Tässä kuvaläjällinen lisää toivomaanne kesävaateinspiraatiota – vielä kun on sitä Mamban korvamadon lupaamaa aikaa jäljellä (sori). Täällä aloitin ensimmäisen osan kanssa, ja tällä kertaa jatketaan samalla kaavalla. Jokainen kuva on ihan aito päivän asu, jota varten ei ole vaihdettu korkkareita jalkaan, lisätty huulipunaa tai mietitty kuvauslokaatiota sen kummemmin.

Ensimmäisen kuvan kaltaisiin kreppitanttuihin pukeuduin 90-luvun puolivälissä ja taas mennään! Kirpparilta löytynyt mekkonen on kotipäivien suosikkini, sillä se on mukana, ilmava, mutta silti tarpeeksi skarppi piipahduksiin kodin ulkopuolella. Minulle parahultaisen kesälämpötilan tunnistaa siitä, että kuvassa olen paljain varpain. Noin muuten oleilen sisätiloissa yleensä villasukissa tai tossuissa tai jopa molemmissa.

Olisin voinut pukeutua ihan samalla tavalla hummatessani 90-luvulla nuoruuttani kuin tässä Kajaanin-reissulla napatussa kuvassa. Marimekon raitapaita on second hand -löytö Seinäjoen Holmströmiltä, samaten kuin mallia 522 olevat vintage-Leviksetkin. Ne ovat ehkä kokoa tai jopa kahta liian isot, nyt kun puuvilla on antanut käytössä periksi. Sopivat kaverit siis myös menkkaturvotuspäiviin ja matkustamiseen.

Jaloissa minulla on Kavatin nahkasandaalit. Ne löytyivät ihan sattumalta muutama kesä sitten Södertäljen-reissulla Ruotsissa, kun kuljin kenkäkaupan ohi ja pihalle oli nostettu alepareja tyrkylle. Nämä olivat viimeinen pari laatuaan ja just omassa koossani. Lapsillamme on kyllä ollut ja paraikaa on Kavatin kenkiä, sillä pidän niiden laadusta, materiaaleista ja malleista, mutta en tätä ennen edes tiennyt, että Kavat valmistaa popoja myös aikuisille.

Musta pieni Three bags -merkkinen nahkalaukku on kirppislöytö jostain vuosituhannen vaihteesta. Se on just hyvä kuljettamaan pienet tarpeelliset tavarat puhelimesta avaimiin ja pankkikortista nenäliinoihin, kun repussa kulkevat sitten muut roippeet. Tätä on korjattu monet kerrat suutarilla ulkomaita myöten, mutta yhä se vain kestää.

Tässä sitä painellaan Seinäjoen-seikkailun aikaan Alina Piulta muutamia vuosia sitten saamassani mekkosessa. Sen helma on päässyt kipsahtamaan piipahdettuaan vahingossa toviksi kuivausrummussa, mutta sukkahousujen ja (pyöräily)shortsien kanssa sitä kelpaa edelleen ulkoiluttaa. Mekon ja takin välissä lisälämpöä koleaan kesäpäivään on tuomassa vielä Uhanan kauhtana. Laukkuna minulla on Pihkan yhteistyö-laukkukurssilla tekemäni veska, ja Fjällrävenin Kånken-repun olen saanut merkkiä edustavalta pressitoimistolta.

Kaiken päälle olen kiskonut second hand -farkkutakin. Rotsin kanssa kävi sillä tavalla erikoisesti, että se löytyi silloin kun sitä tarvitsin. Kirpputorit kun eivät yleensä toimi akuutteihin tarpeisiin, mutta tällä kertaa astelin Fredan Uffiin etsimään itselleni farkkurotsia, ja tämä upea James-takki löytyi miesten osastolta. Niihin aikoihin vähän nihkeilin 70-luvulle vieviä kauluksia, mutta jännästi tuo muotomaailma on alkanut tässä ajan kuluessa taas viehättää.

Tämä on minun ”helle syvenee, helmat lyhenee” -mekkoni, jonka romanttiset puhvihihat vievät huomion siltä, että pylly melkein näkyy. Yleensä vedän vielä varmuudeksi alle shortsit. Ivana Helsingin hempeän sävyisen mekon printtiin piiloutuu muumikuviointi, jota ei huomaa, jos ei läheltä katso tai tiedä, mitä etsiä. Ostin tämän luettuani Tove Janssonin elämäkerran ja löydettyä hänestä esikuvani.

