Kuva: Converse

Lapsista 98 prosenttia syntyy terveiden jalkojen kanssa. Mutta kun napero ehtii 10–20 vuoden ikään, jalat ovat kuosissa enää vain 60 prosentilla. Millä ne koivet sitten on laitettu mäsäksi? No kuulkaa vääränlaisilla kengillä. Näistä tervejalkaisina syntyneistä, mutta myöhemmin kinttuihinsa ongelmia saaneista ihmisistä 95 prosentilla esimerkiksi vaivaisenluihin ja koukkuvarpaisiin ovat syynä kengät. 

Tämän opin, kun juttelin Pääkaupunkiseudun Diabetesyhdistyksessä työskentelevän jalkaterapeutti Antti Kaikkosen kanssa. Hän tutkii ja hoitaa erilaisia jalkavaivoja, joita ihmisillä on kiusanaan ikään katsomatta. Mä tutustuin Anttiin hänen työskennellessään muinoin opiskelujensa ohessa kuntosalillani, ja nyt hän ehdotti, että voisimme jutella lihaskuntotreenien ja kyykkyennätysten sijaan lasten jaloista ja kengistä. Ja näin tehtiin!

Kuva: SuperFit

Opin, että ostettaessa lapselle kenkiä, kannattaa kiinnittää huomiota seitsemään asiaan:

Kiinnityksen monipuolisuus. Jalat ovat erimallisia, sehän on selvä. Mutta silti monissa kengissä, kuten ballerinoissa tai loafereissa, ei ole lainkaan mahdollisuutta kiinnittää kenkiä lapsen jalan mukaisesti, vaan oletetaan jokaisen koiven sopivan kenkään sellaisenaan. Kannattaakin valita kengät, joissa on kunnon nauhasidonta, mikä varmistaa jämäkän kiinnityksen. Myös lapsen kengissä helppo tarrakiinnitys menee jalkaterapeutin seulan läpi, etenkin jos tarroja on useammat.

Kannan korkeus. Kantakorkoa ei suositella ainakaan alle murrosikäisille. Koron välttely ei onnistu vain jättämällä varsinaiset korkkarit kauppaan, sillä yllättävän monissa lenkkareissakin kantapää nousee useamman sentin ylemmäs kuin varpaat. Se tuo kuormaa jalkojen etuosaan, mitä lapsi ei vielä heikoilla lihaksillaan pysty hallitsemaan. Seurauksena on erilaisia asentovirheitä tai pahimmillaan akillesjänteen ja pohjelihasjänteen lyhentymistä, mikä aiheuttaa kipuja. Välillä kengissä on piilokorkoa, jota ei huomaa ulospäin. Siksi kannattaa tunnustella myös kengän sisäpohja. Alle kouluikäisellä lapsella 2,5 sentin korko on sama kuin aikuinen vetäisi jalkaansa 5 sentin korkkarit.

Pohjan paksuus. Jalalle ystävällisessä kengässä on mahdollisimman ohut pohja, jolloin kenkää pystyy taittaa ja rutistaa kuin tiskirättiä. Jos kävelee paljain varpain, maahan osuu ensin kantapään ulkonurkka ja viimeisenä isovarvas. Tämä luontainen kierre askeleessa ei pääse tapahtumaan, jos kenkä on kuin jäykkä kipsi. Tönkössä kengässä lapsen jalan lihaksisto passivoituu ja jalan liike voi rajoittua.

Kuva: Pablosky

Symmetrinen pohja. Kengän pohjan kannattaisi olla mahdollisimman symmetrinen ja leveä, jotta varpaat varmasti mahtuvat oleilemaan rauhassa. Jopa joissakin lapsille tarkoitetuissa puvunkengissä lesti on banaanimallinen, eli se käyristyy koko matkalta. Tähän on alun perin ollut syynä se, että miehillä jalat näyttäisivät pienemmiltä puvunkengissä. Ei kai tarvitsekaan sanoa, että suora lesti on käyrää parempi.

Nouseeko kengän kärki ylös. Esimerkiksi monissa lenkkareissa kengän kärki nousee ylös. Ja se ottaa jalkaterapeuttia päähän. Etenkään lapsi ei välttämättä jaksa painaa varpaita alas, vaan varpaat ovat kengässä koko ajan ylöspäin ja rasituksessa. Ohutpohjaisessa kengässä lapsi saattaa jaksaa painaa varpaatkin maahan, mutta kaikista paras on valita kenkä, jossa pohja on tasaisesti maassa jo valmiiksi.

