Kaupallinen yhteistyö: Neljä Seppää
Vuosi sitten keittiömme paikalla oli betoniseinäinen ja pölyinen huone, joka oli täynnä remonttirompetta. Käyttövesi haettiin vessan bideesuihkusta ja tiskit pestiin kylpyhuoneen suihkun alla. Nyt vuotta myöhemmin voin vihdoin kutsua teidät virtuaalikahville keittiöömme, sillä nurkat alkavat olla kunnossa. Vain kattolamppu ja työvalo puuttuvat, ja siksi ikkunaseinästä törröttää vielä yksi orpo sähköpiuha.
Keittiömme on kotimaisen Neljä Seppää -brändin valmistama. Kalusteet tehdään puusepäntyönä omilla kotikonnuillani Pohjanmaalla, Kauhajoella Hietaranta Oy:ssa. Jos kotimme vanha alkuperäinen keittiö palveli seitsemällä vuosikymmenellä, nykyinen keittiö pystyy kaikella todennäköisyydellä samaan. Se materiaali on runkoa myöten kotimainen, lakattu ja oksaton koivuvaneri.
Neljä Seppää -brändin takana on yläasteaikainen ystäväni Annina miehensä Mathiaksen kanssa. Kuten olen aikaisemmin kertonutkin, he tarjosivat meille Neljän Sepän suunnittelutyöstä vastaavan Muotoilutoimisto Hiomon palveluita ilmaiseksi bloginäkyvyyttä vastaan. Eli käytännössä Mathiaksen duunia. Tämä postaus onkin nyt vihdoin se virallinen oravannahkakauppoja vastaan lupaamani yhteistyöpostaus keittiöstämme.
Muut osaset keittiöstä, eli kalusteet puusepäntöineen, koneet, tasot, maalit, laatat ja sen sellaiset olemme maksaneet ihan tavanomaiseen tapaan. Meidän keittiö olisi kustantanut ilman Hiomon suunnittelutyöstä saatua alennusta noin 22 000 euroa asennettuna. Tuollaisen pienen keittiön hinta lähtee asennettuna noin 15 000 eurosta ylöspäin. Hintaan vaikuttaa tietenkin kalusteiden määrä ja malli sekä valitut materiaalit ja varustetaso. Lisäksi ostoslistalle ja budjettiin pitää lisätä vielä tasot, altaat ja kodinkoneet.
Meillä suunnittelutyö lähti siitä, että tahdoimme talon rakennusvuosikymmenelle kumartavan ilmeen. Eli kodikkaan ja skandinaavisen 50-luvun keittiön. Alkuperäisestä ja läpimädäksi paljastuneesta keittiöstä poiketen uusi fiftarikeittiö pitäisi tietenkin olla ilmeestään huolimatta kaikilla nykyajan herkuilla, kuten hidastekiskoilla ja 180 astetta aukeavilla saranoilla. Halusimme myös kaappien sijaan mieluummin laatikoita ja niin paljon laskutilaa kuin näppärä taskukokoinen keittiömme vain periksi antaisi. Ja aivan ehdottomasti halusimme lankavetimet.
Mathias teki toiveidemme perusteella suunnitelmat, joita pyöriteltiin edestakaisin useampaan otteeseen. Pidin siitä, että Mathias kuunteli toiveitamme, mutta myös haastoi meidät miettimään jokaista ratkaisua. Kinkkisyyttä toivat keittiömme pinnat, jotka ovat vähän joka nurkasta ja kohdasta täynnä ulokkeita ja kulmaa. Lopulta keittiöremonttisuunnitelmat olivat valmiina piirroksia myöten, ja puusepät ryhtyivät työhön.
Keittiön värimaailma poimittiin 50-luvulta. Alakaappien sinistä kävimme pohtimassa maalikaupassa kahtena iltana erilaisissa valoissa, kunnes just se oikea petroolin sininen löytyi. Yläkaapistot ovat valkoiset, mutta vetimet ja nupit jätettiin koivupuun väriseksi. Kaappi on niin söpö, että sitä tekisi mieli pussata aina ohi kulkiessaan. Täyttä koivua on myös ikkunaseinän pöytätaso, joka myös tehtiin Kauhajoella. Koivutaso tuo kodikkuutta ja pehmyttä muuten aika viileäsävyiseen keittiöön.
