Onnellinen on ihminen, joka pääsee metsään. Ja vielä onnellisempi se on, jos sillä sattuu olemaan elämässään nuuskamuikkusia, jotka saavat märätkin puut syttymään ilman paperia ja jotka osaavat suunnistaa luonnossa kartan avulla. Ainakin jos multa kysytään. Me ollaan telttaretkeilty parin vuoden ajan lasten kanssa pitkin pääkaupunkiseudun metsiä, mutta en vieläkään uskaltaisi ainoana aikuisena muksujen kera lähteä merkittyjen retkeilyalueiden ja valmiiksi pilkottujen puiden ulottumattomiin. Retkiseurueeni nuuskamuikkusten ansiosta se kuitenkin on mahdollista.
Te olette kyselleet niin paljon, miten telttaretkeily ylipäätään on mahdollista lasten kanssa, että tässäpä teille vinkit tällaisen kaltaiseni metsätumpelon näkökulmasta ja reissuseurueeni konkariretkeilijöiden täydentämänä.
Retkeileminen yhdessä osaavamman kanssa
Oma ykkösvinkkini on ottaa mahdollisuuksien mukaan oma nuuskamuikkuinen tai pari mukaan ensimmäiselle telttaretkelle, jos aikaisempaa kokemusta metsässä yöpymisestä ei ole. Yhdelläkin reissulla oppii jo pajon niksejä ja kikkoja osaavammalta. Telttailuharjoitukset voi aloittaa myös omalta pihalta tai mökin takametsässä. Sieltä voi sitten kipittää tarpeen vaatiessa helposti ihmisten ilmoille.
Jos omaa nuuskamuikkusta ei ole, ei se mitään. Hyvin se menee silti! Sillä joka tapauksessa, hyvä se on paskakin retki, poikkeuksetta. Jos metsäily ei ole tuttua puuhaa, kannattaa ensimmäisillä kerroilla pysyä merkityillä retkeilyalueilla, eikä lähteä valloittamaan erämaakorpea. Leirintäalueetkin ovat oiva tapa koittaa telttailua, kun nuotion sijaan tarjolla on keittotilat ja riukuvessan voi korvata vesivessalla. Retkeilyalueiden merkityillä telttapaikoilla voi melko varmasti luottaa siihen, että metsätunnelman lisäksi paikassa on valmis nuotiopaikka ja luultavasti valmiiksi pilkottuja puitakin.
Suunnittele retki etukäteen
Retken suunnitteluun oiva apuväline on Metsähallituksen ylläpitämä retkikartta.fi -palvelu, jossa voi hakea retkikohteita ja tutkia niiden maastoa. Retkikarttaan on merkittynä myös ylläpidetyt telttapaikat esimerkiksi luonnonsuojelualueilla. Palvelussa on kätevä mitata etäisyyksiä merkittyjä polkuja pitkin, että voi vähän arvioida, minkä verran seurueen pienimmät jaksavat kävellä. Retkikartta.fi:stä kannattaa myös tulostaa retkikohteen maastokartta kompassin kaveriksi ja mahdollisuuksien mukaan vielä päällystää kartta vaikka kontaktimuovilla. Puhelimen karttapalvelu ja GPS-paikannin ovat käteviä, mutta ne eivät auta, kun akku loppuu.
Toinen henkilökohtainen suosikkivinkkini lapsiperheen mukavaan telttailuun nuuskamuikkuskaverin lisäksi on ylipäätään kaverit. Erakkoretket ovat erikseen, mutta kun perheen kanssa lähdetään, on kätevää, että kantamuksia on jakamassa myös toinen perhe. Isompikin jengi pärjää, vaikka on vain yksi kirves, retkikeitin ja sieni tiskejä varten. Kaveriperheestä on myös se etu, että lapset saavat kavereita. Uskoisin sen olevan yksi syy siihen, miksi naperomme viihtyvät niin hyvin metsässä. Lapsiperhe-elo on tietty lapsiperhe-eloa puiden siimeksessäkin, mutta noin ylipäätään mariseminen, kiukuttelu ja tappelu vähenee radikaalisti metsäolosuhteissa. Luonto tarjoaa lelut ja inspiroi leikit.
Millainen teltta lapsiperheeseen?
Yöpymiseen voi panostaa, mutta enpä ole kenenkään kuullut kuolevan, jos festariteltan läpi vähän vettä vuotaa. Meidän telttamme on Bergans trollhetta -teltta. Se on neljän hengen lukaali, joka painaa vain 3,7 kiloa ja joka on todettu meidän toimesta säänkestäväksi niin Lapin erämaiden jäisissä tuulissa kuin pääkaupunkiseudun metsissä silloin, kun vettä sataa niin terävinä pisaroina, että niiden pelkää tulevan teltan katosta läpi. Makuupussit meillä on jokaiselle omat, mutta vauvana kuopus nukkui kesäretkillä äitiyspakkauksen makuupussissa ja ilmojen viiletessä syksyllä toppahaalarissa.
