Tänään olen ollut kuukauden täysin itsenäisenä bloggaajana. Elokuun alussa oli neljän yhteisen vuoden jälkeen aika kiittää Suomen Blogimediaa kaikesta yhdessä tehdystä sekä opitusta ja jatkaa matkaa ihan omalla tiellä.

Olen kuluneen kuukauden aikana saanut yllättävän paljon sähköposteja sekä yksityisviestejä niin Facebookissa kuin Instagrammissa muilta bloggaajilta, sellaisiltakin, joita en entuudestaan tunne. He ovat tahtoneet tietää, miltä omilla siivillä liitely tuntuu. Että kun vähän on kutkutellut tehdä samanlaisia ratkaisuja itsekin.

Siksipä nyt on syytä kelata mennyttä kuukautta ja sitä, miten työpäiväni, työkalenterini ja tuloni ovat muuttuneet ammattibloggaamisen osalta. En nyt tiedä, miten paljon teitä blogittomia lukijoita tämä aihe kiinnostaa, mutta jos ei muuta, tässä pieni kurkistus siihen, mitä valmiiden (yhteistyö)postausten takana tapahtuu.

Ensimmäinen kuukausi täysin itsenäisenä bloggaajana on ollut kiireinen. Eikä vain positiivisessa mielessä, vaan kivuliaisiin sydämentykytyksiin, liialliseen kahvinjuontiin ja uniongelmiin asti kiireinen. Se toki oli odottavissa, samaten kuin se, että kyllä tämä tästä tasaantuu. Jos ei tasaannu, sitten pitää tehdä muutoksia sitä mukaa ja karsia hommia, delegoida ja ostaa ulkopuolelta.

Tähän kuuhun on mahtunut myös paljon sellaista, mikä ei normaalisti täytä arkea. Uuden blogialustan luominen ja virtuaalimuutto oli ja yhä edelleen on sellainen ponnistus ihan vain henkisestikin, että en edes kehtaa sanoa, kuinka vähän olen nukkunut. IT-tiimini unikelloon on luultavasti kertynyt tunteja vielä vähemmän.

Lisäksi vedettiin samaan syssyyn Satun kanssa taas kreisi työviikko, sillä kun Islannin nainen tulee käymään Helsingissä, sitten tykitetään yhteisiä duuniprojekteja aamusta iltaan. Säpinää on tuonut myös ihan vain se, että työmaailma on herännyt kesätauon jälkeen, ja moni muukin duuniprojekti nytkähti taas eteenpäin samaan aikaan. Kirjahommissakin on nyt monta paperiliuskaa ilmassa samaan aikaan odottamassa ratkaisuja, ja näyttäisi siltä, että näppäimistön armoton nakuttaminen ei ole tästä hiljenemässä ainakaan ihan hetkeen.

Ensimmäinen kuukausi itsenäisenä bloggaajana on ollut myös ihan kertakaikkisen ihana. Yhteistyöasiat ovat yksinkertaistuneet ja nopeutuneet, kun voi hoitaa kaiken ihan itse. Säätäminen, epäselvyydet ja asioiden varmistelut ovat vähentyneet, kun tiedän itse koko ajan missä mennään. Sehän on selvä; mitä vähemmän kulmia, joiden kautta kulkea, sitä selkeämpää eteneminen on. Olo on keveän vapaa ja energiaa jää olennaiseen.

Olen tavannut kuluneen kuun aikana paljon ihmisiä, ja välillä kiitänyt tapaamisesta toiseen kenkien korot ujeltaen. Sähköposti huutaa ja kalenteri pullistelee. Uusia yhteistyökuvioita on mietitty, ja jokaiselta asiakkaalta olen kuullut vain positiivista palautetta siitä, että nyt hommat voi hoitaa suoraan bloggaajan kanssa. Minäkin olen aina tykännyt siitä, että olen mukana itse alusta lähtien. Kun myyn itse omaa blogiani, tiedän tasan tarkkaan minkälaista osaamista, ideaa, tarinaa ja toteutusta voin tarjota. Ja voin myös heti kieltäytyä, jos homma ei tunnu omalta. Se säästää myös asiakkaan aikaa.

Kun hoitaa itse myynnin, se tietenkin vie ihan hitosti aikaa. Siksihän minä sen homman alun perin ulkoistin. Nyt tilanne on kuitenkin toinen kuin neljä vuotta sitten. Somemarkkinointi on kehittynyt räpistelystä mainostajien keskuudessa arvostetuksi vaikutustavaksi, mistä onkin suuri kiittäminen Suomen Blogimedian kentällä tekemää duunia. Lähiömutsin brändi on tunnettu, minulle on kehittynyt vuosien aikana hyvät verkostot ja tiedän, miten tämä maailma toimii. On jopa vähän hölmöä, että lähdin vasta nyt täysin itsenäiseksi.

Ei tämä ratkaisu silti varmasti sovi kaikille. Asiakkaat, mediatoimistot, pr-toimistot ja muut tahot ovat pitkälti Helsingissä, joten jos asuisin jossain muualla, olisi kuvioissa mukana pysyminen hankalampaa. Jos blogi ei olisi pääasiallinen työni, ei minulla olisi kalenterissa varaa antaa näin paljon päivistäni aikaa tapaamisille, yhteydenotoille, tarjouksien kirjoittamisille, raportoinnille ja sen sellaiselle. Jos blogi olisi harrastus, josta välillä kivasti saisi myös rahaa, silloin olisi todennäköisesti järkevämpää ulkoistaa myynti jollekin.

Tulojen osalta on tietenkin vaikeaa sanoa mitään vielä näin kuukauden jälkeen. Moni yhteistyökuvio kun vie monia kuukausia ensimmäisestä tapaamisesta siihen, että voin laskuttaa. Toisessa päässä totuutta yhteistyöt sitten taas voidaan laittaa tulille nopeasti, kun koneisto ei ole osasista kankea. Täysin itsenäisenä bloggaajana minulta lähti tietty varmuus siitä, että joka kuukausi on ainakin jotain laskutettavaa. Silti tunnen oloni nyt varmemmaksi.

Kun paletti on omissa käsissäni, tiedän missä mennään. Varmuutta tuo se, että voin itse suoraan vaikuttaa siihen, että laskutettavaa on tarvittavien puuropakettien verran ja välillä toivottavasti vähän enemmänkin. Nyt kaukaisin tulevaisuuteen sovittu yhteistyöpostaus löytyy ensi vuoden toukokuulta, mikä on mahtavaa. Aikaisemminkin kun on ollut kausia, jolloin tiedossa ei ole ollut mitään, mutta en ole voinut tehdä asialle mitään. Sellaiset tilanteet turhauttavat ja myös pelottavat, kun tietää, että jollain tässä olisi elettävä.

Tuloissa näkyy nyt täysin itsenäisenä bloggaajana tietenkin myös se, että en maksa myynnistä ja projektijohtamisesta muille, vaan ne tulot jäävät Lähiömutsiin. Toisin sanoen siis vähemmillä yhteistyöpostauksilla enemmän oman viivan alle jäävää.

Tekemistä on silti piisannut, ja to do -lista kasvaa kasvamistaan, vaikka vetelen sinne rukseja niin nopeasti kuin vain kykenen. Muille duunihommilla ei meinaa jäädä tilaa päiviin. Siksi saattaapi olla, että jossain vaiheessa on aihetta palkata pariksi päiväksi viikossa assistentti. Sellainen tehotyyppi, joka hoitaisi pikkusälät, kirjoittaisi laskut sekä raportit ja tarvittaessa osaisi ottaa mahtavat kuvat silloin, kun en itse voi olla kameran takana vaan edessä. Tähän voisin irrottaa rahan siitä, mitä ennen maksoin myynnistä ja projektijohtamisesta muualle.

Toinen vaihtoehto olisi palkata blogimanageri, joka tuntisi Lähiömutsin jopa paremmin kuin minä, rakastaisi Exel-taulukoita ja tuntisi blogimaailman sekä ne yleensä esiripun taakse jäävät asiat, joista nytkin kirjoitan. Hän hoitaisi Lähiömutsin asioita ja myyntiä parina päivänä viikossa. Erona siinä olisi muihin bloggaajia edustaviin tahoihin – blogitaloihin, blogeja allaan pitäviin lehtiin sekä muihin nettisivustoihin ja blogiagentuureihin – verrattuna se, että jopa satojen brändien ja blogien sijaan manageri hoitaisi parina päivänä viikossa vain Lähiömutsin asioita. Siinä on vissi ja vaikuttava ero.

Paljon on siis kaikenlaista liikkuvaa osaa, joka nyt hakee oikeaa paikkaa ja asentoa. Mutta vastaus siihen, miltä omilla siivillä liitely tuntuu: ihan pirun hyvältä.

Jaa