Minun silmäni ovat persot kauneudelle. Pidän siitä, että ympärilläni on mielekkäitä asioita, ja etenkin arjen käytännölliset ja samalla kauniit asiat ovat hunajaa mykiöilleni. Tämän takia saan silloin tällöin vastata hyväntahtoisiin kysymyksiin mieltymyksistäni.

Tahdon kattaa arkilounaallekin kivasti. Ihan vain siksi että ruoka maistuu paremmalta, kun sen laittaa esille nätisti. Katan itsellenikin ajatuksella, ihan samalla tavalla kuin ostan leikkokukkia, vaikka kukaan muu kuin minä en olisi niitä näkemässä. Tahdon työpisteeni olevan esteettisesti miellyttävä, sillä hyvänen aika, vietän siinä paljon aikaa elämästäni. Työ ei ole vain työtä, vaan kiinteä ja tärkeä osa elämää, josta nautin.

Valitsen ravintolassa pöydän tarkkaan. Olen valmis maksamaan lisää siitä, että ravintola panostaa ruuan lisäksi siihen, mitä ympärilläni näen. Välillä valitsen kaupassa kahdesta riisimerkistä toisen siksi, että siinä on kauniimpi paketti. Viiniä valitessani katson ensin luomumerkin, sen jälkeen pullon sekä etiketin fiiliksen ja loppu on pelkkää hienosäätöä. Sama kahvi maistuu paremmalta, kun sen on kattanut nätisti ja maitovaahdon kukkanen on onnistunut. Kauniissa ja hyväntuntuisissa vuodevaatteissa nukkuu paremmin.

Saatte varmasti kiinni siitä, mitä tarkoitan? Moni ei ymmärrä, miksi nähdä kaikki tuo vaiva vain sen takia, että olisi nättiä. Ja se on ymmärrettävää. Ihmiset ovat erilaisia ja saavat elämänsä hunajat erilaisista asioista. Luulen kuitenkin, että Balilla käyneet ihmiset saavat hieman kiinni siitä, mitä tarkoitan. Balilla luonnon kauneus rynnii päälle sellaisella voimalla, että on pakko pysähtyä ehtiäkseen mukaan, kyetäkseen nauttimaan kauneutta näin isoina annoksina.

Kaiken tämän kukkaloiston, rehevästi viheriöivän kauneuden ja pienten harkittujen yksityiskohtien keskellä mieleeni tuli aamiaistilaisuus monen kuukauden takaa Suomesta. Olin kuuntelemassa psykologi Ilona Rauhalan luentoa elämänmyönteisyyden mahtavasta voimasta, ja kaivoin nyt esille puhelimestani silloin talteen nappaamani ajatukset.

Minun persouteni kauneuteen ja omaa silmääni miellyttävään esteettisyyteen ei ole Ilonan mukaan lainkaan höpöhöpöä. Oikeastaan aivot suorastaan tarvitsevat kauneutta. Kauniit asiat sekä maisemat rentouttavat ja rauhoittavat. Toiselle se voi olla näkymä pilvenpiirtäjän katolta tai valkoiseen hiekkarantaan tyrskyävät turkoosit aallot, toiselle tyyni järvimaisema savusaunan jälkeen tai havumetsän syvä vehreys nokipannukahvia keittäessä. Kaltaiselleni melko kaikkiruokaiselle maisema-ahmijalle kaikki nuo.

Ilonan mukaan on sekä ihanaa että järkevää kerätä ympärilleen kauniita asioita. Aina ei voi viettää aikaa lempimaisemissaan (ainakaan jos asuu keskellä vuodenaikaa nimeltä musta loskapaska), mutta silloin voi palauttaa mieleen maisemia, joissa on hyvä olla. Kotiin voi luoda oman kauniin maailman, joka sulkee ulkopuolelleen rumuuden. Toiselle se on valkoinen ja pelkistetty moderni koti, toiselle runsas ja värikäs kitch-ilottelu. Kun viettää aikaa kauneuden ympäröimänä, voi paremmin.

Eikä kauneus rajoitu vain ulkopuolisiin asioihin. Sitä voi levittää ympärilleen itsekin ihan yksinkertaisesti hymyilemällä enemmän. Ihmismieli on siitä hölmö kaveri, että sitä voi huijata aika helposti. Kun hymyilee enemmän, voi huijata aivot uskomaan, että kaikki on hyvin. Ehkä siinä aikaisemmin hämmästelemässäni balilaisessa turvahymyssäkin on osittain kyse tästä.

Ilonan mukaan hymyilyn harjoitteleminen ei ole edes huijaamista, vaan aivojen tietoista rentoutusta. Hän mukaansa ilo ja kiitollisuus rentouttavat aivoja. Hymyillessä aivoradat kohtaavat helpommin ja syntyy ahaa-elämyksiä, noita himoitsemiani elämän namipaloja. Stressi ja huoli taas heikentävät aivojen muokkaantumista, mitä en epäile omien kokemusteni mukaan hetkeäkään. Ilona kehottaakin miettimään, mitä tulee paikalle, kun minä tulen paikalle. Tuotko tilaasi mukanasi energiaa ja iloa vai pahantuulisuutta ja synkkyyttä?

Kauneutta kun on kahdenlaista, kehon ulkopuolista ja kehon sisäistä, ja molemmat niistä vaikuttavat siihen, miten ihminen voi. Kauneuden vaaliminen ja siitä nauttiminen on osa hyvinvoinnistaan huolehtimista.

Postauksen kuvat ovat Pura Ulun Danu Bratanista, korkealla vuoristossa olevan Bratan-järven rannalla kohoavasta temppelistä. Siellä pilvienkin kauneus on käsin kosketeltavaa, sillä pilvet leijuvat mystisyyttä huokuen temppelin ympärillä. Päädyimme monien indonesialaisten ja muiden aasialaisten turistien kuviin, sillä taisimme olla melkeinpä ainoat länsimaalaiset temppelialueella – ja siksi melkein yhtä suuri ihmetyksen aihe kuin järvestä nouseva temppeli itsessään.

Jaa