Yöpymisessä makuualustat ovat tärkeitä, enkä niinkään tarkoita siksi, ettei tuntuisi jokainen kivi ja puunjuuri selän alla, vaan siksi, että kylmyys hiipii ytimiin maan kautta. Ja jos telttapohja on huono, kosteuskin voi yön aikana kietoutua ikävästi nukkujan ympärille. Useampaa patjaa kokeilleena itse tykkään puhallettavista / pumpattavista patjoista. Sellainen vie tyhjinä rinkasta tilaa kääretortun verran ja nukkuessa se pitää kropan kunnolla irti hyisestä maasta. Kunnon patjalla ne teltan alle unohtuneet kävytkään eivät haittaa niin paljoa. Mitä suurempi R-arvo patjalla on, sitä paremmin se eristää. Jos siis on tarkoitus retkeillä muulloinkin kuin kesällä, tämä kantsii ottaa huomioon. Meillä patjat ovat Exped- ja Thermarest -merkkisiä. Expedt-patjojen mukana tuli kätevä ilmankeruupussi, jolla patjat saa täytettyä ilman että posket kipeytyvät ja alkaa pyörryttää.
Meillä lapset ovat aina nukkuneet parhaat unensa metsässä. Kuopuksen vauvavuotena olinkin sen takia välillä tosissani kantamassa sänkyämme metsään, sillä kun muuten heräiltiin välillä kymmeniä kertoja yössä, metsässä vauva posotti menemään muutamalla heräyksellä. Mä itse heräilen useamman kerran yössä ja yksi pissareissu kesken yön on vakio. Silti telttayön jälkeen tuntuu nukkuneensa jotenkin syvemmin. Parempaan uneen auttoivat myös puhallettavat tyynyt, joita pidin ihan urpoina turhakkeina, mutta jotka mies onneksi sai ujutettua retkivarustukseemme.
Mitä ja miten syödä metsässä?
Ruunalaitossa ja tulenteossa retkikohde vaikuttaa paljon. Nuotio voi olla hankala kokkauspaikka ensikertalaiselle, mutta jos telttailee ylläpidetyssä retkeilykohteessa, yleensä nuotiolta löytyy ritilä. Silloin ruuanlaittoon voi suhtautua kuin grillaukseen. Tulen kestävä retkikattila on myös kätevä, sillä siinä voi keittää avotulella niin puurot, keitot kuin kvinoat. Esimerkiksi Trangialta löytyy moisia. Sen kaveriksi kannattaa ostaa erillinen nostokahva, että kattilan saa turvallisesti tulelta pois. Helpointa ruuanlaitto on retkikeittimellä, mutta se vaatii toki investoinnin. Meillä on Jetboilin keitin, johon ollaan ostettu erikseen isompi keitinosa sekä kahvin pressopuristin. Vaikka en normaalisti juo kahvia muutamaa kupillista enempää, retkillä kunnon sumpit joka aterian päälle ja vähän väliinkin kuuluvat fiilikseen ja rytmittävät päivää.
Parhaat retkiruoan lasten kanssa
Ruuanlaitossa helpoiten pääsee pakkaamalla mukaan kuivaruokia, kuten purkkihernekeittoa ja pastoja, joihin lisätään vain vesi. Me ollaan kuitenkin tykätty aina vähän enemmän panostaa ruokiin, vaikka se tuntuu sitten raskaampana rinkkana. Yhdeksi ruuaksi ollaan yleensä napattu mukaan uusia perunoita lisukkeineen, mikä ei ruokalajina maistu missään niin hyvälle kuin metsässä. Yksi nerokas ruoka on soijarouheesta ja kuivatuista kasviksista tehty keitto. Meillä on tapana kuivurilla hurrauttaa kuivaksi monta kiloa lanttua, naurista, porkkanaa, selleriä ja sen sellaista, ja kuivattuna ne mahtuvat pariin isoon Minigrip-pussiin, eivätkä paina juuri mitään. Kun niitä sitten retkipaikassa liottaa vedessä useamman tunnin ennen keittoa, siitä saa loihdittua soppaa kahdeksalle henkilölle. Myös kvinoa on protskupitoinen ja kevyt kannettava metsään. Tietty myös metsän mahdolliset omat antimet, marjat ja sienet, kannattaa hyödyntää.
Retkiruokia valitessa pitää tietenkin ottaa huomioon se, että jääkaappia ei ole käytettävissä. Esimerkiksi kahvimaidot voi ostaa iskukuumennettuina kahden desin pakkauksina, jolloin ne säilyvät avaamattomina huoneenlämmössä. Jos vesistöt ovat retken aikaan tarpeeksi kylmiä, vettä voi käyttää jääkaappina. Ruuat voi nakata järveen esimerkiksi vedenpitävässä kuivasäkissä. Lämpimimpien retkien vaihtoehtoinen jääkaappi on kääriä ruuat esimerkiksi kosteaan harsoon ja jemmata harsokätkö mättään alle.
Miten löytää ja kantaa vettä mukana?
Vettä me ollaan otettu retkipaikoista riippuen luonnonpuroista ja lähteistä. Keittämällä vettä kiehumispisteessä muutaman minuutin, sen mikrobit kuolevat. Vesihommien kanssa pitää mennä tietty omaa järkeä ja makuaisteja seuraten. Juoman kantamiseen hyvä väline on niin sanottu camelback tai juomarakko, joka näyttää ihan katetrilta. Pussiin mahtuu vettä juomarakon koosta riippuen useita litroja, ja pussin materiaalin ansiosta se on helpompi ja vähemmän tilaa vievempi kuljettaa rinkassa kuin kovamuovinen pullo.
