  • Sipsit
  • Dippikastikkeet
  • Vegekermaviilit
  • Saunajuomat
Jaa

Somessa pyöri vuodenvaihteessa haaste, jossa kehotettiin pohtimaan viime vuoden viisi henkilökohtaista ekotekoa. Toisin sanoen siis viime vuonna tapahtunutta elämäntavan parannusta siihen suuntaan, että maapallo pystyy tuon elämäntapamme kannattelemaan.

Meillä suomalaisilla siihen on vielä hommia, sillä viime vuonna Suomen ylikulutuspäivä oli maaliskuun lopussa. Maapallo pystyi tuottamaan luonnonvaroja suomalaiseen menoon kolmen kuukauden ajan, mutta loppuajan vuodesta porsastelimme velaksi.

Itse olen pyöritellyt omien tekojeni vaikutusta nyt muutaman viikon ajan, sillä aluksi tuntui, että viime vuonna ei tullut tehdyksi juuri mitään uusia askeleita kohti planetaarista elämäntapaa. Karkeasti jaoteltuna tavan tallaajan hiilijalanjälki muodostuu asumisesta, liikkumisesta ja matkailusta, ruuasta ja muusta kulutuksesta. Näissä ei viime vuonna tapahtunut mitään isompaa muutosta meidän osaltamme.

Lopulta muutoksia kyllä löytyi, mutta sitä ennen kurkistus perheemme arjen hiilijalanjäljen muodostumiseen.

Nelihenkisen perheen sähkönkulutus vuodessa 2 864 kWh

Asumme nelihenkisenä perheenä 83 neliön kerrostaloneliössä, jossa on myös työhuoneeni. Kotimme lämpiää maalämmöllä ja sähkön ostamme tuulisähköllä, minkä lisäksi sähkösopimukseemme kuuluu pari aurinkopaneelia.

Sähkönkulutuksemme oli viime vuonna 2 864 kWh, mikä on inasen vähemmän kuin sitä edellisenä vuonna. Isompia muutoksia ei voinut odottaakaan, kun ainut isompi sähkönsäästötapa, minkä energiakriisin herättelemänä keksin, oli olla laittamatta koko kausivalokattausta loistamaan.

Sähkönkulutuksemme on kuitenkin onneksi keskivertokulutukseen verraten maltillista, etenkin kun itse työskentelen kotoa käsin. Meillä liikkuvaisessa lapsiperheessä pesukone pyörii myös harva se päivä, minkä lisäksi otollisten pyykkinarusäiden loputtua valtaosa pyykistä kuivataan rummussa. Lämpöpumpullinen kuivausrumpu on kuitenkin energiaa säästävämpi vaihtoehto kuin huoneilmassa kuivattaminen – minkä lisäksi kuivausrummun puhaltama lämmin ilman kuivattaa tehokkaasti kylpyhuonetta, jossa ei ole lattialämmitystä. Jälkimmäinen on varmasti myös syy pieneen sähkölaskuun, ja kun joskus toivottavasti remontoimme kylpyhuoneen ja vessan, lattialämmitys kyllä asennetaan.

18 asteen huonelämpötila ja löylyjä taloyhtiön saunassa

Kerrostalokodissa muut asunnot lämmittävät myös meidän asuntoamme, joten taisimme viime vuonna vääntää ensimmäisen patterin päälle joskus marraskuussa.

Kotimme huonelämmön pidämme melko matalana, noin 18 asteessa näin talvisin, mutta tämä ei ole niinkään ollut edes ekologinen valinta. Viileä huoneilma on raikas ja siinä on hyvä nukkua, ja mielestäni talvella kuuluukin pukeutua eri tavalla kuin kesällä, myös sisätiloissa. Syksyllä pakkaan kesäisen kepeät helmat ja helteen hellimät pellavat vaatekaapista pois ja kannan tilalle kavalkadin erilaisia ja eripaksuisia villavaatteita.

Kotimme viherkasvitkin tykkäävät, kun ne saavat talvilepoonsa sopivan viileähkön huonelämpötilan.