50-luvulta vaikutteensa saava keittiö tarvitsee tietenkin myös rosteritason. Niiden mummolatunnelma on ihana ja ajatukset lapsuuskesiin vievä. Meidän rosteritaso tilattiin Staalalta. Taso on pisin kotikeittiöihin saatavilla oleva malli, mikä tuotti vähän ongelmia. Me kun olisimme halunneet vielä pidemmän, koko seinän pituisen. Teollisuuskäyttöön olevat rosteritasot olivat kuitenkin liian teollisia, ja me tahdoimme tasoon ylös nousevan huulloksen, kuten 50-luvulla oli tapana. Päädyimme siis venyttämään lyhemmän seinän puutasoa.
Koneet päädyimme ottamaan rosterinsävyisenä nekin, jotta yhtenäinen ilme säilyy. AEG:n mikro ja uuni ovat integroituna toisella seinustalla, ei siis perinteisesti lieden alla. Tykkään tästä ratkaisusta sekä käytännön syistä että ihan keittiön ulkonäön takia. Näin keittiön pitkäseinä on yhtenäistä laatikostoa. Toisella seinustalla hankala nurkka saatiin tehokäyttöön, ja kodikkuutta sinne tuovat suloiset lasipurkunat. Joku päivä ehkä saadaan niihin laitettua jauhot, pähkinät ja sen sellaiset, joita nyt vielä säilytetään laatikoissa lasipurkeissaan.
Myös induktioliesitaso on AEG:n. Se on läpikuultavan harmaa, mikä saa aikaan hauskan efektin kuin liesi olisi osa rosteritasoa. Vähän alkuun epäilin tätä Mathiaksen ideaa, mutta ai että, kun tykkään! Lisäksi tuo liesi on käytössä ihan ässä. Nopea kuin mikä, ja mittaa lämmitettävän alueen erikseen kattilan perusteella. Se on myös helppo huoltaa ja pitää puhtaana, eikä mitään rapsutteluja ja hinkkaamisia tarvita, kuten vanhan kodin induktioliedessä.
Liesituuletin tilattiin Frankelta. Meillehän selvisi sähköremontin yhteydessä iloinen yllätys, että meillä on ikioma hormi. Niinpä saimme aktiivihiilisuodatinrutkun tilalle nyt ihan kunnon liesituulettimen, joka imee käryt oman hornin kautta ulos.
Astianpesukoneena meillä on kalusteisiin integroitu Miele. Päädyimme lopulta ottamaan pienemmän astianpesukonemallin. Juuri samankokoinen meillä oli vanhassa kodissa käytössä myös perhevapaiden aikana, ja pärjäsimme sillä silloinkin vallan hyvin. Tykkään siitä, että nyt koneen saa täyteen ja pyörimään myös niinä päivinä, kun kotona ehditään syödä vain aamupala ja iltapala. Eikä tietenkään haittaa sekään, että näin säästyy tilaa muulle.
Hämmästystä on aiheuttanut pienen astiapesukoneen lisäksi se, että meillä ei ole lainkaan kuivauskaappia. Tätä pohdittiin pitkään, enkä ehkä ilman ulkomailla asumista olisi osannut nähdä elämää ilman suomalaiskeksintöä. Minä olen jo aikaisemmin mieluummin kuivannut ne muutamat käsitiskit – kattilat ja isommat astiat – pellavapyyhkeellä suitsait ja laittanut takaisin paikoilleen, sen sijaan, että olisin laittanut ne hetkeksi kuivauskaappiin valumaan ja vasta sen jälkeen takaisin paikoilleen. Siksi päädyimme nyt luopumaan kuivauskaapista kokonaan.
