Kaupallinen yhteistyö: Suomen World Vision ja Suomen Blogimedia

Saanko esitellä perheemme uudet tärkeät ystävät. Saimme muutama viikko sitten Kambodzasta sähköpostin, jonka liitteenä oli kuva kahdesta lapsesta isoäitiensä ja yhden serkun kanssa. Kuvasta näkee, että lapsia selvästi jännittää, vaikka samalla silmissä kimmeltää avoimuus ja uteliaisuus. Toinen lapsista pitää kuvassa käsissään meidän perheemme kuvaa, toinen kirjoittamaani kirjettä.

Kuvassa ovat perheemme World Vision -kummilapset, Chhunna ja Phannou. Emme vielä tiedä heistä kuin ripauksen taustoista, mutta tulevien vuosien aikana meistä tulee toivottavasti hyviä ystäviä.

Olen miettinyt kummiksi ryhtymistä parikymppisestä lähtien. Äidilläni ja isälläni on ollut yli kymmenen vuoden ajan kummilapset Sri Lankasta. He ovat samanikäiset kuin veljeni ja nuorimmainen siskoni – poika on nyt 16-vuotias ja tyttö 19-vuotias. Vanhempani ovatkin voineet olla läsnä kummilastensa elämässä näiden lapsuudesta teini-ikään ja vanhimman kummilapsen kohdalla varhaisaikuisuuteen saakka. He ovat tavanneetkin useampaan kertaan Sri Lankassa.

Vanhempieni kummilapsitaivalta seuratessani olen luvannut itselleni, että seuraan heidän esimerkkiä sitten joskus, kun opinnot ovat valmiina ja minulla ehkä on omia lapsia. Kuten niin moni muukin asia, tämä haave on jäänyt jonnekin ruuhkavuosien alle hautumaan. Mutta kun World Visionilta sitten pyydettiin mukaan heidän uuteen Kambodzan kummiohjelmaan, oli vihdoin aika laittaa vuosia hautunut kummiushaave käytäntöön.

Ja nyt olemme Chhunnan ja Phannoun kanssa yhteisen matkamme ensiaskeleella. Me toivoimme kummilapsiksi samanikäisiä lapsia kuin meillä itsellä on. Kaksivuotiasta poikaa ja viisivuotiasta tyttöä. Tuntui jotenkin väärltä esittää vaatimuksia iästä ja sukupuolista, mutta World Visionin jengin mukaan monet toivovat meidän tapaan kummilapsiksi samanikäisiä lapsia kuin omat ovat. Siinä saa ihan erilaisen ikkunan maailman toiselle puolelle, kun sitä pääsee katselemaan omien kummilasten kautta, jotka ovat samanikäisiä kuin omat mukulat. Samalla myös omat lapset pääsevät näkemään maailmaa toisten lasten silmin kasvaessaan yhdessä kummilasten kanssa.

Chhunna ja Phannou asuvat Kambodzassa, Thaimaan ja Vietnamin välissä olevassa maassa, joka on yksi maailman köyhimpiä ja myös vähiten urbanisoituneita maita. 80 prosenttia Kambodzan asukkaista asuu maaseudulla. Kummilapsiemme kotiseutu Santuk on myös maaseutua ja sijaitsee Keski-Kambodzassa, riisipeltojen keskellä. Maanviljely ei tuota tarpeeksi elantoa, ja Kambodzassa 2/3 väestöstä sinnittelee alle kahdella dollarilla päivässä. Siksi siirtotyöläisyys ja lapsityövoima ovat yleisiä.

Kuten niin monen paikallisen lapsen vanhemmat, myös sekä Chhunnan että Phannoun vanhemmat ovat töissä kaukana kotoa. Chhunnan vanhemmat ovat Thaimaassa ja Phannonun Kambodzan pääkaupungissa Phnom Penhissä. Lapset näkevät äitiä ja isäänsä vain muutamia kertoja vuodessa, mikä tuntuu erityispahalta, kun miettii, että lapset ovat noin pieniä, meidän lastemme ikäisiä.

Kummilapsistamme huolehtivat heidän isoäitinsä, Toem ja Vornogo, jotka tuossa ylimmässä kuvassakin näkyvät. Isoäitien lisäksi kuvassa on Chhunnan serkku Yoen. Chhunna ja Phannou ovat siinä mielessä onnekkaita, että heidän isoäitinsä ovat hvvässä kunnossa ja kykeneväisiä pitämään huolta lapsista. Tavatonta ei ole nimittäin sekään, että lapset jäävät keskenään kotiin, ja vanhemmat lapset pitävät huolta nuoremmistaan. Tämän takia lasten koulumenestys on Kambondzassa huono. Joko kouluun ei päästä, tai se on liian raskasta, kun pitää pärjätä ilman vanhempia.