Sisäpohjan malli. Pohjallinen kannattaa kiskoa kengästä ulos ja tarkistaa, että se on mahdollisimman suora ja tasainen. Jos pohjallisessa on muotoilua, tukikohdat saattavat osua jalassa väärään kohtaan ja alkaa hiertää. Ylipäätään kaikki tukeminen terveen lapsen jalassa on turhaa. Tukea tarvitaan vasta, jos lapsen jalka oireilee.

Hengittävä materiaali. Materiaalissa ei voi hirveästi mennä metsään, kunhan ei osta kokomuovisia tai -kumisia popoja, jotka eivät hengitä. Väliaikainen käyttö on tietysti asia erikseen, mutta kumppareilla ei pitäisi tallustella päivästä toiseen. Nahassa on hyvää hengittävyys ja lämmöneristys, Gore-Texissä taas hengittävyys ja vedenpitävyys. Myös kangaskengät ovat hyvät.

Kuva: Vans

Ja kun hyvät kengät ovat löytyneet, on aika löytää siitä lapselle oikea koko. Helpommin sanottu kuin tehty.

Nämä neljä asiaa pitää ottaa huomioon lasten kenkiä kokeillessa:

Lapsi ei tiedä, onko kenkä sopiva. Ihmisen hermosto kehittyy valmiiksi vasta 16-vuotiaana. Siksi lapsi ei osaa sanoa, puristaako kenkä vai ei. Itävaltalaisessa tutkimuksessa lapsille oli annettu testattavaksi samasta kenkämallista kaksi paria, joista toiset olivat kaksi numeroa pienemmät. Lapset eivät osanneet sanoa, kumpi kenkäpareista oli pienempi.

Ei länttäämällä, ei tunkemalla, vaan piirtämällä. Oikeaa kengänkokoa ei kannata alkaa metsästää länttäämällä lapsen jalkaa kiinni kengän ulkopohjaan. Jalka on erikokoinen, kun sen päälle tulee lapsen paino. Liiemmin ei ole hyötyä myöskään siitä, että lapselle vedetään popot jalkaan, minkä jälkeen testataan, mahtuuko kantapään kohdalle sormi tai kokeilemalla kengän kärkeen jäävää tilaa. Lapsi kun voi testitilanteessa vaikka kipristää varpaita. Kiireessä lapsen laittaminen seisomaan irrotetun pohjallisen päälle menettelee, mutta monesti sisäpohjallinen ei vastaa täysin kengän sisätilavuutta. Järkevintä onkin laittaa lapsi seisomaan paperin päälle, piirtää jalan muoto paperiin ja leikata valmis muotti paperista irti. Silloin voidaan ottaa huomioon sekä jalan pituus että leveys.

Oikea määrä väljää. Lapsille kenkään pitäisi jäädä vähintään 1,7 senttiä väljää. Jos kenkien kanssa käytetään villasukkia, silloin väljää pitäisi olla 1,9 senttiä. Tähän lisähaastetta tuo se fakta, että lapsen jalan mitoissa saattaa olla aamun ja iltapäivän välillä valtava ero. Lapsen jalat saattavat kasvaa päivän aikana leveyttä 0,5 senttiä ja pituutta jopa yhden sentin verran.

Jalka kasvaa hurjaa vauhtia. Lapsen kenkien sopivuus pitäisi tarkistaa 1–2-vuotiailla joka toinen kuukausi ja 2–3-vuotialla joka kolmas kuukausi. 2–5-vuotiailla lapsilla jalka kasvaa yhden kuukauden aikana keskimäärin 1,2 milliä. Ei voidakaan olettaa, että samat talvikengät, jotka on ostettu syksyllä, mahtuvat vielä kevättalvella lapsen jalkaan. Antti arvioi, että ainakin puolella suomalaisista lapsista on tälläkin hetkellä liian pienet kengät.

Että ei mentäisi ohjeista ihan sekaisin, otetaan lyhyt kertaus siitä, mikä on tärkeintä. Kunhan muistaa kenkäostoksille mennessään hankkia varmasti oikean kokoiset kengät, joissa ei ole korkoa ja joiden pohja on ohut, ovat kengät todennäköisesti jo sillä ohjeistuksella hankittuna jaloille mukavat.

Kuva: Feelmax

Paljain varpain parempi

Ja nyt kun ollaan päästy näin syvälle kenkien ja jalkojen sielunelämään, pistetään homma ympäri ja kerrotaan, että oikeastaan parempi olisi olla ihan ilman kenkiä. Antti itse antaa oman puolitoistavuotiaan lapsensa temmeltää ilman kenkiä aina kun mahdollista. Kenkien on tarkoitus toimia iskunvaimentimena, mutta Antin mukaan ihmiskeho ei tarvitse kenkiä, sillä siinä on iskunvaimentimet valmiina. Jalan liikkuvuus on ilman kenkiä parempi, minkä jokainen vanhempi on varmasti huomannut siinä, että lapsi juoksee paremmin ilman kenkiä. Antti vakuuttaa, että jopa lättäjalka lähtee toimimaan, kun jalkaa harjoittaa paljain varpain.