Pukeutumisessa mennään tietenkin kelien perusteella, mutta retkelle kuin retkelle ohuet merinovillasukat (nämä on kuulemma priimasukat, itse en ole testannut vielä) sekä merinovillakerrastot ovat hyvät. Ne hengittävät ja pitävät lämpimänä. Märkä kenkä ei tunnu yhtään niin inhottavalta jos siellä on merinovillasukka välissä. Vaelluskengät ovat kätevät käytössä, mutta lenkkareillakin pärjää. Kesällä mä olen samoillut ihan jumppahousuissa, mutta viileämmillä keleillä joustavat retkeilyhousut ovat ykköset.
Hyvä rinkka metsäretkelle
Erillisinä nostoina rinkkojen sisällöstä on mainittava vielä tarppi, naru ja otsalamput. Tarppi eli laavukangas taipuu tarvittaessa vaikka teltaksi, mutta meidän retkillä siitä on viritelty tuulen- ja sateensuojaa. Sadetta on paljon mukavampi pitää yhdessä koko porukalla tarpin alla kahvia keitellen kuin teltoissa kyhnyttäen. Narusta nyt kunnon MacGyver rakentaa vaikka riippusillan, mutta meidän reissuillamme sitä on tarvittu pyykkinaruksi, laavun pystyttämiseen, riippumaton kiinnitykseen ja erinäisten vempeleiden sitomiseksi kiinni rinkkaan. Otsalamppujen paremmuuden taskulamppuihin nähden ymmärsin viimeistään syyskuisella telttaretkellä, kun aurinko laski yllättäen ja pääsimme pesemään lasten hampaita ja vaihtamaan vaippaa pimenevässä maisemassa.
Minkälaisia vinkkejä te muut metsätumpelot tai oman elämänne nuuskamuikkuset antaisitte muille metsässä telttaileville lapsiperheille?
Saat metsäretkeilyn kuulostamaan niin ihanalta! Mutta miten siellä hoidetaan nämä wc- asiat? Pissalla kai voi pusikossa käydä kun kerää paperit talteen, mutta entä isompi hätä?
Miten torjutte hyttysiä? Pienen lapsen kanssa metsään menemisessä arveluttaa eniten pistävät öttiäiset. Pukeutumisella saa suojattua osan, mutta kädet, niska ja kasvot ovat äkkiä lapsella hyttysen pistoja täynnä. A-M
Metsäretkeily on ihanaa! Vessa-asioissa tarvii mennä paikan mukaan. Mä olin taannoin kuuntelemassa löytöretkeilijä Patrick ”Pata” Degermanin puhetta, jossa hän kertoi, miten hän on käynyt kohteissa, joihin ei saa edes pissata, ettei jääolosuhteet muutu. Niinpä kotiinviemisinä on ollut monta ketaista ja jäistä minigrip-kalikkaa. Näin siitä kuvankin 😀 Mutta meillä ei lapsiperheenä ihan tuollaisiin olosuhteisiin ole asiaa, että ihan noin tarkkana ei tarvitse olla.
Ylläpidetyissä retkeilypaikoissa on yleensä tarjolla hyyssi, mutta muualla se menee sitten riukuhommiksi. Välillä ollaan kuljetettu sitä itseään metsästä pois (tulee muuten käveltyä aika nopeaan, kun rinkkaan on kiinnitetty kakkapussi. Jos pysähtyy, haju ehtii nenään asti), mutta noin muuten kakkahommat hoituvat mättäiden alle peittelemällä. Vaikka kiroan omaa vatsaani harva se päivä, metsässä se on ihan kätevä. Kun ei mitään tule, ei ole mitään peiteltävää tai kannettavaakaan 😀
Jos aikoo kävellä pidemmän matkan niin lihansyöjille yksi hyvä vinkki on pakata mukaan meetvurstia. Laittaa sellaiseen paikkaan mistä sen saa lyhyelläkin tauolla helposti esiin. Suolainen ja rasvainen makkara maistuu niiiin ihanalta kun on tarponut itsensä hikeen ja naatiksi. Raskaasti suolattuna meetvursti säilyy syömäkelpoisena paljon pidempään kuin moni muu makkara.
Letut on helppo tehdä kun laittaa kotona pussiin jauhpoja, perunajauhoja, maitojauhetta ja suolaa. Halutessaan ryynejä, sokeria, mistä kukakin lettutaikinassa tykkää). perillä lisätään vaan vesi ja annetaan hetki turvota ennen paistamista.
Teltan sijaan voi valita nukkumapaikaksi riippumatot. jos lapsikin huohtuu sellaisessa nukkumaan niin ei pääse kylmä hiipimään maasta samalla tavalla eikä takuulla ole käpy selän alla. Riippumaton ympärille on saatavilla hyttysverkkoja, jotka sulkevat nukkujan tavallaan pussin sisälle eikä takuulla pääse öttiäiset siitä läpi. Laavukangas katoksi. Tällöin säästyy raahaamasta teltan tukikeppejä yms. Jonkunlainen makuualusta on kuitenkin hyvä olla, silläö riippumaton ja nukkujan väliin litistyvä makuupussi ei lämmitä yhtään ja alapuolelta se kylmä riippumatossakin ensimmäiseksi hyökkää. Tähän kelpaa kyllä varsin hyvin sellainen jumppamattomainen vanha vihreä alustakin.
Sukkiin kannattaa ehdottomasti panostaa. Kun on kunnolliset sukat niin kaksi paria riittää vaikka viikoksi. Toiset kuivuu tai tuulettuu leirissä kun toiset on jalassa ja vaihdellaan tarpeen mukaan.