Mutta takaisin koneisiin. Ikkunaseinältä löytyy kalusteisiin integroituna Smegin kaappipakastin. Meillä ei siis enää ole arkkupakastinta tyylikäästi keskellä olohuonetta, kuten vanhassa kodissa! Myös jääkaappi-pakastin on Smegin. Sellainen on ollut haaveenani pitkään, sillä sen pullea fiftarimuoto vetoaa. Keittiöremonttisuunnitelmassa jääkaappi jäi myös esiin, joten piilottamisen sijaan pitikin etsiä sellainen yksilö, joka saa pullistella yhtenä keittiön katseenkiinnittäjänä. Päädyttiin jääkaapissa turvallisesti mustaan väriin, mutta nyt ehkä luottaisin siihen, että jakaisin katsella jotain sähäkämpääkin väriä nurkissani.
Totta puhuen Smegin jääkaappi ei ole teknisiltä ominaisuuksiltaan hintansa veroinen, kuten muut kodinkoneemme ehdottomasti ovat. Ei siinä mitään vikaakaan ole, muuta kuin se, että onhan se nyt ihan törkeän kallis ihan perusjääkaapiksi. Mutta kai sitä voi ihan puhtaasti ulkomuodostakin välillä maksaa kodinkonehankinnoissa.
Remontin yhteydessä myös keittiön vanha koivuparketti hiottiin, petsattiin kevyesti valkoisella ja lakattiin. Seinät saivat vihdoin harmaan sävynsä, jota jahkailtiin monta kuukautta. Päädyimme lopulta Tikkurilan sävyyn Valamo, eli kuitenkin hieman lämpimämpään harmaaseen kuin alunperin oli ajatuksena. Se näyttää oikeastaan aika sementtiseltä seinällä. Mies tykkää sävystä, mutta itse en ole ihan vakuuttunut sävyn olevan täydellinen harmaa, mutta vallan kiva kuitenkin. Sen sutiminen valkoisen päälle toi heti keittiöön kodikkuutta ja jonkinlaista syvyyttä.
Keittiön pidempi seinä laatoitetiin 50-luvun tyyliin valkoisella neliskulmaisella peruspertti-laatalla ja välit saumattiin harmaanmustalla. Mukaan tuotiin vähän tätä päivää asettelemalla laatat tiililadontana, ei tasan päälletysten. Laatoitus tehtiin myös ihan ylös asti, ja vihdoin pari viikkoa sitten myös liesituulettimen poistoputkea varten rakennettu sokkeli sai laattansa.
On se sitten ihana tuo meidän keittiömme! Se on ihan meidän näköisemme ja ihan kotimme näköinen. Se on toimiva, enkä näin vuodenkaan jälkeen vielä keksi mitään, mitä tekisin toisin. Mitä nyt uskaltaisin ottaa värikkäämmän jääkaapin. Laskutilaa on tarpeeksi, ja vaikka keittiö ei ole mikään suuren suuri, sinne on saatu mahtumaan kaikki tarvittava ja hyvä määrä säilytystilaa. Fiilis ei ole pienuudesta huolimatta ahdas, vaan ilmava.
Lapsiperheessä tämä keittiö on sellainen, josta olen unelmoinut. Se on kliseisesti kodin sydän, eikä kodin perälle eristetty koppero, jonne 50-luvun kotirouva on hyvä eristää sillä aikaa, kun sikarikerho kokoontuu olohuoneessa. Ruokailutilan puolelle kulkeva oviaukko on toki alkuperäisessä huonejärjestyksessä ollut kiinni, mutta jo aikaisemmat asukkaat olivat puhkaisseet seinään kapean oven. Me avasimme remontin yhteydessä kulkuaukkoa vielä reilusti lisää.
Kun keittiö on kaiken keskellä ja sieltä on hyvä näköyhteys joka puolelle kotia, voi keittiössä hääräillä samalla kun muut oleilevat vaikka olohuoneen sohvalla tai ruokailutilan pöydän ympärillä. Lastenhuoneeseenkin näkee, kun vähän ojentaa niskaansa pidemmälle. Sillä on ihan uskomattoman iso vaikutus lapsiperhe-elon sujuvuuteen, kun keittiössä ja sen ympäristössä on tilaa olla, eivätkä lapset koe tarpeelliseksi olla ihan ihossa kiinni.
Kaikista parasta uudessa keittiössä onkin se, miten se on vaikuttanut elämänlaatuun. Luultavasti myös lasten kasvamisella on tekemistä asian kanssa, mutta olen taas alkanut nauttia ruuanlaitosta. Tykkään hääräillä siellä niin yksin, kaksin kuin porukalla. Keittiössä on hyvä olla.