Suihkuja koitin viime vuonna lyhentää ja ajoittaa hiustenpesut hikisimpiin sporttailupäiviin. Tästä en kyllä saanut minkäänlaista spartalaista nautintoa, vaikka noin muuten ekompiin elintapoihin siirtyminen ei ole tuntunut luopumiselta, vaan hykerryttävällä tavalla oikealta. Hampaat loukkua lyöden pikapikaa peseytyminen on kuitenkin vain ja ainoastaan inhottavaa, joten taloyhtiön yhteinen sauna ja sen viikoittainen saunavuoro ovat saaneet hykertelemään onnesta. Peseytyminen lämpimissä tiloissa, arjen luksusta!

Oli miten oli, vedenlotrauksessa on silti omalta kohdaltani edelleen paljon parannettavan varaa.

Kaupunkimökki lämpiää puulla

Kodin lisäksi meillä on pieni mökki pyörämatkan päässä kotoamme. Vaikka kesämajat ovat nimensä mukaisesti suunniteltu pääasiassa kesäkäyttöön, me vietämme tölleröllämme aikaa läpi vuoden.

Mökin ostaminen nosti hiilijalanjälkeämme, mutta samassa se on meidän 12 neliön testilaboratoriomme hitaammasta ja omavaraisemmasta elämästä. Mökissä on aurinkosähköt, kaasuliesi, kaasugrilli sekä varaamaton takka. Lämmityksen suhteen lautakasamme on varmasti energialuokassa jossain Ö:n kohdalla.

(Mutta on ehkä yksi maailman tyydyttävimmistä tunteista ladata perhefarmarimme, eli sähköavusteisen laatikkopyörämme akku mökin aurinkosähköllä.)

Autottoman perheen lähiseikkailut

Viime vuosi ei tehnyt mitään erityistä ekologista muutosta myöskään paikasta toiseen kulkemisemme ja matkustelun kannalta.

Meidän perheellämme ei ole autoa, vaan liikumme arjessa kävellen, pyörällä ja julkisilla. Vuokrasimme autoa useille reissuille, mutta aina kun mahdollista, kuljimme pidemmät matkat junalla. Lasten kanssa kävin kerran ulkomailla, kun kuljimme laivalla Viroon viettämään kesälomaa ystävien kanssa.

Kasvisruokaa ja kirpputoreja

Ruuassakin ajattelin alkuun, ettei mitään suurempia muutoksia ekologisempaan suuntaan ole tapahtunut. Itse olen ollut yli 20 vuotta syömättä lihaa ja lapsemme ovat kasvaneet kasvisvoimalla. Viljelypalstan myötä olen herännyt yhä enemmän lähiruokaan ja kasvisten sesonkeihin, mutta tämäkin on tapahtunut tasaisesti useamman vuoden aikana. 

Vaatteiden ja tavaroiden hankinnoissa olen suosinut kirpputoreja iät ja ajat. Esimerkiksi mökillä kaikki on kiinteitä huonekaluja, terassituoleja ja petivaatteita lukuun ottamatta kirppareilta tai roskalavoilta hankittua.

Garderobini on pääsääntöisesti second handia, ja viime vuonna muistaakseni ostin alusvaatteiden lisäksi uutena tossut (ettei villasukkia kuluisi niin paljon), minkä lisäksi neuloin itselleni yhden villatakin. Tämän lisäksi kuitenkin sain yhteistöiden kautta seitsemän vaatetta ja yhdet bikinit. Lukema yllätti; lopulta kuitenkin noin paljon uusia vaatteita, olkoonkin että kotimaisten ja arvoiltaan omiini mätsäävien brändien, mutta silti. Auts!

Uutta (tai käytettyä) tietokonetta, puhelinta tai kameraa en ostanut viime vuonnakaan, vaikka ne kaikki ovat alkaneet pihistä lopunmerkkejä. Sen sijaan lasten puhelimia korjattiin niin monesti ja niin monella sadalla eurolla, että en halua edes muistella.

Vaikka rikkonaisten näyttöjen korjaaminen vähän väliä kyrsii, suutarin ja ompelijan palveluiden käyttäminen sai viime vuonnakin aikaan valtavan hyvän olon – ja esimerkiksi ihan kuin uuden takin, nilkkurit ja nahkalaukun.

