Kaupallinen yhteistyö: Helsinki Liikkuu

Onko tämä tottakaan – ihan kuin olisi jossain ulkomailla! Tämä hämmentyneen onnellinen ajatus kieppuu mielessäni yhä joka kerta, kun käymme uimassa kotikaupunkimme maauimaloissa.

On turkoosina kimmeltävät uima-altaat, kesää ilakoivat ihmisäänet ja kaiken yllä taivas kattona! Ihan kuin pääsisi larppaamaan hotellin uima-allaspäivää jossain kaukana – mitä nyt paikalle fillaroi meiltä kotoa ja päivän pääteeksi pääsee vielä suomalaisittain saunaan (jahka kulkutauti tästä helpottaa).

Johtuu kai maalaistaustastani, mutta Helsinki pääsee yllättämään yhä harva se viikko. Ehkä pohjalaisjuureni auttavat minua näkemään Helsingin laajemmin, sekä paikallisen että turistin silmin. Vaikka tämä on ollut kotikaupunkini jo pitkästi päälle vuosikymmenen, silti hämmästyn, miten paljon puuhasteltavaa ja seikkailtavaa kotikulmilta löytyy, ja monesti kaupungin asukkailleen tarjoamana tai varsin edulliseen hintaan.

Kumpaan tänään: leikkipuistoon vai metsään?

Se pätee myös liikkumiseen. Enhän minä ennen lapsia edes ymmärtänyt leikkipuistojen pointtia. Ei meillä maalla moisia ollut! Mutta sittemmin olen mielelläni vienyt lapset kieppumaan ja tyhjentämään loputonta energiaansa leikkipuistoihin. Kesäisin on ihanaa, kun kahluualtaat täytetään vedellä, puiston henkilökunta järjestää ohjattuja leikkejä ja minä voin kääntää kasvot aurinkoon sekä neuloa muutaman kierroksen.

Ja toki täältä löytyy myös lapsuuteni leikkipuistomaisemaa: metsää. Meillä Herttoniemessä takapihalta lähtee Helsingin suurin luonnonsuojelualue, joka on suorastaan elintärkeä itselleni. Niissä metsissä me retkeilemme, sienestämme ja hiihdämme. Eli hellimme hyvinvointiamme ja hengitämme metsää. Myös minun lenkkireittini puikkelehtivat niissä maisemissa, ja sieltä löytyy myös kaupungin ylläpitämä ulkoliikuntapiste, jolla käyn metsäjumppailemassa juoksemisen ohessa.

Täältä Herttoniemestä löytyy myös skeittipuisto ja ulkoliikuntakenttiä, joissa osassa käydään talvisin luistelemassa, mutta jotka nyt kesän tullessa ovat taas ihan kaikkien kaupunkilaisten käytössä – jos kentällä ei ole treenejä ­– vaikka fudiksen pelaamiseen tai pesäpalloilotteluun.

Kaikkien käytössä olevia tenniskenttiä ja pingispöytiä

Tulevana kesänä aiotaan ottaa haltuun omalta kylältä kaksi uutta lajia: pingis ja tennis. Vastaremontoidusta lähileikkipuistostamme kun löytyy nykyään viihtyisä pingispöytä, ja ostinkin kirpparilta jo pingismailat ja pallot kesäpäivien matseja varten.

Pingispöytiä löytyy myös Herttoniemen urheilupuistosta, jossa on myös useampi tenniskenttä. Tajusin vasta hiljan, että Helsingin kaupungin tenniskenttiä saavat kaikki kaupunkilaiset käyttää joko pientä varausmaksua vastaan tai kenttien ollessa vapaana, ihan ilmaiseksi! Näenkin mielessäni tennistreffit puolison kanssa.