Minusta telttailussa on oikeastaan kole osa-aluetta jotka pitää miettiä. Nukkuminen, syöminen ja juominen sekä sää. Nukkumisolosuhteet jokainen valitsee sen mukaan millaisia mukavuuksia kaipaa, juominen painaa rinkassa, mutta sitä tarvitaan paljon ja läheskään kaikki luonnon vedet ei kelpaa ihmisen suuhun. Edes keittämällä en kaikki vesiä nauttisi, mutta tiskaamiseen kelpaavat varmasti. Siinä kumminkin on paljon pienempi määrä pöpöjä mitä lautaselle jää. Sää pitää huomioida lähinnä vaatetuksen ja asenteen puolesta. Ja asenne on helpompi pitää kohdillaan jos vaatetus on kunnossa. Jos meinaa ihan kävellä saappaat jalassa niin kannattaa varmistaa ettei saapas ole liian suuri. Edes lapsilla. Lonksuvien saappaiden kanssa on rankka kävellä. Ennemmin suosittelisin hankkimaan vedenpitävät, varrelliset vaelluskengät. Niillä pärjää säässä kuin säässä. Jos kävelymatka on lyhyt niin kävelyvarusteiden merkitys jää toki vähäisemmäksi. Muutenkin vaatetuksessa kannattaa suosia mahdollisimman monikäyttöisiä. merinovilla on lämmintä, mutta ei liian lämmintä. Sen voi myös helposti tuulettaa ”puhtaaksi”. Yleensäkin villa lämmittää märkänäkin. Jos mahdollista niin takit ja housut kannattaa olla jo lähtökohtaisesti ainakin kosteuden pitäviä. Tietysti parempi jos pitävät sadettakin. Silloin ei tarvitse erillistä sadekerrastoa mukaan. Ihan turha ajatella että tarvitsisi vaihtaa paitaa aina pienimmän tahran jälkeen tai ottaa hirmuisesti ylimääräistä vaatetta mukaan painamaan. Kuivat ja lämpimät vaihtovaatteet on kuitenkin hyvä aina olla matkassa.
Yksi tärkeä vinkki minusta on mitoittaa retki niin että ne joiden on tarkoitus kävellä jaksavat kävellä ilman liian suuria ponnistuksia. Mieluummin valitsee liian lyhyen reitin kuin liian pitkän. Ja maaton nousut ja laskut kannattaa huomioida, koska ne lisäävät reitin raskautta.
Mä olen yllättynyt, miten vähän hyttysten kanssa on tullut harmia metsäretkillä. Mähän olen aika skitsona hyttysten kanssa, sillä saan niistä ihan valtavia paiseita ja olen niiden lemppariruokaa. Että pari kesäreissua Lappiin teltan kanssa on riittänyt mulle sitä riemua 😀
Täällä etelämpänä hyttysiä on toki metsänsiimeksessä, jolloin ei kulkiessa parane jäädä kovin kauaksi paikoilleen. Lapsille ollaan monesti taitettu lehtevät oksat, jolla ovat saaneet huitoa kulkiessaan ötököitä kauemmaksi – menee ohjelmanumeronakin heille. Leirikohteissa on yleensä sitten kai sen verran tuulta tai muuta mystiikkaa ollut, että hyttysistä ei juuri ole ollut ongelmaa. *Puuta koputtaen * Meillä on kyllä aina mukana hyttysvoiteet, mutta onneksi niitä on tarvinnut tosi harvoin lapsille käyttää.
Mites kun elävää sammalta ei saisi repiä metsästä niin onko mättäiden alle kaivelu sitten oikeasti kumminkin ok?
Kyllä itsekin saattaisin varmasti näin toimia, mutta mietin myös olisiko marjastajana kiva astua mättääseen jonka alla on haiseva yllätys ja saako sammalta tosiaan tonkia tätä varten? Järkevä ratkaisuhan tuo on, siitä ei pääse mihinkään.
En halua provosoida kysymyksellä vaan ihan oikeasti pohdin että onko se sallittua. Luultavasti itsekin syyllistyisin tosiaan toimimaan juuri näin. Mutta on hyvä vähintään tietää mitä tekee ja onko se oikein. Sitten voi päättää mikä on pienin paha ja mitä omatunto sallii tehtävän.
Jos se mietityttää, kannattaa tosiaan ottaa pieniä pusseja mukaan 🙂 Ja jos mättääseen päätyy, tietenkin kannattaa paperin kanssa kärräillä ne esimerkiksi kiven viereen tai vaikka sopivaan kivenkoloon, eikä parhaan mustikkapaikan keskelle tai polun viereen.
Sissiosasto retkiseureestamme muistutti vielä omakohtaiselle kokemuksella pitämään huolta käsihygieniasta tämän kaiken jälkeen. Kosteuspyyhettä siis peliin. Voi muuten vatsa murista loppureissun.
Joo, erinomainen vinkki tuo lettutaikina! Sattumalta huomasin tänään Facebookin uutisvirrassa myös jutun muista kotona tehtävistä retkimuonasekoituksista, joihin tarvitsee reissussa sitten lisätä vain vesi. Tätä pitäisikin kehitellä enemmän!
Mä meinasin noista riippumatoista kans mainita, mutta kun ei itsellä ole kokemusta niistä kuin päiväunipaikkana. Kiitos siis, kun jaoit kokemuksesi! Oltiin heinäkuussa yötä Päijänteellä, jossa samassa leiripaikassa oli isompi jengi, joista jokainen nukkui riippumatossa. Näytti hauskalta, kun metsässä siellä täällä roikkui unipesiä.
