Satuinpa taannoin kompastumaan omaan lastenkasvatukseeni. Olin ajatellut, että tietenkin kasvatan molempia lapsiani ihan samalla tavalla, tyttöä ja poikaa. Ja sitten pojan hiusten alkaessa kasvaa pidemmiksi huomasin miettiväni, että pitäisiköhän niitä leikata. Tajusin tämän johtuvan siitä, että hän on poika. 

Että se siitä samalla tavalla kasvatan lapsia ja lasten hiuksia -ajatuksesta! Enkä edes tiedä, mistä tämä mieleen tullut hiustenleikkuuajatukseni johtuu. Lähipiirissä on paljon lapsia, joista jokaisella on omanlaisensa hiukset. On paljon pitkätukkaisia poikia ja monia lyhyttukkaisia tyttöjä. Ja kaikkea siltä väliltä. Siskoni on ollut siilitukkainen ja isälläni eli lasten paapalla on ponihäntä.

Jonkinlainen hiuskonservatiivi minussa näemmä silti salaa majailee. Kun esikoistytön hiukset alkoivat vauvaiän haivenien jälkeen kasvaa vähän pituutta, asiaa ei sen kummemmin mietitty. Välillä olisin kyllä tahtonut vähän tasoitella ja siistiä latvoja, mutta lapsi ei itse tahtonut. Siinäpähän siis kasvoivat. Kerran esikoiselle on leikattu omasta tahdostaan otsatukka, mutta nykyään meno on taas enemmän villin kukkaistytön ja Ronja Ryövärintyttären väliltä.

Vaikka välillä olen kokenut tarvetta vähän suitsia esikoisen kutreja ojoon ja ehdottanut lyhyeksi leikkaamistakin, olen antanut lopulta olla. Me vanhemmat päätämme niin monista asioista lapsen puolesta, että on vain mahtavaa, että hiuksistaan hän saa päättää itse. Nykyään sitä paitsi saan jo aika usein palmikoida hänen hiuksensa.

Mutta kun kuopuksen hiukset joskus vuosi takaperin alkoivat kasvaa niskasta villille pörrölle, aloin heti miettiä saksia. Kakkosellammekin on kuitenkin tarkka ajatus hiuksistaan. Niitähän ei leikata. Jossain vaiheessa kuopuksella oli pinnivaihe, mutta se meni nopeasti ohi. Nyt hiuksiin ei saa laittaa mitään pinnejä tai pompuloita, ei vaikka niskapörrön saisi jo kivasti ponihännälle. Mieluiten hiuksia ei myöskään harjattaisi, mutta tämä vaihe on jo tuttu esikoisen ajalta. Kyllä se siitä.

Kakkoskierroskin mennään siis samalla luonnonlapsityylillä kuin ensimmäisen kanssa. Päättäköön itse hiustyylistään sitten, kun sen aika on – ja kun hiuksia ylipäätään on vähän enemmän. Saatan kyllä vähän koittaa myydä hälle söpöä pottatukkalookkia. Mutta pääasissa koitetaan miehen kanssa vain kerran päivässä saada takut harjattua.

Eipä siitä kovin kauaa ole, kun olin itse tuon ikäinen: takkutukkainen lapsi, joka vihasi hiusten harjaamista. En halunnut, että hiuksiini koskettiin, sillä se sattui. Eikä ihme. Yleensä hiukset harjattiin kunnolla vain kerran viikossa. Lauantaisaunan jälkeen katsoimme perheen kanssa Napakymppiä ja isi harjasi hiukseni ja palmikoi ne. Muuten mennä painelin villinä luonnonlapsena, jolla oli hiuksissa pinnien sijaan havunneulasia.

Jaa