Jestas, että on kylmä! Lämpömittari näyttää vain 21 astetta. Tuuli puhkuu saaden puiden kuivat lehdet kahisemaan ja uikuttamaan. Onneksi otimme vielä viikonloppuna Australian kuumista loppukesän päivistä kaiken irti ja vietimme kuvissakin näkyviä rantapäiviä. Tällä viikolla sääennusteet kertovat samaa kieltä kuin kalenterikin: eteläisellä pallonpuoliskolla kuuma ja kuiva kesä alkaa taittua syksyyn.

Olemme kelluneet kuluneet kuukaudet reilusti yli kymmenen astetta lämpimämmässä ilmanalassa ja auringon porottaessa, eikä lämpötila ole edes öisin laskenut juuri 30 asteen alapuolelle. Siksi tämä Suomen kesän tavanomainen ja mukava lämpötila saa ihokarvat hyppäämään paniikissa pystyyn. Hälytys, hälytys, jäätymisvaara!

Suomalaisten kuvitellaan olevan jotenkin erinomaisia kylmänsietokyvyssään, mutta kyllä minä sanon meidän kylmien alueiden asukkaiden selvinneen näihin päiviin asti siksi, että kroppaan on koodattu nopeasti aktivoituva pakene-geeni. Se rävähtää ärhäkkäänä valmistilaan aina, kun lämpötila laskee yllättävästi.

Olemmekin kaivaneet matkalaukusta esiin pitkähihaisia ja farkkuja, joiden tarpeen kuvittelimme rajoittuvan vain lentomatkoille. Eilen illalla oli pakko kietoa vielä lisäksi rantapeittona toiminut huivi kaulaan. Tekee mieli isoja kupillisia höyryävän kuumaa kahvia. Tänään vietimme piknikin puiston sijaan hotellihuoneen lattialla, kun sade piiskasi kuivuudesta pölisevää maata. Paikallisetkin ovat kaivaneet esiin karvaiset Uggsinsa, toppaliivinsä ja villakangastakkinsa. Ne yhdistetään paljaisiin sääriin ja lyhythihaisiin.

Tämä Australian nurinkurisuus tuntuu oudolta ja vinksahtaneelta. Suomessa fiilistellään ensimmäisiä kevätpäiviä, kun täällä kauppojen näyteikkunoihin on ilmestynyt somisteeksi ruskan värittämiä lehtiä ja syksyn pehmeyttä mainostavia julisteita. Sanomalehdessä oli juttua, miten nyt syksyn tullen on hyvä aika ryhtyä puutarhatöihin. Mieli ei meinaa sisäistää tätä kahden todellisuuden välillä elämistä.

Keho ottaa kuitenkin vastaan ympäristön signaalit. Huomaan sen livahtaneen syksyiseen fiilikseen. Ikävöin flanellipaitoja, haaveilen opiskelusta ja hengitän syvään tuulen mukanaan tuomaa loppukesän mehevää tuoksua. Ai että miten tykkäänkään syksystä! Ja ensi viikolla siirrytään taas takaisin päiväntasaajan kuuman kosteaan ikikesään, josta lasketellaan kuukauden verran kohti Skandinavian keväistä huhtikuuta. On tämä maailma ihmeellinen ja ihana.

Jaa