Postaus sisältää *-merkittyjä affiliate-linkkejä

Kävin viime viikonloppuna lauantai-illan ratoksi läpi lasten ulkoiluvaatteita ja -kamoja. Mitenkäs sitä muuten lauantainsa viettäisi kuin inventoimalla kumppareita ja kurahanskoja. Että tuota. Itse asiassa voisin tästä viikonloppupuhteesta syyttää tai kiittää teitä, ihan riippuen näkökannasta.

En nimittäin olisi tajunnut, että taas pitäisi käydä läpi ne satakaksikymmentäyksi palapeliosaa, jotka kuuluvat siihen riemukkaaseen peliin, jolla kaksi lasta saa ulos syksyn kylmyyden, sateiden ja kuramudan iskiessä päälle. Blogissani olevan Reiman* mainosbannerin kauppakello on kuitenkin kilahdellut kiihtyvään tahtiin viime viikot, joten oli vähän pakko herätä ihmettelemään, mistä on kyse. No syksyhän se! Tai välikausi, kuten meillä mutsi- ja faijapiireissä tavataan letkautella näistä epämääräisistä kausista kesän ja talven välillä.

Siinä sitten käytiin ensin läpi eteisen kaappi ja lipasto, minkä jälkeen siirryttiin tonkimaan ullakon 90–100 senttisten vaatteiden lootaa, johon olen jemmaillut esikoisen pieniä vaatteita. Ensimmäistä kertaa sitten kevään 2011 ei alkanut ahdistaa vaatehankintoja miettiessä. Tai ainakaan hengitys ei salpaantunut tai tullut välitön tarve inventaariokaljalle. Itse asiassa tässähän aletaan näemmä elää aikoja, että tämä kahden lapsen saaminen alkaa olla vähän kuin säästämistä. Tavallaan. Ehkä. Ainakin jos itselleen oikein kovasti uskottelee.

Ensinnäkään esikoinen ei kasva enää puolta metriä kuudessa kuukaudessa, vaan nytkin vanhat takit mahtuvat yhä. Vain housuista lahkeet olivat jääneet nafteiksi, joten ulkohousuja kahdet ja kurahousuja yhdet ostoskoriin kliketilkik. Samat hanskat ja pipot menevät ja kenkiä on päivitetty tässä kesän mittaan. Siltä osastolta hankintalistalle päätyikin lopulta vain uudet hanskat rikkinäisten tilalle, toiset kumpparit päiväkodille jätettäväksi ja uudet vuorilliset kurahanskat mystisesti kesän aikana kadonneiden tilalle. Vasta kuusi tuotetta / paria tähän mennessä!

Ullakolla tuli fiilis kuin olisi yhtäkkiä löytänyt laatikon, johon on vuosia sitten jemmannut rahaa ja sitten unohtanut koko jutun. Tähän mennessä kaikki esikoisen vanhat ulkoilukamat ovat olleet ihan vääränkokoisia – tai oikeankokoisia, mutta väärään aikaan. Mutta nyt alkoi kuulkaa säästäminen! Sieltä löytyi just hyvänkokoiset vermeet sadehousuista välikausihaalariin ja sisätossuista villahaalariin. Oli jopa just oikeinkokoiset löysät ja joustovyötäröiset farkut, joita ollaan tykätty pitää lasten ulkohousuina siinä vaiheessa, kun goretex on vielä liikaa, mutta jotain suojaa ja lämpöä jo tarvitsee kinttuihin vetää.

Lopulta päädyin naputtelemaan lauantai-illan hämärtyessä ostoskoriin kuopukselle vain sadetakin, kahdet kurahanskat ja päiväkodille kumpparit, ja niistäkin suurin osa oli mehevässä alessa. Kliketiklik, kaikki oli hoidettu kerrasta. Jännää, miten tällainenkin näennäisesti pieni asia tuntui vapauttavan tilaa sieltä metatyöaivosokkelosta muille ajatuksille. Siitäkin huolimatta, että en ollut edes tajunnut ajattelevani tuulihousuja ja rukkasia. Mitäköhän mun aivot oikein öisin puuhailee? Ja vielä jännempää oli se, että vaikka ostoskorin hinnaksi tuli lopulta kuitenkin pari saturaista, silti oli olo kuin olisi säästänyt. Kaikkee sitä sattuu ja tapahtuu lapsiperheessä lauantai-iltana.

No joo. Mutta jos ihan asteen vakavammin puhutaan, mutta vain asteen, tykkään hurjasti Reiman nettiputiikin* syysvalikoiman punajuuren punaisesta sekä metsän vihreästä. Ja tietty aina komeasta laivaston sinisestä. Ja jos ne alehommat kiinnostelee, tuolta löytyy Reiman halvemmalla hintalapulla varustetut tuotteet vauvoille*, taaperoille*, lapsille* ja koululaisille*. Näyttäisi olevan ilmaiset postikulutkin sunnuntaihin asti. Aika vähiin on tosin alevalikoima käynyt tässä vajaassa viikossakin, että onneksi te herättilitte mua ajoissa asialle.

Mainita pitää vielä se, että esikoisella käytössä oleva ja paljon kehuja kerännyt vihreä takki* löytyy nyt alesta hintaan 30 euroa. Täytyy myös kehaista noita kapeita softshell-housuja*, jotka ovat mainiot pöksyt etenkin vähän isommalle lapselle niihin tilanteisiin, kun ei tahdo painella menemään goretexin kahisten, mutta sääret silti kaipaavat silti lämpöä ja tuulensuojaa. Vähän kuin ulkolegginssit siis. Ja jos tätä vihreää sadetakkia* saisi aikuisten koossa, saattaisin ratketa.

Jaa: