Festarit koettu pressi-nauha ranteessa

Minä olin ensimmäisen kerran Flow’ssa vuonna 2012. Festarikaverinani minulla oli vauva, joka hengaili ja tanssi mukana juhlahumussa kantorepussa istuen.

Voisi kai kuvitella, että pienten lasten vanhemmilla festivaalikäynnit vähenisivät, ainakin toistaiseksi. Itselläni kävi toisin. Olin pitänyt yhden naisen boikottia Flow’ta vastaan syistä, joita en enää itsekään muista. Kai se hypetys festareiden ympärillä laittoi ärsyttämään, tai halusin olla se kaveripiirin ainut, joka ei vauhkoa Flow’sta. Mitä lie.

Sitten minusta tuli äiti, ja festivaalikaipuussani tajusin, että Flow’ssa järjestetään Perhesunnuntai. Silloin perheen pienimmät pääsevät festivaaleille ilmaiseksi, jos aikuisavecin kädessä on festariranneke. Muista koluamistani festareista poiketen – jos Skidejä ei oteta huomioon – Flow’ssa oli myös juuri perheille ja lapsille kohdennettua ohjelmaa.

Ja sinnehän minä lapseni kanssa sujahdin, maagiseen Flow-maailmaan. Eikä paluuta ole sen jälkeen ollut. Ensimmäistä kertaa Flow-kuplassa kelluessa ymmärsin, että se kaikki hypetys festareiden ympärillä oli täysin ansaittua. Flow on täysin oma maailmansa, satumainen kolmepäiväinen rinnakkaistodellisuus.

Sen jälkeen olen käynyt Flow’ssa joka vuosi, samaten kuin vauvasta viisivuotiaaksi kasvanut esikoiseni, sekä ensimmäistä kertaa Flow’n bassot kohdussani tuntenut kuopuskin. Niinpä me tänäkin vuonna suunnistimme Flow’n perhesunnuntaihin. Minä 34-vuotiaana kuudetta kertaa, esikoinen viisivuotiaana kuudetta kertaa ja kuopus kaksivuotiaana kolmatta kertaa.

Olimme perinteisesti odottamassa porttien takana heti, kun ne aukaistiin yhdeltä. Lasten pitää olla ulkona alueelta kuuteen mennessä, ja tiesin jo kokemuksesta, että viisi tuntia festarihuumaa kuluu pienten festarikavereiden kanssa hujauksessa.

Ensin otimme viimeiseen festivaalipäivään heräilevän alueen haltuun. Tutkimme jännittävät rakennelmat, harjoittelimme festivaaliparkouria, lököilimme pallotuoleilla ja testasimme alueen keinujen kestävyyden tositoimissa. Kävimme kurkkimassa muutamaa keikkaa ja osallistuimme ystävyydenlippu-työpajaan.

Lopulta päädyimme backyard-alueelle, joka oli tänä vuonna ehkä kauniimpi ja tunnelmallisempi kuin koskaan aikaisemmin. Näimme kavereita, sovitusti ja ihanana yllätyksenä. Roots Helsinki järjesti lapsille joogaa, mikä oli yksi festaripäivän kivoimmista asioista. Etenkin esikoinen, joka kävi Balilla kanssani joogaamassa, oli innolla mukana satumaailmaan vievässä joogassa. Ohjaaja kietoi tarinaan ja leikkiin ihan oikeita asanoita.

Kun paikat olivat joogasta vetreänä, kävimme vielä pomppimassa selät hikeen Voimalassa, jossa basso jytisi, laservalot heiluivat ja neonvärit vilkkuivat. Skidit Mega Diskossa pikkuväkeä aikuiskavereineen tanssituttivat päivän aikana muun muassa  DJ:t Darude sekä Orkidea. Vähän piti taas liikuttua siitä, miten upeaa on, että jotain näin elämyksellistä, mahtavaa ja yleensä vain aikuisille varattua iloa järjestetään lapsille.

Koko Perhesunnuntain kattausta emme ehtineet kokea tänäkään vuonna, mutta ei se mitään. Kävelimme poispäin alueelta vastavirtaan, kun suurin osa sunnuntain festarivieraista näytti vasta valuvan alueelle. Mies tuli portille vastaan, ja minä olisin voinut vielä jatkaa festivaaliviikonloppua ilman lapsia elokuun hämyiseen sunnuntaiyöhön saakka. Lähdimme kuitenkin kotiin koko sakki. Vähän alkoi jo kaikkia väsyttää.

Välillä on parempi lopettaa, kun ilo ja poskipäiden hymyt ovat korkeimmillaan.

Jaa