Yhdelle sivustolle kootut kotikaupungin liikkumismahdollisuudet

Ei ole olemassa vain yhtä oikeaa tapaa liikkua, ja minulle liikunta onkin ennen kaikkea liikkumisen onnea. Juoksemisen tuoman fyysisen hyvän olon lisäksi ihan yhtä tärkeää on metsä, jossa juoksen. Maa jalkojeni alla ja ympärilläni elävä luonto, joka on joka lenkillä vähän erilainen. Kulkiessani pyörällä, tunnen oloni kepeän vapaaksi ja osaksi ympäristöäni. Maauimalapäivinä itse uiminen on lopulta aika pieni osa elämyksestä.

Yhteistyökumppanini Helsinki Liikkuu kannustaa kaupunkilaisia löytämään juuri oman tapansa liikkua, ja minä saan olla ilolla mukana siinä. Helsinki Liikkuu -sivuille on koottu yhteen erilaisia liikkumismahdollisuuksia luontopoluista erilaisiin teemallisiin pyöräilyreitteihin ja frisbeegolfradoista kuntoratoihin.

Tuo sivusto tuleekin olemaan meidän inspiraatiolähteemme tulevan kesän seikkailuihin! Meillä on ollut tapana kesäisin lasten kanssa pakata laatikkopyörään eväät ja uimakamat ja viettää päivä pyöräillen uimarannalta toiselle, ehkä leikkipuistoissa tai muissa kivoissa paikoissa välillä pistäytyen.

Olenkin iloinen, että sekä kaikki kaupungin uimarannat että leikkipuistot löytyvät helposti kartalta yhdellä vilkaisulla. Näemmä yhä edelleen on jäljellä kumpaisestakin sellaisia, joissa emme ole käyneet.

Neljä koko perheelle soveltuvaa liikuntapaikkaa Helsingissä

Tulevana kesänä on tarkoituksena tehdä retket näihin koko perheelle sopiviin liikuntapaikkoihin, jotka ovat jääneet tuntemattomammaksi meille:

Paloheinä: täynnä purulenkkejä, suuri ulkoilualue, kuntoportaat, moderni ulkokuntosali ja iso lasten leikkipuisto.

Pirkkola: uimahalli, yleisurheilukenttä, ulkokuntosali, purulenkit ja metsäpolut, Helsingin suunnistajien lasten rasteja keväisin, metsikössä tutkittavaksi sodan aikaisia vallihautoja.

Jätkäsaari: Helsingin uusin ja tuliterin liikuntapuisto, uusi skeittipuisto, tekonurmikko fudispuuhiin ja koriskenttä.

Keskuspuisto: Tämä on meille tämän neliön tutuin ja kylillä siitä puhutaankin helsinkiläisten suurimpana liikuttajana. Alueelta löytyy Maunulan maja, mahdollisuus tutkia raunioita, kivoja pyöräilyreittejä ja metsää, jossa vaikka sienestää.

Lähiömutsin suosikkipaikat kotikaupunkiretkeilyyn

Tässä taas teille inspiraatioksi kotikaupunkiretkiin tai Helsingin-vierailuihin meidän perheemme lempparit, joita ilman emme kesäämme vietä nytkään:

Kumpulan maauimala. Jokakesäinen ihanuus ja klassikko! 25 metrin allas ja lisäksi lapsille kahluuallas sekä lastenallas. Hyppytorni on aina yhtä jännä ja kiva! Alueella on myös leikkipuistohärveleitä, koriskenttä ja paljon nurmikkoa, jolle levittää vilttinsä koko päiväksi.

Tuorinniemen leikkipuisto. Koska tämä Herttoniemenrannassa sijaitseva puisto ei ole aivan lähileikkipuistomme, sen yllä on tiettyä vapaapäivien kimalletta. Kiva monipuolinen puisto, ihanat ohjaajat ja kesäisin ilmainen puistoruokailu lapsille. Kesällä ässä puisto siksikin, että ihan vieressä on kaupungin uimaranta.

Saariretket. Kiljahdin ilosta huomatessani, että Helsingin saariin pääsee jo retkille! Saarikuljetukset ovat starttailleet, ja nyt yhteysaluksella pääsee jo Vartiosaareen ja Kaunissaareen, joista jälkimmäisessä olemme myös telttailleet. Ensi viikon aikana pääsee muun muassa Pihlajasaareen. Tänne olen koonnut vinkit 10 saariretkeen Helsingissä.

