Viime metsäretkellä nappasin nuotiosta taskuuni pari palasta hiiltä. Kuulin muutamia vuosia sitten hampaiden luonnollisesta valkaisusta hiilellä Emmi-Liialta, mutta asia unohtui. Nyt asian sai muistumaan mieleen luonnontuotekauppoihin rantautunut Warpaint-merkkinen hampaiden valkaisuaine, jonka senkin teho perustuu osittain hiileen. Warpaintista ovat kirjoittaneet ainakin Noora ja Katja.

Purtelo luonnollista valkaisuainetta maksaa lähes neljäkymppiä, joten päätin testata retkeilevän naisen versiota hiilivalkaisusta. Tällaisen testin tekeminen on tietty ihan omalla vastuulla, sillä esimerkiksi tuossa Warpaintissa hiilijauhe on kookospähkinän kuoresta valmistettua aktiivihiiltä, enkä minä tiedä, miten mäntyklapien poltosta nuotion pohjalle jäänyt hiilipalanen käyttäytyisi hampaillani ja mitä se tekisi kiilteelle.

Mua on kutkutellut ajatus hampaiden valkaisusta jo pitkään, sillä ei sille mitään voi: valkoinen hymy nyt vain näyttää niin paljon raikkaammalta ja valkoisemmalta kuin keltaisella rivistöllä hymyily. Kulmahampaani ovat erottuvan keltaiset muusta rivistöstä, ja niiden valkaisuun olen miettinyt jopa kemiallista valkaisua. Ajatus siitä on kuitenkin tuntunut liian riskaabelilta etenkin viime vuosina, kun oma kehoni on kasvattanut uutta elämää ja ruokkinut maidollaan lapsia.

Mitään jenkkihymyä en siis tahtosi, mutta pienen freesauksen ja sävyerojen tasoituksen. Luonnollisella valkaisulla ei voida vaikuttaa hammasluun omaan väriin, joten luultavasti kulmahampaideni keltaisuudesta en täysin voi päästä eroon nuotion tarjoamilla kauneuspalveluilla tai muilla vähemmän jytkyillä vaalennuskeinoilla. Mutta värjäytymiin hiilen luvataan toimivan, ja Emmi-Liia kertoikin kikan olevankin vanha kuin tulentekotaito. Hiilen huokainen materiaali kuulemma imee itseensä värjäytymiä ja likaa.

Eikun testaamaan. Tavallisen hampaidenpesun jälkeen hinkkasin hiiltä hammasharjaan, jolla sitten pesin muutaman minuutin ajan hampaitani. Se olikin melkoinen näky, kun hampaat näyttivät samalta kuin Röllillä ja suupielestä vielä valui mustaa kuolaa. Ei ihme, että lapset eivät olleet ihan vakuuttuneita äitinsä touhuista.

Ihan vakuuttunut en ollut myöskään minä. Pienen eron kyllä saattoi huomata jo yhden käsittelykerran jälkeen – ainakin jos oikein asiaan tahtoi uskoa. Kuvia ei ole muokattu, joten niistäkin eroa voi tiirailla. Ihan kuin hammasvälien keltaisuus olisi tasaantunut? Suu myös tuntui jotenkin raikkaammalta, mutta siihen saattoi olla syynä myös se, että jouduin purskutella vedellä monta kertaa ennen kuin viimeinenkin hiilimusta oli saatu suusta pois.

Kunnon testituloksista voisi puhua vasta useamman viikon käytön jälkeen, mutta tunnen itseni sen verran hyvin, että en sellaisia voi luvata olevan tulossa. Kaipaan nopeaa tulosta ja vähemmän hiilestä sotkeentunutta kylpyhuonetta, joten hiilikauneudenhoito tulee tämän testin jälkeen jäämään luultavasti vain metsäretkien hauskaksi ohjelmanumeroksi.

Jaa