- Täällä kuvia alkuperäisestä keittiöstä
- Täällä keittiöremonttisuunnitelmat
- Täällä kuvia ja tunnelmia keittiöremontin keskeltä
- Täällä keittiöstämme otetut katalogikuvat
Keittiönne on tosi hieno ja kodikas, rakastan tuota vanhaa fiilistä! Ainoo mikä häiritsee on laattojen saumaväri on ruma ja jääkaappi olis voinut olla samanvärinen kun laatikot, nyt ottaa silmään ja ei sovi kokonaisuuteen.
Tarkoitat varmaankin, että sinun mielestäsi saumaväri on ruma? Nyt tulee ihan ”totuutena” kommenttisi 🙂
Minä rakastan tätä keittiötä. Ihanaa kun kerroit hinnat. Suunnittelemme rintamamiestalon ostoa ja sinne öljylämmityksen vaihtaminen maalämpöön maksaa noin 20 000€. Voi olla, että keittiöremontti tehdään sitten jotenkin muuten. Vaikka tällainen olisi tietenkin pitkäikäinen ratkaisu!
Asunto- ja remppalainakin on vaan aika pitkäikäisiä 🙂
Toisten kotiratkaisujen sanominen rumaksi on Marketta tosiaan aika huonoa käytöstä, mutta saat anteeksi 🙂
Saumalaasti oli ehdottomasti tumma, sillä haimme ja saimme 50-luvun henkeä. Jääkaappikin on ihan tarkoituksella muusta erottuva – alkuperäinen ajatus oli ottaa joku ihan villinvärinen Smeg.
Katri. Oi että, rintamamiestalo kuulostaa niin ihanalta! Se on aina pienenä haaveena takaraivossa, vaikka tiedän, että etenkään tässä elämäntilanteessa siihen ei olisi resursseja, ei henkisiä eikä taloudellisia. Mutta mistäs sitä tietää, jos joskus. En tosin tahtoisi muuttaa tästä nykyisestä kodista mihinkään, rakastan tätä! Juuri tänään viimeksi miehelle huokailin, miten onnekkaita ollaan, että saadaan tässä asua ja elää.
Nuo yläkaapit ovat aivan upeat! Maali on siitä kiva, et se on nopea vaihtaa ja Smegin saa aina myytyä. Pois vaan. Mä hämmästyin kuinka kovaääninen se on.
Mä olen kans kuullut, että se on kovaääninen, vaikka on niin kallis. Hyvännäköinen kyllä. Gorenjella on samantyylinen jääkaappipakastin. Onkohan se yhtään hiljaisempi…? Toimiiko muuten, Hanne, toi kätisyys jääkaapissa hyvin noin päin? Itse olisin ajatellut sen toisinpäin paremmaksi eli aukeaisi keittiöönpäin, eikä noin poispäin keittiöstä. Mutta hieno keittiö ja tosiaan ihanan erilainen verrattuna ultramoderniin kiiltoon, jolle kyllä on paikkansa sillekin oikeassa ympäristössä. Omiinkin silmiin tuo laatan sauma on hieman tumma, mutta se onkin makuasia. Kyllähän se vähän tuo kontrastia ja ryhtiä seinälle kun on muuten niin valkoiset laatat.
Joo, yläkaapisto on niin ihana, että edelleen joka päivä se saa sydämen lepattamaan! Smeg on tosiaan vähän tuollainen, nätti ja kallis, mutta ei muuten mitenkään erityinen. Ei me sitä muuhun olla vaihtamassa, mutta nyt kyllä ottaisin jonkun rohkeamman värin kuin mustan. Mä en ole huomannut, että Smeg olisi mitenkään erityisen äänekäs, mutta toisaalta kaikki vanhat jääkaappikokemukset ovat aika iäkkäistä kaapeista.
