Yhteistyössä Helen ja Suomen Blogimedia

 

Meillä kuluu ihan valtavasti sähköä kotimme kokoon nähden. 57 neliön kaksiomme sähkön vuosikulutus on lähes kaksinkertainen kahden hengen asuttamiin kaksioihin verrattuna. Sähkölaskusta näkee, että meitä on täällä neljä ja että viime vuosina kotona on vietetty niin perhevapaita kuin työpäiviä. Vuodessa sähköä kuluu 3600 kilowattituntia. Jotkut ovat ehkä bonganneetkin meidän kodista, perheestä ja sähkönkäytöstä kirjoitetun jutun Helenin asiakaslehdessä? Jos ette, juttu on luettavissa täällä.

Vaikka nykyisestä sähkönkulutuksestamme ei ehkä uskoisi, sähkö on ollut itselleni vaivaton tapa ottaa vihreä askel. Se kun onnistuu näppärästi valitsemalla uusituvilla luonnonvaroilla tuotettua sähköä. Me ei olla mikään ekoilun esimerkkiperhe, sillä matkaamme pitkät matkat ulkomaille lentokoneella, tahdomme tuoreita yrttejä ruokapöytään talvellakin, ostamme vaatteita myös uutena ja päivitämme tekniikkalaitteita uusiin ennen kuin ne ovat täysin rikki. Noin muun muassa. Mutta jos vihreämpi tapa on helppo valita ja sopii elämäämme, sen teemme. Olemme sellaisia itsekkäitä pullamössöekoilijoita, jotka maapallon navan lisäksi ajattelevat toisinaan vain omaa napaansa ja tahtovat jossain asioissa päästä helpommalla.

Me ostamme luomua, kierrätämme roskamme, käytämme kestovaippoja, kuljemme julkisilla sekä pyörällä, suosimme kierrätettyä mahdollisuuksien mukaan, syömme kasvisruokaa ja satsaamme materiassa valmistajan arvoihin ja tuotteen kestävyyteen. Esimerkiksi. Ne valinnat on helppo tehdä kiirehepuloivan arjenkin keskellä, vaikka jotkut valinnat tulevat kalliimmaksi. Sama juttu vihreämmän sähkön kanssa. Se maksaa yleensä enemmän, mutta sen panostuksen olen valmis tekemään. Opiskeluaikoina Tampereella vaihdoimme sähkömme tuulisähköön, ja sama päätös seurasi Turkuun. Kunnes sitten Helsinkiin muutettaessa sähkösopimuksen viilaukset Helenin kanssa jäivät puolitiehen, ja mulla ei ole ollut edes ihan tarkkaa tietoa, minkämoista sähköntuotantoa mahdetaan sähkölaskun maksamisellamme tukea.

Sähkö onkin ollut mun hoida, selvitä, tutki -listallani kaikki nämä pikkulapsiajat. Jostain syystä esimerkiksi nukkuminen on tuntunut arjessa kuitenkin tärkeämmältä. Nyt Helenin yhteistyön kautta sain kuitenkin sauman hoitaa tämän asian pois alta ja järjestykseen. Selvisi, että meidän sähkösopimuksemme on se yleisin Perussähkö, jossa noin puolet sähköstä on fossiilisilla polttoaineilla tuotettua ja toinen puoli ydinvoimalla. Vajaa kymmenen prosenttia Perussähköstä tuotetaan uusiutuvilla energiamuodoilla. Kotimme lämpiää kaukolämmöllä.

Tietenkään kotimme pistorasioista ei tule mitään tietynlaista sähköä, oli sähkösopimuksemme minkälainen tahansa. Koska asumme Herttoniemessä, meille sähkö tulee lähimmästä voimalaitoksesta, Hanasaaresta. Hanasaaren tuottama sähkö on pääasiallisesti kivihiilestä valmistettua. Siinä kivihiililäjän vieressähän me viime vuonna kasvatimme kesäkurpitsaa, kun laajensimme Kalasataman kaupunkiviljelytiluksia myös Hanasaareen. Ostamalla uusiutuvalla energialle tuotettua energiaa, tuen sen tuottoa jossain muualla kuin tämän hetkisessä lähivoimalassa.

Antakaas kun selitän. Yksinkertaisimmillaan kaikki tuotettu sähkö myydään pohjoismaiseen sähköpörssiin, josta sähköyhtiöt ostavat sähkön takaisin. Jos siis minä tahdon sähköni esimerkiksi tuulivoimalla tuotettuna, Helen ostaa sähköpörssistä sen verran tuulivoimalla tuotettua energiaa. Saatan siis tukea ostopäätökselläni vaikka lapsuuden maisemissani pyöriviä tuulimyllyjä tai Porissa sijaitsevaa tuulivoimalaa, josta Helen omistaa osuuden. Helenin aurinkovoimaa ostamalla taas tukee Helenin itsensä Helsingissä tuottamaa aurinkovoimaa, vaikka siinäkin se pistorasiasta tuleva sähkö on kulloisenkin lähivoimalan tuottamaa ja pohjoismaisen sähköpörssin kautta pyöräytettyä.

Mutta mitä uusiutuvan energian mallia meidän perheen kannattaisi suosia, kun kaikissa tuntuu olevan hyvät, mutta myös huonot puolensa? Helenillä on vihreämmän sähkön etsijälle neljä erilaista vaihtoehtoa, joita lähdin mutustelemaan.