Kummilapsemme ja heidän isoäitinsä tavannut World Visionin Tiina kertoi, että meidän kummilapsillamme tilanne näyttää paremmalta. Isoäidit vaikuttavat hyväkuntoisilta sekä jaksavaisilta ja he tuntuivat kohtelevan lapsia lempeästi. Kambodzassa kun valitettavasti lapsia voidaan kohdella huonosti, ja joka toinen paikallinen lapsi on kokenut väkivaltaa.

Meidän kummiutemme ja kuukausittaisen rahalahjoituksen ansiosta sekä Chhunnan että Phannoun kotikylät saavat tukea parempaan elämään. Eli kahden lapsen elämän muuttamisen lisäksi voimme auttaa kahta kokonaista kylää. World Visionin kummimaksun voi itse määritellä, mutta se on vähintään 29 euroa kuukaudessa yhdestä kummilapsesta. Me pidämme summan tuossa minimissä ainakin nyt miehen hoitovapaan ajan.

Otetaan muutama esimerkki siitä, mitä tuolla lahjoitussummallamme tehdään. World Visionin tavoitteena on käyttää jokaisesta lahjoitetusta eurosta 80 senttiä kehitysyhteistyöhön.

Ensimmäinen asia on hygienia ja puhdas vesi. Santukissa vain joka viidennellä asukkaalla on mahdollisuus puhtaaseen veteen. Vessa löytyy joka kolmannesta taloudesta, ja ripuli on yleinen sairaus. World Visionin työntekijät auttavat asukkaita rakentamaan kaivoja ja käymälöitä. Lisäksi asukkaille kerrotaan hygienian merkityksestä ja siitä, miten ripulia hoidetaan.

Toinen asia on koulutus. Kuten koko Kambodzassa, Santukissa moni lapsista keskeyttää koulun ja menee töihin. Ja niistä alakoulun päättävistäkin vain 60 prosenttia osaa lukea. World Vision neuvoo opettajille uusia opetusmetodeja. Lapsille järjestetään kerhoja, joissa he tulevat tietoisiksi omista oikeuksistaan, ja vanhemmille kerrotaan koulutuksen tärkeydestä.

Kolmas asia on ravitsemus ja toimeentulo. Viljelyllä elävät perheet eivät tule toimeen, ja Santukin alueen lapsista 62 prosenttia on aliravittuja. Ei siis ihme, että Chhunnan ja Phannoun vanhempien tapaan kambodzalaiset lähtevät hakemaan elantoa ulkomailta. World Visionin avustuksella paikallisille voidaan opettaa luonnonmukaisia keinoja, joilla maanviljelijät voivat parantaa satoaan. Asukkaita myös ohjataan miettimään uusia toimeentulokeinoja.

Koska duuni on pitkäjänteistä ja koskettaa kummilapsien sijaan koko kylää, muutosta todella tapahtuu. Esimerkiksi Intian Ambegonissa 16 vuoden hankkeen lopuksi jokainen alueen lapsi rokotettiin, kun sitä aikaisemmin rokotukset oli saanut vain puolet alueen lapsista. Myös jokainen alueen lapsi aloitti peruskoulun, kun hankkeen alussa luku oli alle 40 prosenttia. Yläasteenkin aloitti 95 prosenttia lapsista, kun aikaisemmin vain 25 prosenttia lapsista aloitti yläasteen. Lasten aliravitsemus oli hankkeen aikana tipahtanut alle seitsemään prosenttiin väestön lapsista, kun aikaisemmin se oli koskenut reilusti yli puolta alueen lapsista. Vau!

Tästä eteenpäin me alamme tutustua Chhunnan ja Phannoun kanssa paremmin. En ihan vielä tiedä, miten kaikki etenee, mutta mielelläni jaan meidän kummimatkaa yhdessä teidän kanssa. Ihan ensimmäiseksi aiotaan kirjoittaa kummilapsille kirjeet, nyt kun tiedetään heistä vähän enemmän. Esikoinen tahtoisi piirtää heille asioita Suomesta, ja ehkä mekin saamme paluupostissa piirustuksia Chhunnan ja Phannoun arjesta maapallon toisella puolella. World Visionin puolesta saamme virallisempaa tietoa siitä, mitä Santukissa on tehty kummivarojen voimin.

Santukissa omaa kummia odottaa juuri nyt vielä 700 lasta. Täällä sinäkin voit ryhtyä kummiksi ja muuttaa helposti yhden lapsen ja samalla koko kylän elämää. Ja väittäisin, että jotain muutoksia kummimatkan aikana tapahtuu myös kummille. Auttamisen voimalla on kummallisen suuri vaikutus myös antajaansa.

Kambodza-kuvat: World Vision

 

Jaa