Äidin masussa on vauva, lapsi sanoo iloisena monta kertaa päivässä. Hänestä on tulossa isosisko ja hän on asiasta valtavan ylpeä. Olemme valmistelleet esikoista monin keinoin isosiskoksi tulemiseen ja vauvan syntymiseen. Tärkeimpänä näistä varmasti hänen ottamisensa mukaan vauvavalmisteluihin puheissa ja teoissa. Olemme pyrkineet kääntämään vauvan syntymisestä ajatukset enemmän siihen, että lapsesta on tulossa isosiko. Lisäksi olemme myös lainanneet aihepiiriin kirjallisuutta. Niiden tarinoiden opetus on kuitenkin oudohko.

Jokaisessa kirjassa ajatuksena on enemmän tai vähemmän se, että vauvan syntymisessä ei ole mitään kivaa. Se on vaara ja riski. Vauva pilaa kaiken. Vauva on oikeastaan aika paska juttu. Kirjojen loppu on kyllä yleensä siirappinen esikoisen ymmärtäessä, miten ihanaa olla isosisko tai -veli. Tällaisillekin tarinoille on varmasi tarvetta niissä perheissä, joissa vauvan odotus herättää mustasukkaisuutta. Mutta itse en ole kokenut järkevänä istuttaa lapsen päähän ajatusta, jota siellä ei ole. En näe pointtia lukea hänelle kirjoja, jotka elämänmuutoksen kynnyksellä usuttavat lasta miettimään, kannattaisiko sittenkin iloitsemisen sijaan olla kauhuissaan sisaruksen syntymisestä.

Saattaa olla, että mustasukkaisuus uutta tulokasta kohtaan kuohahtaa päälle vauvan syntyessä. Mutta nyt haluan lukea hänelle kirjoja, joissa kerrotaan asioista, kuten lapsi ne kokee. Mutta missä ovat ne kirjat, joissa perheenlisäyksestä puhutaan vain iloisena asiana? Ehkä eivät ainakaan siinä hyllyssä, josta kirjastossa lopulta löysin aihepiiriä koskevat kirjat. Vauva syntyy -kirjallisuus on Herttoniemen kirjastossa lajiteltu vaikeat asiat -hyllyyn. Sinne kuolemasta ja avioerosta kertovien kirjojen joukkoon.

Jaa