Kaupallinen yhteistyö: Finlayson

Meillä on ollut ihan hurja ikävä metsään. Olisi ihanaa voida makailla ihan lähekkäin pienessä teltassa ja kuunnella ympärillä tuulessa huojuvaa metsää ennen uneen vajoamista. Syksy on kuitenkin ollut niin sateinen, että ei olla viitsitty lähteä lasten kanssa tarpomaan telttaretkille. Kai siksi lapset ovat alkaneet leikkiä telttaretkiä.

He raahaavat keskelle olohuonetta ruokapöydän tuolit. Niiden päälle asetellaan läjäpäin torkkupeittoja ja -vilttejä katoksi. Majanrakennuspuuhien onneksi olen vilttirohmu, jonka kodissa on torkkupeitto joka tuolin kulmalla, sängyn päällä ja sohvan nurkassa. Nuotion lapset tekevät vesiväripensseleistä, joiden päälle asetellaan leikkikeittiön ruokia paistumaan; tomaattia, sieniä ja kermakakkua.

Lasteni mielikuvituslaukasta se oma ajatuskin sitten lähti. Sain ilokseni tehtäväkseni esitellä teille Finlaysonin uutukaisista lemppareitani ja tajusin, että minunhan on ehdottomasti rakennettava lasten kanssa maja. Sellainen pehmoinen pötköttelypaikka, jossa Tampereella vuonna 1820 perustetun Finlaysonin rehevät, herkät ja klassiset kuosit pääsevät luomaan ympärille satumaisen tunnelman. Ja niin tehtiin! Muutamat tuotteet nappasin meille itsellemme, ja osan majarakenteista valitsin kuvauslainaan.

Finlayson teki tämän vuoden syksyllä mallistouudistuksen, jossa mallisto jaettiin ihaniin, tyylikkäisiin ja jännittäviin designeihin. Kuluttajatutkimuksen mukaan suomalaiset jakautuvat näihin ryhmiin, ja oma lokeroni oli aika selvä. Teillekään tuskin tulee yllätyksenä, että rehevät ja jännittävät kuosit vetoavat visuaalisella seikkailullaan eniten minuun. Jos osaisin piirtää mietteeni paperille, syksyisestä metsästä sävynsä poimiva Sadussa-pussilakanasetti olisi minun ajatusmaailmani.

Villipedot-torkkupeitto sekä erikseenkin myynnissä olevat tyynyliinat ovat kikatuttavan söpöt. Eihän mitään noin suloisen veikeää voi olla rakastamatta! Ja sitä paitsi, torkkupeittohamsterilla on näemmä aina tilaa yhdelle peitolle, johon kääriä itsensä päiväunien ajaksi ja jonka vetää kotikonttoripäivien aikaan lämmittämään harteita. Tosin joudun aina etsiä peittoa eri puolilta kotiamme, sillä lapsetkin tykkäävät siitä, minkä takia se usein löytyy lasten kerrossängystä myttyrältä. Sängylle pedattuna se itse asiassa toimisi hyvin keveänä päiväpeittona.

Toinen Finlaysonin pääteema eroaa aika paljon siitä värikkäästä Finlaysonista, jonka minä olen oppinut tuntumaan pienestä pitäen. Mallisto on tyylikäs ja nojaa Finlaysoniin perinteisiin. Kuosien sijaan keskitytään siihen, miltä vaikkapa pussilakana tuntuu. Flanelliset Reno-pussilakanat ovat niin ihanan pehmeät, lämpimät ja kutsuvat, että kotikonttorilla työskentely saattaa jossain välissä ihan huomaamatta päätyä pikkutorkkuihin viereisessä makuuhuoneessa. Utuisen sininen väri tuntuu rauhoittavalta ja lohdulliselta syksyn ja talven pimeydessä. On ihan ok olla välillä muutakin kuin säpinää ja ympäriinsä roiskuvaa väriloistoa.

Viimeinen teema on nimensä mukaisesti ihana. Se on romanttinen, kukkiva ja suloinen, mikä kuulemma on sellainen paletti, joka eniten vetoaa meihin suomalaisiin. Hempeissä ja kesäisen kepeissä Tatuainen-lakanoissa voisin nähdä haaveunia siirtolapuutarhamökistä omalla verannalla, raparperipuskalla ja lautalattialla, jolla aurinko leikkisi säteillään niinä laiskoina sunnuntai-iltapäivinä, kun aika on unohtanut ikuisen hoppunsa.

Meidän liinavaatekaapista on löytynyt aina Finlaysonia, sillä sain sellaiset mukaani muuttaessani omilleni 17-vuotiaana. Eikä lakanarakkaus ole siitä hiipunut. Pidän Finlaysonin edustamasta pohjoismaalaisesta ja raikkaasta visuaalisuudesta. Koska olen ihan lääpällään 50-luvun skandinaaviseen suunnitteluun, ei kai ihme, että Finlayson on kulkenut mukanani vuosikymmenien ajan. Finlayson kun perusti oman – sittemmin jo lopetetun – suunnitteluateljeen Forssaan juurikin 50-luvun alussa.

Esimerkiksi Elefantit näyttävät ihan yhtä freeseiltä nyt kuin niitä hankkiessani vuosia sitten tai silloin kun kuosi vuosikymmeniä sitten suunniteltiin. Edelleen suurin osa suosikeistani löytyy sieltä 50-luvulla suunnitteluista ja yhä tuotannossa olevista kuoseista. Itse tykästyin kuvauslainoista etenkin musta-valkoiseen Onni-kuosiin, enkä ihmetellyt, kun tajusin senkin olevan peräisin jo 50-luvulta. Lapsiperheellisille tiedoksi, että tuosta sydänkuosista on nykyään saatavilla pussilakanat myös vauvojen koossa sekä lasten koossa.

Tänä päivänä Finlaysonin tuotteet valmistetaan pääasiassa Euroopassa ja Turkissa. Tuotantoketjua on avattu ilahduttavan avoimesti esimerkiksi täällä. Viime vuosina Finlayson on tuulettanut lakanoista pölyjä ja tehnyt mielestäni mahtavaa brändityötä. Esimerkiksi lakanat 50 vuoden takuulla, kierrätyslakanoista tehdyt räsypalat ja kieltäytyminen myymästä tuotteita rasistiselle jälleenmyyjäketjulle ovat ensinnäkin tietenkin penteleen hyviä markkinointitemppuja, mutta myös sellaisia arvoja, joiden ansiosta mekin ylpeydellä nukumme finlaysoneissamme.

Näiden majatunnelmien kera toivotan rentoa ja pehmoisen ihanaa viikonloppua teille ihanat! Jos vain on mahdollisuus, rakentakaa tekin viikonlopun aikana maja. Köllöttely majassa yhdessä tärkeiden tyyppien kanssa toimii niin murjotuksen häätämiseen kuin onnellisuuden ylläpitoon, voin luvata. Parasta on, että viikonlopun aikana majassa voi nukkua yhdessä perhepäikkärit.

Jaa