Ensimmäinen on ehkä yksinkertaisin ja se on nimeltään Ympäristöpenni. Siinä asiakas maksaa joka kuukausi mihin tahansa sähkösopimukseen 1,71 euroa lisämaksua, joka ohjataan Ympäristöpenni-tilille. Helen tuplaa määrän jokaista ympäristöpenniä kohden ja maksaa tilille vielä 3,42 euroa kuukaudessa. Tätä vastaan asiakas saa käyttöönsä potin tuulisähköä. Tärkeintä on kuitenkin se, että Ympäristöpenni-tilin rahoja käytetään Helenin uusiutuvan energian rakennusprojekteihin, ja esimerkiksi Suvilahden aurinkovoimala on rakennettu ympäristöpennirahojen turvin.

Toinen vaihtoehto on täysin vesivoimalla tuotettu sähkö. Mut yllätti se, että vesisähkö on edullisempaa kuin se meille tullut Helenin ihan nokusähkö. Tällä hetkellä meidän sähkölasku on vuodessa noin 268 euroa + sähkönsiirto, kun vesisähköllä summa olisi 215 euroa + sähkönsiirto. Tähän on syynä se, että vesisähkösopimus sovitaan kahdeksi vuodeksi kerrallaan. Jokien rakentaminen on kuitenkin kinkkistä jokiin nousevien kalojen kannalta. Vesisähkössä on mun näkökulmasta myös se ongelma, että Suomen joet on jo rakennettu täyteen. Vaikka kannattaisin vesisähköä, en kannattaisi uusiutuvien energiantuotantotapojen rakentamista, sillä uusia vesivoimaloita ei voida rakentaa.

Kolmas vaihtoehto on se mulle tutuin ja rakkain, tuulisähkö. Silläkin on haasteensa, mutta tuulisähkö on se, jota tahdon kannattaa. Mitä enemmän sitä ostetaan, sitä enemmän sitä pitää tuottaa. Vaikka tuulisähkö on se kaikista kallein ostaa, ei se tee meidän käytössämme lisähintaa kuin 20 euroa vuodessa nykyiseen.

Neljäs vaihtoehto on se kaikista kutkuttavin, aurinkoenergia. Mä en ollut tajunnut, että kerrostaloasujakin voi ostaa aurinkosähköä! Helenillä on kaksi aurinkovoimalaa, jotka tuottavat 13 prosenttia Suomen aurinkosähköstä. Nyt keväällä avattiin uusin voimala Kivikkoon, josta Suvilahden voimalan tavoin voi vuokrata itselleen aurinkopaneelin 4,40 euron kuukausihintaan. Mulle on tärkeää se, että Helen on sitoutunut rakentamaan aurinkovoimaloita niin paljon kuin kysyntää riittää, eli ostopäätöksellään voi konkreettisesti vaikuttaa uusiutuvan energiatuotannon lisäämiseen.

Kuten otsikosta voi päätellä, mä päädyin lopulta valitsemaan nelikosta kaksi vaihtoehtoa. Olemme nyt helmikuusta lähtien tilanneet sähkömme tuulisähkönä. Sen lisäksi vuokrasin oman nimikkoaurinkopaneelin Kivikosta, ja pääsinkin katsomaan aurinkopaneelimerta heti voimalan avajaispäivänä huhtikuussa. Kivikko on nykyisellään Suomen suurin aurinkovoimala, ja näky 2992 aurinkopaneelista makoilemassa hiihtohallin katolla sai hymyilemään.

Aurinkovoimalan tuottoa voi seurata reaaliajassa omasta puhelimesta. Vaikka voisi kuvitella Suomen pimeyden olevan aurinkovoimalle hankala kumppani, Suomessa aurinkoenergiaa voidaan hyödyntää yhtä tehokkaasti kuin Pohjois-Saksassa. Voimala tuottaa sähköä myös pilvisellä säällä, sillä paneeli ei tarvitse suoraa loimotusta, vaan pelkkä valo riittää. Yksi aurinkopaneeli tuottaa noin 230 kilowattituntia vuodessa. Sillä voi pestä noin 300 koneellista pyykkiä, keittää lähes 1200 pannulista kahvia tai jos omistaisimme telkkarin, katsoa 2300 tuntia televisiota.

Rahoiksi tällä en kuitenkaan vuokraajana lyö, vaikka saankin sähkölaskussa hyvityksen oman paneelini tuottaman sähkön osalta. Sähkölaskuni vähenee kuukaudessa noin yhdellä eurolla, mutta toisaalta maksan paneelista vuokraa. Mulle onkin tärkeämpää olla helposti tukemassa uusiutuvien energiamuotojen käyttöä – ja onhan tuo nyt jännää, kerrostaloasujana tuottaa sähköä aurinkopaneelilla!

Minkälaiset sähkösopimukset teillä on? Entä mietityttääkö joku sähkönkulutuksessa tai siinä, miten sähköä voisi säästää? Kertokaa, niin mä otan selvää! Mä nimittäin tutkailen meidän sähkönkäyttöä tarkemmalla silmällä nyt syksyyn saakka, jonka jälkeen raportoin asiasta. Silloin kerron myös, miten kävi, kun päästin energianeuvojan meille kylään ja kerroin ihan rehellisesti, miten ja mihin sähköä kuluu.

Kuvat minusta Kivikon aurinkovoimalalla: Roope Permanto / Otavamedia Oma

https://3826432.fls.doubleclick.net/activityi;src=3826432;type=campaign;cat=httpw0;dc_lat=;dc_rdid=;tag_for_child_directed_treatment=;ord=1?

Jaa: