Tällä hetkellä nurkissa ei ole enää yhtäkään purkamatonta muuttolaatikkoa. Uusi startup-yritys Pilvivarasto pyysi mua testaamaan heidän palveluaan, ja mielihyvin luovutin keittiöremontin valmistumista odottavan 16 muuttolaatikon setin heidän hoiviinsa keittiön valmistumiseen asti. Heti tuli tilaa ajatella, kun ei tarvitse sietää siellä täällä seilaavia laatikoita, joita ei voi vielä purkaa. Työhuonekin on vielä täysin kesken, sillä siellä ei vielä ole huonekaluja, vessa on sysipaska ja kylpyhuone kaaos, mutta muuten koti on alkanut muotoutua.

Loogisesti nyt pitäisi miettiä tapetteja, verhotankoja, seinämaaleja, pimennyskaihtimia, verhoja ja mahdollisesti mattoja. Hyppäsin kuitenkin toviksi vähän matkaa eteenpäin ja kirjasin ylös pieniä ja vähän isompia sisustuselementtejä, jotka ovat hahmottuneet hankintalistalle kodin rakentuessa nurkka kerrallaan ensin ajatuksissa ja nyt konkreettisesti. Tai noh, sisustuselementtien sijaan puhuisin vaikkapa kotielementeistä, sillä sisustamisessa on mun korvaani jotenkin kylmä klangi. Että sisustettaisiin sisustamisen takia, ei niinkään elämisen. Mä en taida oikein sisustaa, mä enemmänkin kodistan.

Koska muutimme kaksiosta neliöön, meiltä puuttuu kahden huoneen verran esimerkiksi kattolamppuja. Muutenkin erilaisissa kodeissa on erilaiset tarpeet. Entisessä kodissa oli jättimäiset peiliovikaapit, kun ny kodin ainut peili on pikiriikkinen peilikaappi vessassa. Kävimme myös Ikeassa, vaikka juuri olin huokaissut onnellisena, että onneksi tällä kertaa ei tarvita reissua Ikeaan. Kävi kuitenkin niin jännästi, että kausivaatteiden ynnämuun säilytykseen tarkoitetut muovilaatikot eivät mahtuneet komeroidemme ovista sisään. Piti siis käydä ostamassa tilalle pienemmät.

Tämä on kuitenkin ihana vaihe. Suunnitelmat alkavat olla selvät, mutta kun etsii suurinta osaa tuotteista käytettynä, etsimiseen saa varata aikaa. En voi siis olla varma, minkälaisia aarteita tuolta kyliltä vielä vastaan tulekaan ja milloin. Kiire ei ole oikeastaan kuin Hayn Loop Stand -pukkijalkojen kanssa, jotta pääsisin rakentamaan niiden ympärille työpöytääni. Selkä ei oikein tykkää nykyisistä työasennoistani, köh. Sattuisiko teistä jolla kulla seistä Hayn pukkijalkoja käyttämättöminä nurkissa?

Toinen työhuoneeseen hakusessa oleva asia on viisikymmentälukulainen nojatuoli. Joko siro tiikkipuinen tai sitten kunnon lukunurkkauksen veroinen tyylikäs laiskanlinna samalta vuosikymmeneltä. Kattolampuksi olen miettinyt Innoluxin Candeo Air -kirkasvalolamppua. Mutta jos teistä lukijoista jollakin on myynnissä sitä vanhempaa Candeo-lamppua, mua kiinnostaa sekin.

Työvaloksi haaveilen vanhaa ja sopivan kulunutta arkkitehtivalaisinta. Sellaista olen etsinyt jo lähes vuosikymmenen – sen ajan, minkä olen myös tehnyt kotityöpöydän ääressä töitä ilman kunnon valoa. Joskus on kieltämättä vähän hölmöä olla tyytymättä vähempään, kun täydellistä ei löydy.

Muitakin lamppuja on hankintalistalla. Fiilistelen tanskalaisia kreisejä putkirykelmäkattovalaisimia viime vuosisadan puolivälistä, mutta myös Secto Designin koivupuinen Octo-valaisin miellyttää silmää vuodesta toiseen. Sirojalkaisia lattiajalkalamppuja kotiimme voisi ripotella parikin tuomaan tunnelmaa. Kiinnostaisi kovin vaihtaa sellaiseen Svensk Tennin kankaalla päällystetty varjostin.

Uuden kodin tuparilahjana olin ajatellut itselleni luvan ostaa roskiksen vessaan. Kyllä roskiksen. Vessaan. Mä olen haaveillut iät ja ajat Vippin poljinroskiksesta, mutta tuntuu överiltä laittaa sellaiset summat, noh, roskikseen. Toisaalta roskis on kuitenkin käytössä joka päivä useamman kerran, ja nyt kun vanhan kylppärimme roskis suorastaan mätäni niille sijoilleen märissä pesutiloissa rapian vuosikymmenen palveltuaan, olisi pätevä syy ostaa kunnon poljinroskis.

Tässä kodissa vessa on erillään kylpytiloista, joten täten roskikselle olisi tiedossa pitkää ikää. Parasta olisi, jos tällaisen löytäisi jo elämää muutaman vuosikymmenen ajan nähneenä. Saa nähdä, miten käy, ja kuinka kauan pyyhekoukkuun ripustettu muovipussi toimii vessan roskiksena.

50-lukulaisia peilejä mä olen ehtinytkin muutamassa vanhantavaranliikkeessä käydä katselemassa, mutta vielä ei ole täydellisiä yksilöitä tullut vastaan. Eteinen kaipaisi yhden ison ja yhden pienemmän, ja kauniille peileille kyllä löytyy paikkansa muistakin huoneista. On outoa ja varmasti opettavaistakin ollut elää niin, että ei näe itsestään peilikuvaa kuin naaman kohdilta.

Ajan kulumista voisin toivoakseni tulevaisuudessa seurata Karllsonin Flip Clockista, joka olisi passeli eteiseen. Junghansin posliinisia ja pastillisävyisiä fiftarikelloja voisin sijoittaa vaikka joka huoneeseen, niin kauniita ja kodikkaita ajannäyttäjiä ne ovat.

Tämä on ja tästä tulee niin ihana koti!

Uusien tuotteiden kuvat ovat valmistajien. Vanhojen tavaroiden kuvat lainasin Pinterestistä, tarkemmat speksit Pinterst-tililläni.