Kivinokka. Tietenkin, meidän ja jokaisen muun kaupunkilaisen oma kesäparatiisi keskellä Helsinkiä. Ennen kuin saimme alueelta palstan ja lopulta ostimme kesämajankin, kävimme vuosien ajan retkellä alueella. Ota siis sinäkin pyörä alle ja lähde ihastelemaan värikkäinä kukkivia palstoja ja metsässä röllitölleinä nököttäviä kesämajoja.

Kivinokan alueella on myös esimerkiksi luontopolku ja lintulava, pari nurmikenttää vaikka jalkapallon pelaamiseen, rannalla toimiva kesäkahvila ja nyt tulevana kesänä myös kesäteatteri. Kivinokan uimaranta on kaupungin suloisimpia: pieni ja matalapohjainen poukama, jonka vastarannalla kohoava Kalasataman tornitalojen siluetti on epätodellinen vastakohta Kivinokan metsätöllikuplalle.

Äiti ja kaksi lasta. Yksi silottelematon arkikuva viikossa, vuoden ajan.

Lauantai-iltaisin on perheemme saunavuoro taloyhtiömme kellarisaunassa. Lauantain saunavuoro on muuttumaton pyhä riitti, jonka ympärille viikonloput suunnitellaan kesät ja talvet. Täytyy olla jotain erityisen painavaa ja poikkeuksillista menoa lauantai-illalle, että jätän saunavuoron väliin.

Siihen nähden, miten stressaavaksi muuten koen minuutintarkat aikataulut, on saunavuoro säännön vahvistava poikkeus.

Olemme nimittäin asuneet puolison kanssa kahdestaan kodeissa, joissa on ollut oma sauna. Niiden lämmityksessä olimme huithaipeleita. Napsautimme sähkökiukaan päälle, mutta saunaan meneminen aina valui ja venyi, välillä unohtuikin. Sitten istuimme tuhottoman paljon sähköä kuluttaneille löylyille, jotka olivat pienessä kopperossa niin kuumat ja kuivat, että henkeä ei meinannut saada ja korvantaukset paloivat. Parit kauhalliset löylyä näön vuoksi riittivät.

Vaikka joskus olen haaveillut mahdollisuudesta saunoa koska huvittaa, totuus taitaisi olla se, että ensinnäkään en tahtoisi antaa kodin neliöstä saunalle yhtäkään, minkä lisäksi ainakaan tuollaista pientä kerrostalosaunakopperoa ei kuitenkaan tulisi lämmitettyä sen useammin kuin kerran viikkoon. Vuokramökeillä saunon aamuin ja illoin, mutta mökkilomien kiireettömyys ja puilla lämpiävät rantasaunat ovat aivan eri asia.

Tavanomaisen viikonlopun aikana huomaan arvostavani saunaa enemmän, kun sille on pyhitetty oma hetkensä. Kun se ei ole aina saatavilla, sen arvo on sitä suurempi ja osaan nauttia ihan joka minuutista (ainakin kun joku ei mesoa, sekoile, kilju tahi muuten marise). Taloyhtiön isossa saunassa löylyt ovat myös napakat, mutta kostean lempeät. Ylälauteille mahtuu kaksikin perhettä pyllyt vasten pyllyä tai kaksi aikuista lököilemään pitkällään.

Pesujen jälkeen puemme pukuhuoneen puolella saunatakit päällemme. Pesuaineet, kylpylelut ja saunajuomat kulkevat mukana korissa. Kylpyvanat, eli pohjalaisittain punkat, käymme viemässä takaisin varastokoppiin odottamaan seuraavaa saunavuoroa.

Läpsytellessämme pyyhkeet päässämme takaisin kotiin, tunnen hassua yhteenkuuluvuuden tunnetta kotikerrostalomme 50-luvulla rakennettuihin kellari- ja rappukäytäviin. Niihin, joissa on jo pian 70 vuoden ajan kuljettu saunatakit päällä saunavuorolle ja takaisin.