Ja joo, ei todellakaan kannata vaatteita vaihtaa jokaisesta tahrasta siellä metsässä. Kunhan on kuivaa päällä, se on tärkeintä. Meilläkin lapsille puetaan reissussa aina ne kuivimmat vaatteet narulta päälle, likaisuudella ei ole siinä väliä.
Hyvä pointti myös se, että saappaat eivät ole parhaat kävelyyn. Meillä on lähes koko jengillä eri kengät kävelyyn kuin sitten leiriin. Mä esimerkiksi tykkään kulkea vealluskengissä, mutta leirissä vaihdan mielellään läpsyihin, paljasjalkakenkiin tai olen ihan paljain varpain. Lapsille otetaan myös kumpparit mukaan, jos ilmat sellaista näyttää, me aikuiset pärjätään ilmankin.
Retken mitoitukseen vaikuttaa myös sää, se huomattiin juhannusreissullamme. Mennessä lapset jaksoivat kävellä hienosti yli neljän kilometrin vaelluksen, vaikka reitillä oli paljon korkeusvaihteluita ja muutenkin voimia vievää maastoa. Takaisin tullessa oli sitten helle, mikä verotti voimia paljon. Lasten mielestä kävely oli totaalisen pyllystä, eikä ihme, kun itselläkin kuumuus verotti niin paljon voimia.
Johtuen ehkä maalaistaustastani ja pikkupartiolaisena ja vähän isompanakin leireilystä, että en voi olla hyväntahtoisesti ihmettelemästä monien ilmeistä uusavuttomuutta. Mutta tosiaan, kaikki eivät ole kasvaneet telttailuun jo alakouluikäisestä; my mistake. �� Vinkkinä niille, joiden pienimmät eivät kävele vielä metriäkään tai hyvin lyhyitä matkoja, niin Reuter Kids – kanttorinkka on yksi hyvä (ainakin partiovaruste myy) lapselle, joka osaa jo istua.
Suomessa on mukava retkeillä, kun hyttyset eivät levitä tauteja ja isommatkin eläimet poistuvat yleensä leiriläisten tieltä. Kuumuuskaan ei tavallisesti vaivaa ja kylmältä on helppo suojautua.
En nyt lähtisi edes hyväntahtoisesti päivittelemään ihmisten uusavuttomuutta, jos he eivät ole koskaan telttailleet metsässä lasten kanssa. Ihmiset elävät niin monenlaista elämää ihan Suomen sisälläkin, joten se mikä on toiselle arkipäivää, ei toiselle ole. Ja toisinpäin. Omista poteroista katsomalla jokaisesta meistä löytyy uusavuttomia piirteitä.
Kantorinkkoja olen miettinyt siltä kannalta että onko se siis rinkka jossa on paikka lapselle (=voi pakata ainakin jonkun verran kamaa mukaan vaikka olisi lapsi selässä kannossa) vai lapsen kantamiseen tarkoitettu rinkka. Olen joskus lukenut paljonkin eri kantoväline vertailuja ja rinkka on pääosin raakattu hyvää reppua huonommaksi, mutta jos rinkassa saa kulkemaan myös tavaraa niin sitten on vaelluksilla varmasti ihan ykkönen.
Heh, minä muistan miten uusavuton olin ensimmäisellä vaelluksellani vaikka olen asunut ikäni metsässä ja telttaillut joka kesä pihassa tai lähimetsässä. On siis ihan eri asia kun pitää lähteä reitille missä ei ole välttämättä vesipisteitä, ei voi hakea kumppareita kotona jos tulee sade tai juosta yöksi sisätiloihin jos teltta vuotaa.
Vähän sama varmaan kuin se jos joku tulee vaikkapa Eteläeuroopasta tänne kesällä eikä ole tajunnut että täällä on valoisaa taikka keskellä talvea tänne ohuella takilla ja puuvillapaidoilla. Me katsomme että onpas outo ja uusavuton, mutta itse olemme pulassa jos on +40C. Pitää panna hattu päähän eikä osata juoda kylliksi. Se on tosiaan siitä kiinni mistä kulmasta katsoo. Mutta ymmärrän kyllä että kirjoittaja varmasti tarkoitti lähinnä nyt kertoa omasta kummastuksestaan eikä syytellä muita 🙂
Mulla ei ole kantorinkoista käyttökokemusta, mutta hyvää ole niistä kuullut. Paljon tavaraa niihin ei tietenkään lapsen lisäksi mahdu. Siksi meillä selässä kulkee kunnon rinkka tavaroiden kuljetukseen ja vauva / taapero kulkee sitten kantoliinassa tai -repussa edessä. Jos sitten leirissä tulee tarvetta lasta kantaa tai vaikka päiväretkelle lähteä, sitten lapsi kantoliinaan tai -reppuun ja selkäpuolelle. Silloin tietty oletuksena on se, että mukana on joku muu, joka kuljettaa sitten reppua esimerkiksi vesipulloineen mukana. Taaperon kantaminen edessä on toki raskasta, joten ensi vuonna nuorimmainenkin saa jo kävellä retkipaikkoihin. Pitää vain mitoittaa vaellukset sen mukaan, kun tänä vuonna ollaan jo voitu pidentää matkoja aika kivasti isompien lasten jaksaessa kävellä paremmin.