Päässä minulla on mistä lie kuivatusta rehusta tehty hattu, jonka ostin World Vision -reissun aikaan kambodzalaiselta torilta. Tämä hattu päässä olen lomalla. Jalassa minulla on käytettynä löytämäni kotimaiset ja upeat puukengät ja olalla keikkumassa itse tekemäni Pihka Collection -laukku.

Lököfarkut ja paljaat nilkat – kesä! Leviksen vintagefarkkujen kanssa tässä asukokonaisuudessa minulla on kirpparilta löytynyt täyssilkkinen ribbipaita, jossa on kivaa 70-luvun henkeä. Paidan päällä on niin ikään kirpputorilta löytynyt jakkutakkiasia, joka pääsisi paremmin oikeuksiinsa kiinni ollessaan. Mainio vaate, jossa on hyvä yhdistelmä kukkahattutätiä ja pahiksille keskaria näyttävää hippiä.

Korvissani minulla on Karinan keraamiset korvikset, jotka olen saanut valmistajalta. Jaloissani on taas vuosien saatossa patinoituneet Töysän Kenkätehtaan valmistamat tanhukengät, eli supikkaat. Kirjoitin tästä kenkärakkaudetani tuoreeltaan täällä.

Tämä on aika yleinen kesälookkini – tai ainakin se, missä olen onnellisimmillani. Näillä rytkyillä oleilen kylminä päivinä palstalla ja retkeillessämme. Jalassani minulla on Haglöfsiltä saamani retkihousut ja päällä Makialta saamani raitapaita.

Adidaksen verkkatakki on vaatekaappini vanhin vaate, sillä olen ostanut sen itselleni säästämilläni rahoilla joskus 90-luvun puolivälissä. Silloin vaatteen piti roikkua päällä, joten ostin takin (ja maalitahrojen takia lopulta poisheittämäni housut) koossa XL. Nyt yli 20 vuotta myöhemmin ja erinäisten kehomuutosten jälkeen takki ei ole minulle enää iso, vaan just sopiva.

Muistatteko sen viime kesärytkypostauksessa esittelemäni mustan mekkohuitulan, joka kesti Bali-talvemme hiet, kosteuden, auringon ja pesutavat? No tämä tässä on toinen mekko, joka teki saman tempun. Second changen mekko on ostettu vuosia sitten Nudgesta. Materiaaleina Second change käyttää teollisuuden ylijäämämateriaaleja, ja tuotteet ommellaan Suomessa.

Tykkään mekon edestä lyhyemmästä ja takaa pidemmästä mallista. Se kuivuu kastuessaan nopeasti, joten tämä oli reissumekkoni myös esimerkiksi pyörämatkallamme Ahvenanmaalla, kun polkiessa tuli hiki. Kesän lämpiminä päivinä tämä onkin se mekko, joka kiskotaan takaisin päälle suoraan pyykkinarulta.

Lanteilla minulla on kirpparilta löytynyt kauniin patinoinut nahkavyö, jonka solkiin on kätevä laittaa roikkumaan kaikkea tarpeellista vesipullosta retkipuukkoon. Seuraajani tunnistivat vyön aikaisemmasta postauksesta partiovyöksi. Vyön kanssa minulla on tekemäni Pihka-laukku, jonka hihnaan tein reikiä sen verran, että sen voi halutessaan pujottaa myös lanteille vyölaukuksi.

Tässä tämän kesän tyyliä esitellään Kivinokan uimarannalla. Päälläni minulla Bali-talven Australia-piipahduksen aikana kirpparilta löytynyt pellavamekko. Liekö paahteisen kotimaansa ansiota, mutta tämä mekko suorastaan tykkää hikisistä ja hiekkaisen likaisista päivistä.

Mekon kanssa päähäni olen vetäissyt kuopuksen Polarn O. Pyretiltä saaman uv-uimalakin. Oli taas tainnut pyöräilykypärä päässä unohtua oma lakki eteiseen. Jos tahdotte samanlaisen tornin uimalätsästä, hatun on ensinnäkin tietenkin oltava liian pieni, minkä lisäksi sen alle kannattaa jättää päälaelle kiepaistun sottunutturan. Käsissäni minulla on lemppariasusteet, joita tykkään kannella kaikkina muinakin vuodenaikoina: päivän Hesari ja kahvimuki.