Festariliput saatu

Minulla ja lapsilla alkoi yhteinen loma. Melko rennoissa tunnelmissa olen ollut koko heinäkuun, mutta kaikenlaista pikkuruuvattavaa ja tehtävälistan ikiroikkujaa on riittänyt. Mutta nyt laitoin työhuoneen oven kiinni ja heinänkorren korvan taa. Mies lähti pari päivää sitten Lappiin kavereidensa kanssa vaeltamaan ja kalastamaan, joten kolmistaan lasten kanssa minulla ei ole mahdollisuuksia hötistä kuin kesää ja lapsia. Reissussa oleva koti-isi, mikä ihana syy ottaa rennosti!

Aloitimme kesämeininkimme eilen Skidit Festareilta. Helsingissä järjestettävä koko perheen festivaaliriemu takasi jälleen tänäkin vuonna kivan päivän. Oikutteleva kesäsää onneksi yllätti, ja ennustetun kaatosateen sijaan saimme rusketusraitojen verran aurinkoa. Helpottuneena jätin kurahousut kotiin ja pakkasin festarirymyreppuun aurinkorasvaa ja -lasit. Seuraksi saimme ystäväperhekolmikon.

Heti alueelle saapuessa nenään leijaili hattaran pehmeän makea tuoksu. Paukkumaissi poksahteli sekä raksahteli ja lavalla dj soitti biisejä, jotka saivat pyllyn heilumaan villisti puolelta toiselle. Festareita rakastava esikoinen täpinöi niin paljon, että omakin vatsa vääntyi ilosta ja odotuksesta spiraalille.

Lähdimme etenemään Skidien alueella fiilistä seuraten. Ensin sännättiin kokeilemaan esteratsastusta keppihevosien kanssa. Oma polleni oli näemmä vähän raihnaisempi kuin lasten hevoset, jotka juoksivat kuin villivarsat ikään ja hyppivät sellaisia esteitä, joista oma verkkaan hummaileva heppani kieltäytyi tyystin.

Kun hiukset oli ratsastettu hulmuaviksi, oli aika laittaa nassut säihkymään festareita. Glitterpisteellä lapset saivat kasvoihin säkenöivät glitterit, mutta jonon kasvaessa minä päätin tyytyä vain lisäämään huulille punaa.

Yhtäkkiä taivaalle alkoi nousta saippuakuplia. Ne leijuvat ylös rykelmissä kuin taikapilvet ja hajosivat sitten sateenkaaren väreissä pyöriviksi palloiksi. Jokainenhan sen tietää, että siellä missä on saippuakuplia, on pian myös kaikki seudun lapset. Niin myös meidän mineimmät festaroitsijat.

Viereisellä lavalla aloitti samaan aikaan soittaa kirjoista ja meille tällä hetkellä paremmin teatterin lavalta tuttu Puluboi sekä Poni. Höyheniään pörhistelevä pulu lauloi lokkenlollia, joiden sanoituksissa oli samaa veikeyttä kuin Veera Salmen kirjoissakin. Pian jammailun lomassa lapset bongasivat paikan, jossa sai hypätä korkealta auton katolta jättimäiselle hyllyvälle ilmapatjalle – sinne!

Tässä vaiheessa olimme edenneet pitkulaisella festarialueella noin 20 metriä, mutta aikaa oli hurahtanut jo useampi tunti. Parannusehdotuksena tuleville vuosille ehdotankin, että Skidit olisivat kaksipäiväiset ja että festarialueen vieressä olisi leirintäalue yöpymistä varten. Ja tämä oli vain osittain vitsi. Niin paljon alueella on nähtävää, mutta aikaa niin vähän!

Ehdimme kuitenkin vielä parkkeerata syömään eväitä, hakea lisää ruokaa ja juoda kahvia läikyttäen mukeista vain vähän juomaa rinnuksille. Näimme monia tuttuja ja bailasimme Sisidiskon keikalla, jonka solistina iki-ihana Vuokka Hovatta loisti kuin satujen sokerivanutukkainen keijukainen. Seurueemme pienimmät ihastuivat vesileikkipisteeseen, jossa he räisköttivät vaatteensa märiksi sillä välin, kun minä leikin kukkaiskeijukaista Vieno Motorsin kukkataitelijoiden upeiden ja kukkivasti vinksahtaneiden luomusten kanssa.

Ränniautojen kohdalle päästessämme kello oli jo niin paljon, että oli pakko kiihdyttää vauhtia ja kurvata alueen takapihalle, jossa oli liikkuva skeittikoulu. Tätä oli nimittäin odotettu! Saatiin skeittipakusta lainaan laudat ja suojat, minkä jälkeen ei kun laudalle. Minä en skeittiamatöörinä alkanut kiusoitella tasapainoa ja kohtaloa, mutta lapset rullasivat jo muutaman muksahduksen jälkeen niin hienosti, että aloin mielessäni hyräillä frontside ollieta.

Uutta ja ihmeellistä meidän muksuille oli myös graffittityöpaja, jossa lapset pääsivät ohjaajien opastuksella maalaamaan vesipohjaisilla sraymaaleilla. Vielä jäi kokematta muun muassa lasten joogakoulu, tanssitunnit, moctailbaari, parkourpiste, trampoliinit, nykysirkus ja aistisuihku, jossa olisi voinut antautua aistien vietäväksi ja seikkailla esimerkiksi muurahaisena nurmikolla. Kaksipäiväisiä kemuja odotellessa piti kuitenkin tyytyä yltäkylläiseen festarionneen, jossa kaikkea ei vain ehdi nähdä.

Perinteitä kunnioittaenhan festarit taas osaltamme loppuivat. Olimme jälleen huomaamattamme tilanteessa, jossa järjestyksenvalvojat tulivat ystävällisesti ilmoittamaan, josko festariseurueemme voisi ystävällisesti lähteä valumaan uloskäyntiä kohti.

Jaa