Sitä olen tässä viime aikoina miettinyt, kenenköhän älynväläys ne markettien autokärryt oikein ovat. Tiedättehän, ne tahmaiset ja noroiset kärryt, joissa on laitettu yhteen muovinen polkuauto ilman polkimia ja ostoskärry ilman tarpeeksi isoa tilaa lapsiperheen ruokaostoksille.

Toivoakseni kärryautojen alkuperäinen ajatus on ollut hyvä; se että pienten lasten kanssa kauppareissut sujuisivat mukavammin. Koska eihän kukaan voi olla niin ilkeä, että suunnittelisi sellaiset ihan vain piruuttaan.

Sillä totuushan on, että ne ovat helvetinvankkurit. Siellä kuppaisessa kärryssä on juuri ja juuri tilaa yhdelle lapselle, joten heti kauppareissun alkuun saada kivasti riita aikaiseksi. Lapset hyökkäävät kärryn kimppuun heti marketin ovista sisään päästyään, mistä lähtien kaikki onkin pelkkää riemua kassahihnalle asti.

Tönimistä, huutoa ja ”mun vuoro” -kirkumista sisältävän hulabaloon jälkeen yksi istuu kyydissä murjottaen, koska joutuu pian antamaan paikkansa toiselle, yksi kulkee vieressä epäreiluuden räkää valuen ja yksi työntää kärryä yrittäen muuttua näkymättömäksi muiden asiakkaiden silmissä.

Kuulemma niitä kärryjä on myös kaksipaikkaisia. Sellainen sitten, jos haluaa tuplavarmistaa, että kauppareissusta tulee aivan varmasti kärsimystä. Ja jos niissä kärryissä on tilaa kahdelle lapselle, silloin koko komeus on tuplaleveä. Eli kaksipaikkainen helvetinvankkuri on vielä yksipaikkaista kankeampi työntää ja kaarteissa täysin hallitsematon jyrä.

Meillä ei lähikaupoissa onneksi autokärryjä ole, mutta välillä sellaisiin tulee törmättyä esimerkiksi maalla käydessään. Nyt viimeksi mummila-reissulla kärryautosekoilu saavutti maksiminsa.

Vihannesostolla oli vielä ihan perussettiä: säntäilyä pois liikkuvasta kärrystä ilman kieltosanojen ymmärrystaitoja  ja show, joka syntyy, kun molemmat lapset tahtovat samaan aikaan olla sekä autokärryssä että painamassa hedelmävaa’asta banaanin kuvaa.

Maitohyllyille päästessä silmäni herpaantuivat ehkä viideksi sekunniksi autokärrystä etsiessäni hyllystä tiettyä purnukkaa. Tuossa ajassa molemmat lapset ehtivät kiivetä kärryauton katolle. Ehdin nähdä sivusilmällä, kun koko kärry täysinäisine koreineen ja lapsineen alkaa kaatua kohti kylmiöiden lasiovia. Onneksi mukana ollut ystäväni oli tarinan supermutsia skarpimpi. Hän nappasi kaatuvasta kärryautosta kiinni viime hetkellä, samalla kun sai jollain ihmeellä pidettyä hallinnassa myös oman kärryautonsa ja sen kimpussa olevat kaksi matkustajaa.

Sanonpahan vaan, että jokaisen marketin ovelle tarvitaan varoituskyltti, mikäli siellä on kärryautoja. Lasten vanhemmat ehtivät sitten valmiiksi kehitellä uskottavan valheen siitä, miten kärryt ovat rikki ja käyttökiellossa.

Parasta tietenkin olisi, jos autokärryt vain yksinkertaisesti siirrettäisiin pois siitä sisäänkäynnistä, sillä niiden ohi ei pysty livahtamaan. Autokärryjä voitaisiin säilyttää lukollisessa huoneessa, johon saisi avaimen kassalta allekirjoitettuaan ensin sopimuksen, jossa vakuuttaa ymmärtävänsä, mihin on ryhtymässä. Lukkojen takaa saisi sitten hakea kärryauton käyttöönsä, jos tahtoo ehdontahdoin elämäänsä ja kauppareissuaan hankaloittaa.

Jaa