Havahduin kesällä miettimään, onko minulla mitään isoja pidemmän aikatähtäimen haaveita. Pieniä ja keskikokoisia haaveita riittää toki niin paljon, että yhden muijan elämä ei riitä niiden kaikkien perässä juoksemiseen saati toteuttamiseen. Mutta talvi Balilla oli sellainen monen monta vuotta miehen kanssa yhdessä kypsytelty haave, että sen jälkeen olo oli hieman tyhjä.

Ihminen tarvitsee haaveita. On pysäyttävää, että masentunut ihminen menettää tutkimusten mukaan kykynsä haaveilla. Unelmoiminen pitää elämänjanon yllä. Luin siitä samoihin aikoihin reilu pari vuotta sitten, kun vetelin uupumuksen tahmeimmassa pohjamudassa. Oli hurjaa tajuta, että tämähän pätee minuun. Sain syyn sille, minkä takia mikään kivakaan ei tuntunut miltään, ja että tulevaisuuden pohtimisessa ei tuntunut oleva mieltä ja haaveista ei enää saanut kiinni. Olin liian väsynyt innostumaan mistään.

Näissä kuvissa näkyvä somejengin retki merelle viime kesänä sai muistamaan, mitä muuta miehen ja minun haavevihossamme lukikaan. Meillä kun oli miehen kanssa joskus teineinä yhteinen haavevihko, johon kirjasimme ylös yhteisiä haaveita tulevaisuuteen. Vihko on sittemmin hävinnyt, ja muistin sieltä tarkasti vain haaveen asua ulkomailla lasten ollessa pieniä. Se haave toteutui Balilla.

Mutta meriretki sai muistamaan, että toinen teinirakastavaisten haavevihon sivuille kirjoittama unelma liittyi mereen ja purjehtimiseen. Me raapustimme ruutuvihkoon tahtovamme joskus opetella yhdessä purjehtimaan. Olimme jo joskus ennen lapsia lähdössä toteuttamaan sitä haavetta, mutta sitten tapahtui elämä. Vaikka purjehdus ja lapsetkin varmasti toimisivat, kun laitettaisiin toimimaan, me olemme siirtäneet haavetta.

Haaveemme on opetella purjehtimaan yhdessä sitten joskus, kun lapset ovat isompia, ehkä muuttaneet jo omilleenkin. Käymme kurssit, opettelemme luovimaan arvaamattoman meren kanssa ja ostamme samanlaiset purjehduspipot, jotka yhteisillä retkillä vuosien saatossa haalistuvat auringossa ja nukkaantuvat merituulissa. Vain me kaksi, meri ja matka, joka on joka seikkailussa se tärkein.

Tuntuu tärkeältä, että omien haaveiden, työhaaveiden ja perheen yhteisten haaveiden lisäksi meillä on miehen kanssa haave vain meille. Ajoille tuonne vuosien päähän. En usko, että meille käy lapsiperhearjen leppoistuessa se, mistä surullisen usein kuule; että havahtuisimme siihen, että meitä on kuluneet vuodet yhdistänyt enää vain vanhemmuus. Mutta silti yhteinen unelma tuntuu vähän kuin rakastavaisten yhteiseltä lupaukselta jatkaa aallokoissa seilaamista yhdessä tulevaisuudessakin. Voimme viidenkympinkriiseillä yhdessä aloittamalla purjehduksen.

Minä itse haaveilen puisesta veneestä. Ne ovat niin nättejä – ja kuulemma ihan tavattoman paljon huolenpitoa vaativia. Kai sitä tarvitsee lisähaastetta ja vaikeutta elämäänsä lasten kasvaessa. Joku hankkii koiran, hevosen tai pommikunnossa olevan puutalon. Minä haaveilen puisesta purjeveneestä, vaikka en edes osaa purjehtia.

Viime kesänä pääsin ensimmäistä kertaa purjeveneen ruoriin. Olin mukana pienen retkiseurueen kanssa Loki Storiesin järjestämällä päiväpurjehduksella Helsingin edustalla. Loki on John Nurmisen toteuttama maksuton ja merellinen verkkopalvelu, joka kokoaa yhteen muun muassa suomalaisia meritarinoita ja retkikohdevinkkejä Suomen rannikolle ja saaristoon.

Pidin kiinni ruorista ja tunsin kehollani sekä laivan että meren liikkeet. Niin upea ja selkärankaan asti menevä tunne. Vedin suolaista merentuoksua sisääni ahnehtien ja nautinnosta silmät puoliummessa. Toki veneen kapteeni oli koko ajan henkisesti ruorissa ja vastuussa, mutta antoi minun nauttia siitä melkein juovuttavasta fiiliksestä, kun uljas vene tanssii meren kanssa aallot pärskyen minun käskystäni. Tunsin, miten vene kuunteli pientäkin ruorin liikautusta. Adrenaliini ja ilo kuohuivat aaltoina kehossa. Rillit olivat suolaisia vesipisaroita täynnä ja oli pakko huokailla ääneen, miten onnellinen olen, juuri siinä hetkessä siinä.

Niin siistiä, että jos haaveet käyvät toteen, joskus tulevaisuudessa saan kokea sen saman yhteyden luontoon, mereen ja veneeseen yhdessä miehen kanssa.

Osa retkitallenteista on kuvissa mastossa kiipeilevän Joonas Linkolan kamerasta.

Jaa