Oli miten oli, tässä haluan haastaa itseäni tänä vuonna enemmän: että miettisin hankintoja vielä enemmän, oli sitten kyseessä uusi, käytetty tai itse tehty tavara tai vaate.

5 ekotekoa vuodelta 2022

Vaikka mitään isoja elämäntapamuutoksia paremmin voivan maapallon – ja siinä samassa ihmiskunnan – eteen ei ensin tullut mieleen, olihan niitä, kun hetken aikaa ajatuksiaan pyöritteli! Haasteen tarkoituksena kun on huomata myös vähän pienemmät muutokset, minkä koen tärkeänä. On hyvä pysähtyä fiilistelemään jo tehtyjä asioita, pienen pieniäkin. Tässä viiden suorani:

Veimme ruokavaliota isosti vegaanisempaan suuntaan. Perheessämme kaksi syö silloin tällöin kalaa, (pääasiallisesti kotimaista villikalaa) ja yksi syö myös riistaa, mutta noin muuten emme kotona tai kylilläkään lihaa syö. Silti olemme kuluneet vuodet käyttäneet paljonkin maitotuotteita juustomuodossa. Se on ollut vähenemään päin, mutta tänä vuonna asiaan tuli jättimäinen muutos. Syödään nykyään kotona ja mahdollisuuksien mukaan myös kylillä lähes täysin vegaanisesti, mikä tuntuu huikentelevaisen hyvältä. En oikein keksi edes sanoja sille, miten ihanaa on voida syödä hyvin ja ilman omatunnon pistoksia. Kananmunia aamupalapöydässämme edelleen näkyy, ja siksi vuosia muhittelemani haaveet pienestä citykanalasta eivät ole hälvenneet, päinvastoin.

Kasvatin palstalla syötävän lisäksi valtavasti kukkia. Ensimmäiset vuodet palstaa viljellessäni mietin, että haluan kaiken viljelyalan ”hyötykäyttöön”, eli viljellä vain syötäviä kasveja. Vähänpä maalla kasvanut maanviljelijän tytär ymmärsi! Luonnossa kaikki liittyy kaikkeen, ja ilman pölyttäjiä oltaisiin kaikki pulassa, mutta vasta pölyttäjäkato sai minut heräämään asiaan. Aloin istuttaa palstalle myös kukkivia perennoja, ja viime vuonna onnistuin vihdoin kesäkukkien esikasvatuksen kanssa. Palsta kukki valtoimenaan – ja en muista nähneeni niin paljoa pörriäisiä ja perhosia kuin viimeksi lapsuudessa. Kukkia oli niin paljon, että niitä riitti kimppuina kaunistamaan myös kotiamme kuukausien ajan.

Hankimme lasten vaatteet lähes täysin käytettynä. Omat vaatteeni olen vuosien ajan ostanut pääsääntöisesti käytettynä, mutta viime vuonna onnistuimme siinä myös lasten kanssa. Siihen on muutamia syitä. Ensinnäkin lapset ovat kasvaneet sen verran, että kirpputoreilta alkaa taas löytyä esimerkiksi ehjiä housuja heidän koossaan. Esikoiselle vaatetta voi etsiä nykyään myös kirpputorien aikuisten vaatevalikoimista, mikä parantaa mahdollisuuksia löytää vaikkapa mieleinen takki, kengät tai farkut. Eniten on kuitenkin kiittäminen Herttoniemeen avattua Kidia-lastentarvikekirpputoria. Kun omalla kylällä on laadukas kirpputori, jossa vaatteet on laitettu esille kokojen mukaan, on sinne helppo ohikulkumatkalla piipahtaa katsomaan valikoima, ja sitä todennäköisemmin ostoslistalla olevat vaatteet löytyvät käytettynä.

Nautin eurooppalaisia viinejä. Pidän viineistä, ja aikaisemmin olen valinnut ne luomu-merkin, Reilun kaupan -merkin, vegaanisuuden ja muun pöytään katettavan tarjottavan mukaan. Myös pakkausta olen miettinyt, ja siksi olen lasin sijaan mielelläni valinnut muovisen pullon tai pahvisen tölkin. Viime vuonna aloin kiinnittää huomiota myös viinin kotimaahan. Vaikka rakastan chileläisiä punaviinejä, olen jättänyt ne ostamatta ja valinnut sen sijaan eurooppalaisia viinejä.

