Reissuamme sponsoroi muun muassa Icelandair

Matkustikohan Tove Jansson koskaan Islantiin? Koska jos matkusti, olen varma, että hän nappasi tunnelmasta palan Muumeihin ja etenkin Muumipapan luonteeseen. Reykjavik on pieni ja turvallinen kuin Muumilaakso, mutta silti sen ympärillä kuohuva meri houkuttaa löytöretkiin. Tuuli tuo tuoksuja maailmalta ja muutaman kilometrin päässä Reykjavikin keskustasta on ihan erilainen maailma sekä uudenlaiset seikkailut.

Perhettään arvostava, mutta silti itsekseen olemista ja jännitystä elämäänsä kaipaava Muumipappa olisi varmasti viihtynyt päiväretkillä Seltjarnarnes-niemellä, joka sijaitsee ihan läntisimmässä kulmassa Reykjavikia ennen Atlantin valtamerta. Keskustasta sinne kävelee vajaassa tunnissa lapsiperhekaravaanina, mutta viiden kilometrin matkan voi taittaa myös bussilla. Siellä voi kokea rantaelämää reykjavikilaisittain.

Niemen kärki on asuttamatonta ja sitä ympäröi musta laavahiekka. Ranta on sitä mitä islanti muutenkin; karun kaunis. Meidän retkipäivänämme aurinko paistoi ja tuuli puhalteli kevyesti, mutta yleensä niemessä kuulemma tuulee ja tyrskyää. Siellä Muumipapan kaltaiset voivat tuoksutella suolaisia pisaroita ja antaa ajatuksien lentää.

Niemen kärjen jatkona on pieni saari Grótta, jossa nököttää punavalkoinen majakka. Kesäisin saarelle ei saa mennä, sillä se on kymmenien erilaisten lintulajien pesimäpaikka. Saareen ja mantereen väliin muodostuu laskuveden aikaan silta matalalla olevaa merenpohjaa pitkin, mikä sekin kuulostaa ihan muumien seikkailuilta. Vesi nousee nopeasti vieden sillan mukanaan, joten saarelle voi jäädä helposti loukkuun. Saduissa siitä seuraisi varmasti jotakin jännittävää, mutta lapsiperheellisenä en lähtisi uhmaamaan katoavaista siltaa.

Jännitystä löytyy nimittäin ihan mantereen puoleltakin. Kivien ja laavahiekan seasta voi löytää meren huuhtomia aarteita. Me tutkimme rantaa kynnenaluset mustina ja löysimme meren silkkiseksi hiomia laavakiviä, sulkia, luita ja tummien jalokivien väreissä loistavia simpukoita. Kun isoimmat simpukat painoi korvalle, pystyi kuulla merenkohinaa ja hyisen Pohjois-Atlantin salaisuuksia.