Joo, kuten hän itse sanoikin, hyväntahtoisesti hän hämmästeli asiaa. Mutta se hämmästely ei nosta retkeilyintoa ”uusavuttomissa”, jos ei sitten tule fiilis, että perkele, näytetään tuolle hämmästelijälle 😀
Mutta joo, itselläni on siis ihan sama kokemus kuin sulla. Olen kotoisin maalta, luuhannut metsissä koirien kanssa lapsuuteni ja telttaillut pihalla sekä lähimetsissä. Itse asiassa olen jopa vartionjohtaja, mikä tosin johtuu ihan siitä, että pikkukunnassa taisi olla tosi paljon pulaa vetäjistä, kun kylmiltään pyydettiin suoraan vartionjohtajakoulutukseen. Mutta kun ekan kerran lähdettiin vieraisiin metsiin vauva mukana, en ollut ollenkaan varma, mitä pakata mukaan ja mitä huomioida. Onneksi mukana oli konkareita, ja luottamus omaan eräjormailuun on noussut. Ja joka retkellä jokainen reissuseurueesta on varmasti oppinut uutta, kun lasten kanssa ollaan telttailtu ihan yhtä kauan jokainen.
Jep. Arvostan suuresti näitä retkeilypostauksia ja vaikka välillä tuntuisi että samoja juttuja saa kertailla jatkuvasti niin sellaiselle joka suunnittelee lähtöä tällaiset kokemukset ja vinkit on kullan arvoisia ja näitä postauksia tavaa pakkauslistojen ja suurennuslasin kanssa 🙂
Olen ennenkin sanonut että nämä innostavat itseänikin kokeilemaan, mutta miehen työkuviot, perheen muut menot ja se etten tahtoisi mennä jos sataa vettä ovat rajoittaneet retkeä aika pahasti niin vimme kesänä kuin tänäkin vuonna. Elättelen yhä toiveita että tänä kesänä/syksynä voitaisiin vielä tehdä yöretki omalle laavulle (noin harjoitusmielessä) ja joku päiväretki jonnekin.
Mäkin luen aina retkeilyfiilistelyä ja uusia vinkkejä janoten muiden telttailupostaukset 🙂 Esimerkiksi tuon käytössä hyväksi todetun talvihaalarivinkin vauvan nukkumiseen muistelen lukeneeni jostain – en tosin enää yhtään muista mistä.
Toivottavasti pääsette päiväretkelle ja yöretkellekin! Laavu kuulostaa kivalta yöpaikalta, itse en ole koskaan sellaisessa yöpynyt.
Muutama oma vinkkini lasten kanssa retkeilyyn:
-valitsemme helposti saavutettavan kohteen (kaikki jaksavat kulkea sinne ja jos jotain yllättävää sattuu, paluu ihmisten ilmoille on kohtuullisen nopeaa)
-retkeilemme hyvällä kelillä (yksittäiset sadekuurot eivät haittaa)
-vauvaa t. taaperoa lukuun ottamatta lapsetkin voivat kantaa mukaan otettavia tavaroita. Aika pienikin jaksaa ja yleensä haluaakin kantaa repussa esim. omaa vesipulloa. Etenkin tuo juomaveden jakaminen usean kannettavaksi helpottaa
-helposti saataville jotain pientä naposteltavaa kuten suklaata, karkkia tai pähkinöitä antamaan buustia heti jos merkkejä väsymyksestä ilmaantuu
-Jos evääksi haluaa jotain kylmäsäilytyksen vaativaa, niin sille voi tehdä kylmävaraajan pakastamalla ennen reissua osan mukaan otettavasta juomavedestä/tuoremehusta/uht:sta. Esim. makkaratkin voi pakastaa kotona ja ottaa jäisinä mukaan, retkellä ne paistetaan sitten kun ovat sulaneet
-mun mielestä reissussa kuin reissussa on hyvä olla mukana lakana, jota voi käyttää mitä moninaisimmin (vaikka pyyhkeenä, riippumattona t. aurinkosuojana) ja joka kuivuu nopeasti
-ennen makuupussiin kömpimistä hypitään tai jumpataan niin että jokaiselle tulee lämmin, tällöin makuupussissa ei palella
-viileämmillä keleillä puseron ja housut voi sujauttaa yöksi makuupussiin, mistä ne aamuviileässä saa lämpiminä pukea ylleen
-vanhempien kannattaa lähteä sillä asenteella, ettei ollenkaan haittaa, vaikka yöllä joutuisikin valvomaan. Jos sitten saakin nukuttua vähän, voi olla tyytyväinen ja jos saa nukuttua koko yön, on hurjan tyytyväinen 🙂
-jos mahdollista niin mukaan otettavat tavarat ja vaatteet kirkasvärisiä -löytyvät helpommin mättäiltä
-kauniin kelin retkelle voi mukaan pakata popupteltan tai pari, eivät tarvi telttakeppejä, ovat kevyet kantaa, leiriytymisvalmiit puolessa minuutissa ja kasattu takaisin pakettiin
Juu, meillä on telttaretki suunnitteilla, kun löytyisi sopiva vapaa ajankohta 🙂
Vielä vinkki puuronkeittoon retkellä: lautaselle tavallisia hiutaleita (tai jos välttämättä haluaa, hiutaleet voi kotona hienontaa sauvasekoittimella), joiden päälle ketitetty vesi kaadetaan. Sekoitetaan ja odotetaan hetki, niin retkipuuro on valmis syötäväksi. Näin kattilaa ei tarvi koko ajan olla pesemässä puuroliisteristä, ja samalla kertaa saa keitettyä esim. teeveden
Jos leiriydytte merkattujen leiripaikkojen ulkopuolella niin mistä olette hommanneet polttopuut? Kantaneet mukana? Kansallispuistoissahan ei saisi leiriytyä mihin sattuu vaan ainoastaan sille varattuihin paikkoihin. Kattelin joskus Nuuksion karttaa ja sielä ainakin alue on jotenkin ”repaleinen” ja taitaa löytyä alueita, jotka on rajojen ulkopuolella ja silti ainakin kartasta pääteltynä kivoja.