Kätisyys jääkaapissa oli alkuperäisissä suunnitelmissa juuri toisinpäin. Se olisi kuitenkin vaatinut sen, että oviaukkoa ruokailutilaan olisi vielä laajennettu rutkasti lisää, sillä massiivinen ovi olisi vaatinut paljon tilaa auetakseen. Ja se olisi sitten taas näyttänyt hölmöltä. Eli mentiin siis näin 🙂
Oh my, tämä kiteyttää KAIKKI miun keittiöunelmat. <3 Huokaan ihastuneena kaikille valinnoille..
Hauska kuulla, että jaat meidän keittiöunelmat. Tykätään keittiöstämme ihan valtavasti!
Oi onnentyttöjä- ja poikia, kun tuollaisessa keittiössä saatte olla. Keittiö on todellakin kodin sydän!
No niin ollaan, just tänään viimeksi huokailin, miten onnekkaita ollaan, että tässä kodissa saadaan elää 🙂
Aivan upea tämä keittiö!!
Meilläkään ei ole kuivauskaappia (noh, asutaankin ulkomailla), enkä ole sitä kaivannut. Mun mielestä sinne usein vaan turhaa kerääntyy ne astiat eikä niitä sieltä tule laitettua enää paikalleen.
Kiva kuulla, että tykkäät keittiöstämme myös 🙂 Kuivauskaappia ei ole tosiaan tullut kaivattua yhtään, se olisi vain yksi ylimääräinen työvaihe, joka veisi paljon tilaakin. Tietty jos ei olisi astianpesukonetta, tilanne olisi eri, ainakin meillä 🙂
Hieno köökki. Mietin vaan,että miksi tuo jääkaappi on noin päin? Eikö olisi kätevämpi jos se avautuisi samaan suuntaan kuin uunit?
Meidän keittiö on niin kapea, että oikeastaan kaikki markkinoilla olevat jääkaapit ovat ihan liian syviä siihen. Eli tulevat niin pitkälle käytävälle, että se ei enää ole mielekästä. Etenkin avattuna jääkaappi olisi tukkinut koko käytävän. Siksi siis päädyttiin Smegiin (sen lisäksi, että se on ollut haaveeni jo pitkään), että jääkapista tehtiin integroidun sijaan näyttävä osanen keittiötä vähän pakostakin. Ja siksi jääkaappi on sitten noin päin 🙂
Siis voi huokaus, kuinka ihana keittiö! Ihan mahtava! Hieno idea noi viistotut yläkaapit. Jääkaapin ”asentoa” itsekkin aluksi ihmettelin, mutta näin se ei blokkaa ovellaan kulkua ja käytettävyyttä koko keittiön tasoilta, aina on jääkaapista otettaessa ja laskettaessa mihin tasolle vain, ovi oikeessa paikassa.. Ja mitä laattoihin (saumoihin)tulee, niin se ideahan on just siinä, et on tumma sauma niin pääsee laatat edukseen ja 50-luvullahan saumat oli just eriväriset ku laatta.. Hienoa työtä olette koko tiimi tehneet!
Kiinnostaisi mitä kaapit ja laatikot kätkevät sisäänsä, paikka kaikella-postaus
Niin ja piti vielä siitä sanoa, et ihmettelin teidän liesituuletinta, näyttää ihan kuin siinä olisi lasihylly yläpuolella, hyvin hämää laatoitettu kotelo, näyttää tasaiselta seinältä!
Joo, juuri näin, sekä jääkapin sijoittelun että laattojen saumojen kanssa 🙂 Ja kiitos postaustoiveesta, sitä ovat muutkin kyselleet, joten kirjoitinkin sen heti postauskalenteriin odottamaan hyvää väliä 🙂
Tämä keittiö on upea. Se on myös täsmälleen nyt jo puretun mummolani keittiön sininen, aivan ihanasti sama henki välittyy. Mikä noiden uunin vieressä olevien lasi(?)kannu-hyllyjen juttu on? Näyttävät veikeältä.
Minua kiinnostaa, että miten tuo hinta suhtautuu ei-suomalaiseen-ei-mittatilauskeittiöön? En ole koskaan tehnyt keittiöremonttia, mutta mielestäni tuo hinta ei ole mitenkään posketon. Vai olenko väärässä?