Mutta eihän sitä Suomessa voi painella menemään ympäri vuoden paljain jaloin. Minkälaiset kengät jalkaterapeutti valitsee omalle lapselleen? Talvikengissä Antti on joutunut antamaan periksi, sillä tuiskussa ja pakkasessa ohut pohja ei aina riitä. Talvikenkinä hänen lapsellaan oli Kuomat, joita käytettiin jonkin aikaa lapsen opittua juuri kävelemään. Mutta nyt lapsi on tepastellut menemään jo usean viikon ajan paljasjalkakengissä. Paljasjalkakenkien lisäksi Antti suosittelee testaamaan kesällä ulkokäytössä ihan perinteisiä sisätossuja, joissa on ohut nahkapohja. Ja aina kun mahdollista, lapsen täytyy päästä käyttämään jalkojaan ja kulkemaan paljain jaloin.

Mikä kenkämerkki sitten on hyvä tai huono? Suoran kieltotuomion jalkaterapeutilta saavat Crocsin perussandaalit, joiden kiinnitys on kuulemma ihan susi. Sen takia kengät hölskyvät ja voivat alkaa hangata. Muuten merkillä ei ole hänelle väliä. Esimerkiksi Eccolla ja Reimalla on Antin mukaan sekä huonoja että hyviä kenkiä. Kengän laatu ei Antin mielestä olekaan kiinni hinnasta. Toisin kuin itse olen ajatellut, Antin mielestä kenkiä kannattaa kierrättää lapselta toiselle jo ihan ekologisuudenkin takia. Jos kenkä on joustava, se ei muutu paljoakaan käytössä. Jos käytetyssä kengässä muhiva jalkasieni mietityttää, kengät voi desinfioida nopeasti ja halvalla siihen tarkoitetuilla aineilla. Desinfiointiaineita saa kenkä- ja urheiluliikkeistä.

Kuva: Reima

Jalkaterapeutin isku kenkäkauppoihin

Kenkäturinoinnin päätteeksi kävimme Antin kanssa vielä kierroksella erilaisissa kenkäkaupoissa: Stockmannilla, H&M:llä, Pikkuväessä ja lastenkenkiin erikoistuneissa Rainbow Seassa. Stockan laajasta valikoimasta löytyivät lähes kaikki esimerkit lasten kengistä, joita ei kannata ostaa. On käyrää lestiä, piilokorkoa, kärjestään nousevia kenkiä, huonoja kiinnityksiä ja kenkiä, jotka ovat jäykkiä kuin kivi. Superfitiltä Antti kuitenkin löytää muutaman yksilön, jonka hyväksyisi.

Pikkuväen liikkeessä esillä olevat jäykät Superfitit eivät kuitenkaan mene Antin seulan läpi. Se onkin hyvä esimerkki siitä, että merkki ei kerro kaikkea. Liikkeen valikoimasta löytyvät Pom Pom -merkkiset popot jalkaterapeuttia kuitenkin miellyttävät, ja hän pohtiikin, että jos merkillä olisi aikuisille tarkoitettuja kenkiä, hän voisi itsekin käyttää niitä. Rainbow Seassa Pablosky-kenkämerkki kiinnittää Antin huomion. Ihan hurraa-huutoja sekään ei saa aikaan, mutta tuomion ”ihan hyvä”.

H&M:llä kenkävalikoimaa on paljon, mutta jalkaterapeutin suorittaman tarkemman syynäyksen jälkeen suurin osa popoista todetaan jäykiksi ja hiostaviksi. Ballerinoissa meininki on vähän parempi, sillä niissä on joustava pohja, mutta kiinnitys huono. Sellaisia voisi Antin mukaan kuitenkin käyttää tilapäisesti esimerkiksi juhlissa. Omaksi yllätyksekseni H&M:n feikki-Converset pääsevät kriittisen Antin seulasta läpi. Niissä on ohut ja joustava pohja, hyvä kiinnitys ja hengittävä kangasmateriaali. Sama pätee myös feikki-Vansseihin, jotka taipuvat niin, että ne saa melkein pakattua taskuun. Myös H&M:n sisätossut saavat Antilta kehuja.

Päivän opetus kiteytyykin siihen, että on olemassa huonoja ja hyviä, mutta ei täydellisiä kenkiä. Kengät eivät ole ne, joilla ihminen kävelee. Jalat ovat. Varpaat mahdollisuuksien mukaan esiin siis!

Jaa