Valitsin metron sijaan yhä useamman pyöräilyn. Tämä on hivenen överi ekoteko, sillä metrolla tai muilla julkisilla kulkemisessa ei tietenkään ole mitään vikaa, päinvastoin. Mutta itselleni henkilökohtaisesti oli iso juttu, kun viime vuonna hankin oman yksinpoljettavan pyörän – laatikkopyörän rinnalle – minkä ansiosta oli helppo valita pyörä silloinkin, kun ennen olisin kulkenut metrolla. Tunnen näin olevani enemmän yhtä ja samassa rytmissä ympäröivän luonnon kanssa. Oma pyörä mahdollisti senkin, että sen sai napattua mukaan junaan ja reissuille. Viime vuonna fillaroin lähiseutujen lisäksi esimerkiksi Verlassa ja Hailuodossa.

5 ekotekoa vuodelle 2023

Mitä sitten tahtoisin tehdä paremmin synkassa ympäröivän luonnon kanssa tänä vuonna? Toivottavasti paljon kaikenlaista ihan huomaamattanikin, mutta nämä minulla ovat haaveena ja tavoitteena:

Pyrin omavaraistelemaan vielä enemmän ja tietoisemmin. Kaupungissa täysi omavaraisuus ei ole mahdollista, enkä moisesta ainakaan vielä haaveilekaan. Mutta sellainen urbaanin martan omaravaistelu kiinnostaa kovin. Toivoisin oppivani ja kehittyväni esimerkiksi palstan luonnonmukaisessa viljelyssä, villiyrteissä ja -vihanneksissa, kompostoinnissa ja erilaisissa hivenen unohdetuissakin säilöntämuodoissa.

Äänestän eduskuntavaaleissa luonnon puolesta. Tänä vuonna huhtikuun alussa äänestetään uusi jengi eduskuntaan, ja minä aion antaa ääneni luonnon puolesta. Vaikka yksittäisten ihmisten tekemät muutokset ovat tärkeitä, suuret massat lähtevät muuttumaan, kun siihen vaikutetaan poliittisilla päätöksillä.

Opettelen parsimaan villavaatteita. Tämä on häpeällistä myöntää; vaikka olenkin melko näppärä käsistäni, en osaa parsia villavaatteita. Toki minä nyt reiät harsin umpeen, mutta esimerkiksi haituvaksi kuluneen villasukan kantapään paikkaustaitoni on tasolla, jossa olen katsellut paikkauksesta videioita yrittäessäni hahmottaa, miten homma kuuluisi tehdä. Olisi myös kiva osata ylipäätään korjata vaatteita kauniimmin, tehdä näkyväksi ja kauniiksi sen, mitä ei voi peittää. Siksi kiinnostaisi kovasti oppia myös erilaisia kirjontatekniikoita.

Opettelen leipomaan hapanjuurileipää. On suorastaan mysteeri, miten minä, kaikenlaiseen itse tekemiseen helposti hurahtava, en ole vieläkään eläissäni tehnyt hapanjuurileipää. Mutta nyt, tänä vuonna sen opettelen. Ilmoittauduin paikallisten marttojen hapanjuurileipäkurssille, se on varmasti hyvä alku!

Teen ja kulutan harkitummin internetin sisältöä. Tästä puhutaan hämmästyttävän vähän: internetin hiilijalanjälki on hurja. Kuten niin monessa asiassa, tässäkään asiassa kulutukseen ei tarvitse suhtautua ehdottomuudella, vaan kohtuudella. Vuonna 2019 tekniikan tohtori ja tutkija Kari Heikkinen Aalto-yliopistosta totesi Ylen haastattelussa näin:

”Digitalisaation on ajateltu vähentävän hiilidioksidipäästöjä, kuten se monella alueella tekeekin. Kääntöpuolena on se, että palveluita on niin helppo käyttää, että niitä kulutetaan koko ajan enemmän ja enemmän.”

Kas: se, että minä vuodenvaihteessa someammattilaisena lopetin Instagramin stoorivideoiden tekemisen, on myös ekoteko.

Jaa