Hauska kuulla, että keittiön sininen väri on mummolasta tuttu. Niiltä ajoilta uskoisin meidän inspiraatiovärien olleenkin 🙂 Noi lasikannut ovat siis ns. jauhoastioita. Olen vain ollut niin saamaton, että en vieläkään ole saanut laitettua niihin mitään. Mutta sinne saisi vaikkapa pähkinät, myslit ja sen sellaiset odottelemaan käyttöä.
Mielenkiintoinen postaus ja minulle myös ajankohtainen. Minua kiinnostaisi vielä kuulla teidän jäteratkaisuista.
Samaa pohdin 🙂 Instassa (vai täällä blogissa?) näin maininnan Ecosmol-kierrätyslaatikosta. Jäin kuitenkin pohtimaan esimerkiksi lasi- tai muovipurkkien huuhtelun jälkeistä aikaa. Kuivaatko Hanne kierrätettävätkin jutut heti pesun/huuhtelun jäljeen?
Kiitos postaustoiveesta, tämä on kirjattuna postauskalenteriin odottamaan sopivaa hetkeä 🙂 Meillä on tosiaan myös Ecosmol-kierrätyslaatikko (saatu), mutta se ei olisi pakollinen. Selvittäisiin kyllä ilmankin, mutta näin vielä mukavemmin. Muovia me ei vielä kierrätetä (auts!), mutta lasipurkit pesen koneessa. Siellä ne sitten kuivuvat ennen jäteastiaan laittoa siinä kuin astiatkin. Metallipurkit ja kartonkitötsät kuivattelen tiskipöydän reunalla, eikä ole mulle niin nöpönnuukaa, jos ovat vielä vähän kosteita, kun laitan jätesankoon.
Unelmakeittiö! Lapsuudenkodissani (rakennettu -65) oli ihan just sama sininen keittiön alakaapeissa, yläkaapeissa oli inan tummempi beige. Oli myös lankavetimet. Keittiössänne on äkkiseltään liki kaikki ihan omaankin makuuni. Arvostan tuota kunnon tiskipöytää(kin). Jääkaappia varmaan itse miettisin toisenkin kerran ja laatoituksen ehkä laittaisin sillai normaalisti, ajattelisin, että se miellyttäisi varmemmin pidempään silmää kuin tiililadonta. Ehkä. Mutta kokonaisuutena; onnittelut valinnoista!
Hauska kuulla! Tiskipöytä on tosiaan mahtava. Onneksi kuuntelin Mathiasta ja hänen suunnitelmiaan, vaikka alkuun epäröin, miltä noin pitkä taso näyttää.
Jääkaappiseinusta on mitoitettu Smegin mukaan, joten mitään isoja kikkailuja siihen ei voi tehdä. Eikä onneksi ole tarvettakaan. Kunhan hämmästelen, miten se Smeg voi maksaa niin paljon, vaikka nätti toki onkin 🙂
Ihana keittiö! Laattojen saumat on just hyvät noin. Mistä olet löytänyt noi ihanat pyyhkeet viimeisessä kuvassa? Halua saman tyyliset, vanhat on jo kauheassa kunnossa, mutta ei ole sopivia vielä löytynyt tilalle.
Kiitos, mekin tykätään hurjasti. Ja laattojen saumat ehdottomasti tummina, kyllä 🙂 Pyyhkeet ovat Lapuan Kankureiden, suosittelen lämmöllä <3
Hieno keittiö! Sopii ympäristöönsä täydellisesti. Hienoja yksityiskohtia ja omaperäisiä ratkaisuja. Se onkin parasta puusepältä tilatessa, että voi tehdä täsmälleen sellaisen keittiön mikä sopii omaan elämään ja arkeen. Tuo tason alla oleva pakastin on kyllä todella fiksu idea. Samoin rst-taso sopii tuollaiseen keittiöön erinomaisesti. Teimme juuri samankaltaisen projektin omassa kodissamme. Periaatteessa samankaltaiset lähtökohdat, mutta lopputulos on aika erilainen. Tai no ihan valmista ei meillä edelleenkään ole..