Huvittaa noi kakkajutut. Ei kai kukaan nyt oikeasti mieti pökäleen jättämistä metsään kun koiran ulkoiluttajatkin pokkana jättää lemmikkien jätökset ihan keskelle kaupunkia 😀 Metsä on täynnä kivenkoloja, kannonkoloja ja muita oikein passeleita piiloja jos näkösälle jättäminen ujostuttaa. Se marjastaja voi ihan samalla todennäköisyydellä istahtaa jonkun eläimen papanoiden päälle.
Jes, kiitos näistä! Asioita, joita en ole tullut ajatelleeksi, mutta aion tästä eteenpäin: kirkkaat tavarat – sillä kyllä, on siinä muutamaakin lapsen leikeissä hukkunutta mukia etsitty, jos leikeissä on ollut juuri ne armyvihreät ja mustat 😀 Ja syksyretkellä olisi varmasti ihana vetää lämpimät vaatteet päälle aamusella, eli ehdottomasti jaan niiden kanssa makuupussini tästä eteepäin. Lasten pusseissa on niin hyvin jalkopäässä tilaa, että sinne mahtuu vaikka koko seuraavan päivän asukokonaisuus.
Totta, se puuroliisterinen kattila on metsäoloissa rasittavaa puhdistettavaa! Näin mä työhuoneella valmistan välipalapuuroni, mutta enpä ole hoksannut metsässä tehdä samaa 🙂
Polttopuut riippuvat ihan kohteesta. Päiväretkille otetaan monesti mukaankin, ihan varmuudeksi ja kun reppuihin mahtuu. Ja kansallispuistoista niitä polttopuita löytyy yleensä hyvin ylläpidettyjen nuotiopaikkojen läheltä. Muuten käytetään kaatuneita ja kuivuneita puita, eli mukana kulkee myös kirves ja saha.
Nuuksiossa voi tosiaan retkeillä myös kansallispuiston ulkopuolella, vaikka moni tuntuu aina olettavan, että Nuuksiolla tarkoitetaan vain kansallispuiston aluetta. Että jos kaipaa vähän erämaahenkeä ja rauhaa, kuten me, suosittelen! Just tuosta retkikartta.fi -palvelusta voi hyvin suunnitella retkeä luonnonpuistonkin ulkopuolelle.
Haha joo, eihän se karhukaan tosiaan mieti marjastajia pökälettä vääntäessään. Mutta hyvin sieltä metsästä tosiaan tällaisille kädellisille löytyy kakkajemmapaikkoja.
Jos makuupussi on kovin paljon turhan pitkä, kannattaa sitoa pussi sopivamman pituiseksi, jotta varpaat eivät palele! Näin teen omani kanssa, joka on ostettu 20cm pidemmälle isälleni.
Mahtava postaus! Ei lisättävää 🙂 Me ollaan tehty runsaasti päiväretkiä lapsen kanssa, mutta telttailua on päästy nyt vasta tänä kesänä harjoittelemaan. Toivottavasti vielä elo-syyskuussa ehditään koko perheen kera yöpymään metsään, ihan parasta puuhaa! Ja komppaan tuota, että lapset (ja itsekin) nukkuu teltassa niin hyvin, että jos ei oltais saatu ihan vastikään öitä rauhoitettua muutoinkin, niin harkitsin vakavasti muuttavani lapsen kanssa meidän takapihalle telttaan 😀
Polttopuihin kommenttina, että Etelä-Suomessa avotulen tekoon ja polttopuiden ottamiseen tarvitaan lähes poikkeuksetta maanomistajan lupa. Tämä ei valitettavasti taida olla kovin hyvin retkeilijöillä tiedossa, kun esim. Nuuksiosta löytyy paljon luvattomia nuotioita kansallispuiston sisältäkin. Metsäpaloriskin kaikki varmasti ymmärtävät, mutta lisäksi suosituilla luvattomilla nuotiopaikoilla (tai luvallisilla, joissa ei ole valmiita polttopuita) puiden kerääminen maastosta näkyy harmillisesti lahopuun vähäisyytenä ja siitä taas sitten kärsivät monet uhanalaiset metsälajit. Eli suosittelen (etenkin etelässä) käyttämään valmiita ja huollettuja tulipaikkoja 🙂
No totta, niinhän tosiaan voi. Yksinkertainen asia, mutta enpä ollut ajatelleeksi. Lapsilla on tosiaan lastenmakuupussit, mutta hyvin niissä silti vielä kasvunvaraa on.
Mua on vähän alkanut kiinnostaa kunnon sissimeininki, eli risukeitin. Siinä kun muutamalla oksalla saisi keitoksensa kokattua. En ole koskaan sellaista testannut, enkä oikein ymmärrä, miten se on mahdollista! Nuotiossa on tietty ihan oma tunnelmansa etenkin syysretkillä, mutta etenkin erakkoretkillä risukeitin voisi olla kätsy.
