Nyt pitäisi saada aikatauluihin joku roti. Kun mies on hoitovapaalla, päiväkodista on useamman kuukauden loma ja minä itse olen työaikani määrittävä yrittäjä, ollaan päivärytmeissä keikahdettu ikuiseen heinäkuuhun. Se on ollut vapauttavaa ja ihanaa, mutta näemmä ihminen on vaihtelunhaluinen tässäkin asiassa. Olisi kiva saada pakka taas ryhdikkäästi pinoon. Kehtaako tätä edes ääneen sanoa: kaipaan kalenteriin jotain epäsäännöllisen säännöllistä.

Tiedän, että sitä on taas pian luvassa kyllästymiseen asti. Miehen työt alkavat ja mun pitää rytmittää omat työni paremmin istumaan päiväkodin aikatauluihin. Harrastukset pyörähtävät käyntiin, ja nyt olisi mun todellakin aika vilautella vahingossa ilmaantuneen kesätauon jälkeen salikorttia. Jos siis löydän kortin jostain kolmen kuukauden pölykerroksen alta.

Koska aamut eivät voi enää vanua jonnekin kymppiin asti, ainakaan joka päivä, aamuihin pitää tuoda mielekkyyttä muulla tavalla. Totuushan on se, että hyvä päivä alkaa illasta. Aamuun on kiva herätä, jos sen on pohjustanut hyvin illalla. Ja paskan päivän saa aikaiseksi, jos sen kanssa kämmää heti illalla.

Olenkin yrittänyt itselleni taas kirkastaa toimenpiteitä, joilla aamut saa käyntiin mukavammin ja nopeammin. Siltä varalta, jos joku sielläkin tarvitsee muistutuksen, tässä meidän perheen keinot saada arkiaamuista mahdollisimman leppoisia:

Valitse seuraavan päivän vaatteet valmiiksi. Koskee niin lapsia kuin aikuisia. Esikoinen viettää pitkät tovin vaatekaapillaan miettien asukokonaisuuksia, joten on parempi hoitaa se jo illalla alta pois. Samalla tulee tarpeen vaatiessa selvitettyä, miksi hellemekossa ei voi lähteä syysmyrskyyn – ainakaan ilman alla olevaa pitkähihaista. Kun vaatteet ovat viikattuina lipaston päälle jokaiselle omaan pinoonsa, aamulla ne voi kasata päällensä vaikka silmät ummessa. Pitää myös muistaa varautua ymmärryksellä siihen, että välillä iltaisin valitut vaatteet eivät enää tunnu aamuilla kivoilta – pätee niin aikuisiin kuin lapsiin.

Koti putsuun. Aamuun on niin paljon mukavampi herätä, kun makuuhuoneessa ei tarvitse kompastella legoihin ja keittiössä ei ole tiskit haisemassa. Vaikka kesällä ollaan eletty välillä kuin pellossa, nyt yritetään taas skarpata iltarutiinien ensimmäisen osan kanssa: lelujen paikoilleen laittamisen kanssa. Paremman aamun lisäksi niistä illan muutamasta rauhallisesta tunnista lasten mentyä nukkumaan saa enemmän zeniläisyyden palauttavaa voimaa irti, kun ympärillä ei ole kaaos.

Esivalmistele aamupala. Viime talven pieniä, mutta konkreettisesti niin isoja rakkaudenosoituksia olivat miehen ennen aamuvuoroon lähtemistään meille muille puolivalmiiksi kattamat pöydät. Saman ihanan eleen voi tehdä myös ihan itselleen kattamalla jo illalla astiat valmiiksi, lataamalla kahvit valmiiksi pannuun ja nostamalla puurokattilan liedelle. Jos sattuu harrastamaan tuorepuuroja, senkin voi sujauttaa illalla jääkaappiin tekeytymään.

Pakkaa reput ja laukut valmiiksi. Missä on kurahanskat, tietokoneen laturijohto ja se päiväkotiin palautettava lippulappu? No ihan salettiin hukassa, jos niitä vasta aamukiireessä alkaa etsiä. Siksi pakkaan päiväkotireput sekä oman laukkuni valmiiksi jo illalla. Jos syön töissä eväitä, niidenkin pakkaus valmiiksi jääkaappiin odottamaan helpottaa aamuja.

Tuuleta makuuhuone ja pää ennen unia. Nämä ovat niin ärsyttävän yksinkertaisia neuvoja, että siksi kai niistä tulee luistettua niin helposti. Itse nukun ihan valtavan paljon paremmin, kun huoneessa on raikas ja vähän kylmäkin ilma nukkumaan mentäessä. Ja nukun taas ihan hitokseen huonommin, jos olen illalla viime töikseni plärännyt nettiä. Puhelimen ruudun vaihtaminen lehteen, neulepuikkoihin tai kirjaan parantaa unenlaatua ihan älyttömästi. Siksi en ymmärrä, miksi lipsun tästä harva se ilta.

Ajoissa nukkumaan. Toinen lempparilipsumiskohde! Joka ilta lupaan mennä ajoissa nukkumaan ja tadaa, lähes tulkoon yhtä usein havahdun kellon lähestyessä puolta yötä. Kun kuopus kuitenkin herää aamumaidolleen ennen kuutta ja sen jälkeen mahdollisesti luvassa oleva uni on katkonaista, ei ihme, että väsyttää. Kaikista parhaiten aamut alkavat, kun olen edellisenä iltana saanut itseni unille ajoissa. Vielä tulee aika, kun en tarvitse niin kipeästi niitä illan rauhallisia tunteja, vaan voin taas elää rytmilleni luonnollisesti aamuihmisenä.

Tarpeeksi aikaa aamuihin. Kiireiset aamut toimivat ehkä ennen lapsia, mutta nuo nahkaiset ilmapuntarit kyllä aistivat, jos on kiire. Ja siitä ei seuraa kuin kiukuttelua ja tahallista vatulointia. Koska arkemme sen mahdollistaa, herään yleensä kaksi tai jopa kolme tuntia ennen kuin pitäisi olla jossakin. Näin ehdin lukea Hesarini, letittää esikoisen hiukset ja pitää halipulaista kuopusta sylissä ilman hoppua. Mikään ei myöskään pilaa päivää paremmin kuin päiväkotimatka, jolloin kaikilla on kiire, ahdistus ja sitä myöten kiukku. Ei siis palavereja tai muita tapaamisia aamutuimaan, vaan mahdollisuus joustaa vaikka puolella tunnilla, jotta ehdin pusutella lapset rauhassa ja vaihtaa kuulumiset päiväkodin open ja hoitajien kanssa.

Jaa