Kiitos, meistäkin keittiö on kotinsa ja myös asujiensa näköinen 🙂 Oli kyllä upeaa voida olla vaikuttamassa kaikkeen, kun keittiö tehtiin mittatilauksena. Vaikka oli se myös jännää, kaikesta pitää olla itse vastuussa, kun on kerran itse asiat päättänyt 😀
Todella kaunis keittiö! Ihanat vibat <3
Kiitos, tykätään myös ihan hurjasti 🙂
Aivan mielettömän kaunis keittiö ja ihan samaa olin tulossa kehumaan, että kiitos kun jaoit hintatietoa myös.
Varmaan sitten, kun keittiöremontin aika tulee, harkitaan kans tämmöistä vaihtoehtoa. Olen ihan hulluna tähän vanhaan tyyliin, että valkoinen runko loistaa värillisten ovien välistä. Ja yläkaappien alla olevat pienet lokerot on myös aivan syötävän söpöt <3
Kiitos, kiva kuulla, että tykkäät myös. Ja joo, mä itse olisin kaivannut hintatiedoista osviittaa, kun keittiöremontista haaveiltiin. Siksi mielelläni ne jaan avuksi muille remppaajille.
Mäkin olen 50-luvun scandityyliin ihan lääpälläni, ja kyllä, yläkaapiston pienet puiset laatikot ovat ihan älyttömän söpöt!
Ihana. Yksinkertaisesti vaan ihana. Huokaus.
🙂 Samaa mieltä!
Aivan täydellisen kaunis fiftarikeittiö! Meille tulossa hyvin pitkälti samanlainen aina laatoitustyyliä myöten. Yläkaappeja vielä mietitään. Paljonko tuo teidän koivuinen liukuovikaappi tuli maksamaan? On se vaan niin hieno!
Hauska kuulla, että teille on tulossa samantyyppinen keittiö 🙂 Tuo yläkaapisto on tosiaan aivan kertakaikkisen ihana. Mä en nyt tähän hätään löytänyt erittelyä keittiöpalasten hinnoista, mutta kysyn sitä Neljän sepän ihmisiltä. Arvokkaimpia juttuja se muistaakseni kokonaisuudessa oli, esimerkiksi nuo alalokerot on kaikki käsityönä puusta tehtyjä.
On kyllä todella kaunis keittiö! Itse en oikein ole syttynyt näille retrokeittiöille, mutta tästä ei voi olla pitämättä! Aivan upea!
Meistäkin se on hurjan kiva 🙂 Me tosin noin muutenkin tykätään retrokeittiöistä. On mahtavaa, että keittiöistäkin löytyy monenlaisteen tyyliin ja kotimeininkiin vaihtoehtoja 🙂
Hei! Ihana keittiö! Se on toiminut inspiraation lähteenä omaa keittiötä suunnitellessa. Miten teillä on nuo koivutasot käsitelty? Lähinnä itseä jännittää se kuinka kellertäväksi öljy muuttaa koivutason. Teidän taso on kuitenkin todella kaunis ja väri on hyvä.
Ihana kuulla, että siitä on ollut inspiraatiota oman keittiön suunnitteluun 🙂 Meidän koivutasot on lakattu puusepän toimesta, joten sen kummemmin niitä ei ole tarvinnut sitten keittiörempan huoltaa 🙂
Hei! Upea keittiö teillä! Etsimme omaan 50-luvun talon keittiöömme vastaavaa sinistä vanhoihin oviin. Olisiko mahdollista saada teidän keittiön sinisen maalin merkki ja sävyn koodi?
Se on kyllä ihana, ja keittiötyylien muuttuessa ajaton ja kestävä 🙂 Valitettavasti en enää yhtään muista, mikä sävy sinisessä maalissa sitten lopulta oli, vaikka sitä monta iltaa pohdittiinkin.
Oi kuinka ihana. Olisipa itselläkin varaa laittaa noin paljon keittiöön, niin saisi sekä kätevän että kestävän&ekologisen.
Tällaisena pätkänä osaa arvostaa noita vanhantyylisiä viistoja yläkaappeja, jotka voi tuoda paljon alemmas työskentelytilan kärsimättä kuin ”nykyaikaiset” yläkaapit. Enkä ole vielä nähnyt niin montaa pikkulokeroa, ettei niille kaikille löytyisi käyttöä.