Voi toivottavasti pääsette vielä syysretkeilemään yön yli. Viime vuonna ainkain meidän syysretket olivat ihania. Se metsän tuoksu ja hämärtyvän illan tunnelma, kun kuitenkin vielä on henkäys kesän lämpöä ilmassa.
Haha, muutkin lasten rikkonaisten öiden kanssa seikkailevat ovat siis miettineet muuttoa metsään parempien yöunien perässä 😀
Mä olen mennyt näissä ihan maalaisjärjellä: valinnut paikan sopivasti syrjästä ja peitellyt lehdillä/maastolla tms. Tietysti vältellen rantoja. Ymmärtääkseni ihmisenkin uloste häviää maastoon melko nopeasti ja kun sen peittelee nätisti maastoon, ei ikävään yllätykseen törmää jollei tunge sinne puun juurakkoon/kiven alle tms. Samoin pehmeä wc-paperi hajoaa ymmärtääkseni melko nopeasti, mutta nekin peittelen aina siististi. Lapsen hädän kohdalla saattaisin tosiaan kerätä tuotoksen myös talteen ja peitellä sen sopivampaan paikkaan. Enemmän kuin tästä, olen huolissani niistä typeryksistä, jotka jättävät muoviroskia maastoon, polttavat/varastavat kaikki retkipaikkojen puut tai eivät noudata jokamiehenoikeuksia tulenteosta (pitävät nuotiota esimerkiksi kansallispuistoissa muualla kuin merkityillä nuotiopaikoilla). Lisäksi välillä tulee vastaan sellaista popittavaa mökäpetteriä et huhheijaa.
Joo, risukeitin on ihan huikea! Tuntuu lähes taikuudelta, että kourallisella risuja saa vaikkapa litran vettä kiehumaan, aivan tuosta noin vaan 😀 Ja tee-se-itse-versiona on vielä lähes ilmainen.
Taikuutta tosiaan! Pitäisi joskus kysyä joltain kanssaeräilijältä, josko sellaista saisi testiin. TSI-versioon ymmärrystä ja kanttia kun ei vielä löydy 😀
Me tultiin juuri kahden viikon (aika ihana olla nyt kotona!) telttareissulta, ilman lapsia kylläkin, mutta voisin jakaa silti parit vinkit. Vettä pitää keittää 10 min pöpöjen tappamiseksi, joten ollaan havaittu kätevämmäksi pitää mukana vedenpuhdistustabletteja. Kevyitä kantaa, edullisia ja säästyy keitto-ja jäähdytysrumbalta eikä keittimen kaasua kulu. Virtaavaa vettä juodaan ihan sellaisenaan. Mulla on mukana aina pieni retkityynyn tyynyliina. Illalla tungen mun kevytuntuvatakin tai muita vaatteita sen sisälle tyynyksi. Ei tarvitse kantaa erillistä tyynyä mukana, kun untsikka on tällä vilukissalla kesälläkin mukana. Kahvit keitellään Aeropressillä, kätevä ja kevyt ja saa tosi hyvät kahvit. Merinovilla on tosiaan ihan ehdoton materiaali retkeilijän vaatteissa. Retkeily on ihanaa!
Jii
Ei niitä taitoja tyhjästä synny ja jos kaupungissa metsä (eikä sen puoleen telttailukaan) ole jatkuva osa arkea niin eihän sitä osaa. Mutta harjoittelemalla oppii! Minusta on ollut ihanaa mennä avuttomana metsään ja oppia että mikä toimii ja mikä ei. Ja yhtä hienoa on ollu ottaa kaveri mukaan metsään ja huomata miten kokematonkin pärjää metsässä hyvin. Hienoa että eräilemään mennään vaikka taitoja ei ole ja ehkä vähän jännittääkin 🙂
”Mutta se hämmästely ei nosta retkeilyintoa ”uusavuttomissa” –” Sepä se!
Ulkoiluliikkeen myyjä neuvoi meille että lasten makuupussi kannattaa ostaa reilulla kasvuvaralla ja se ylimääräinen pätkä sitoa narulla/kumpparilla kiinni. Ja on muuten aika hyvä vinkki laittaa vaatteet pussiin lämpiämään aamua varten, tätä ehdottomasti kokeilen ensi kerralla.
Kahden viikon telttareissu kuulostaa mahtavalta – ja siltä, että sen jälkeen on aika ihan olla kotona 😀 Meillä oli noita veden puhdistustabletteja mukana viime vuonna nuorimpien ollessa vielä vauvoja. Nyt ollaan sitten keitelty nuotiossa vettä, vaikka tosiaan se jäähdyttelyineen vie aina aikaa. Hyvä idis tuo, että mukana on vain retkityynyn tyynyliina, johon sitten tungetaan tyynyksi kaikkea, mitä muutenkin on pitänyt mukana tuoda. Untuvatakki tyynyliinan sisällä sitä paitsi on varmasti mukavampi kuin iltatäytteinen tyyny.
Mä en ollut tullut ajatelleeksi sitä, että sen ylimääräisen voi sitoa. Molemmilla lapsilla on jotkut junnumallit makuupusseissa, joten etenkin kuopuksella kasvuvaraa löytyy vielä paljon 😀
Mites kakkavaipan vaihto ja likapyllyn pesu metsässä?
Kosteusliinapelillähän se. Ei mikään mielekkäin tapa hoitaa homma, mutta parhain ja yksinkertaisin keksimämme.