Eikö se ole kuin kaulakoru? Kamerassani on vihdoin usean vuoden haaveilun jälkeen nahkainen olkahihna, jonka ansiosta kameraa kuljettelee mielellään kaulassaan ehdan bloggaajan tai vaihtoehtoisesti turistin tavoin. Se on kaunis, nostalginen ja iholla niin paljon mukavampi kuin se hiostava ja muutenkin mälsä Canonin oma hihna.

Kaipuuni nahkaiseen kamerahihnaan juontaa juurensa lapsuuteeni. Paappani oli innokas valokuvaaja, joka lypsytilallisen ja maanviljelijän ammatin sivussa teki siivun elantoa myös harrastuksellaan. Kun kameroita ei vielä löytynyt joka talosta tai edes kylästä, hän kävi ottamassa kuvat koululuokista, häistä ja muista juhlista. Mummilan ullakolla oli hänen rakentamansa taitelijakammio sekä pimiö, jossa hän kehitti kuvat itse. Muistan edelleen tarkasti kehiteaineiden tuoksun ja villasukkien alla narisevan lautalattian, kun pääsin seuraamaan paappaa työssään.

Välillä paapan kaulassa roikkui yhtä aikaa kolme kameraa. Yhdessä oli värifilmi, toisessa mustavalkofilmi ja kolmannella kuvattiin dioja. Vaikka hän antoi kameroita eteenpäin, häneltä jäi jälkeensä iso kirstullinen kameravälineistöä: runkoja, objektiiveja, salamalaitteistoja ja vempeleitä, joiden käyttötarkoitusta tällainen digikameratyyppi ei edes tiedä.

Ollaan vanhimman pikkusiskoni ja äitin kanssa yritetty selvittää, saisiko esimerkiksi niitä vanhoja objektiiveja liitettyä meidän nykyisiin digikameroihin. Olisi ihana saada palanen paappaa mukaan valokuviini hänen vanhojen kameralaitteidensa kautta. Paappaa kun on kiittäminen, että äitini on kulkenut lapsesta lähtien kamera kädessä, kuten sitten seuraavassa polvessa myös minä ja sisarukseni. Vanhojen ja erimerkkisten välineiden yhdistäminen nykyisiin kameroihimme olisi kuitenkin hankalaa, kallista ja osittain kuulemma mahdotontakin.

Nahkaisen kamerahihnan kanssa tuntuu, että palanen sukupolven välistä valokuvausperinnettä kulkee kaulallani. Paappani monissa vanhimmissa kameroissa kun oli nahkaiset hihnat. Vaikka en haikaile menneiden aikojen perään, kyllä esimerkiksi kamerat ja niiden välineet vaan olivat muotoilultaan ja materiaaleiltaan niin paljon kauniimpia ja aikaa kestävämpiä kuin nykyään. Nahkaisella kamerahihnalla nykyaikaisen peilittömän järjestelmäkamerani ilme muuttui heti ajattomammaksi ja juurevammaksi.

Kamerahihnani on suomalaisen Field day -asustemerkin valmistama. Se on valmistettu kasviparkitusta naudannahasta käsityönä täällä Suomessa. On annettava jättimäiset kiitokset hyvästä ja asiaan paneutuvasta asiakaspalvelusta sekä Field dayn pyörittäjälle, muotoilija Iina Kettuselle, että Postitalon Rajala Pro Shopille, josta hihnan ostin. Koska mun Canon EOS M3 -kameraan ei ollut valmiina hihnaa, sellainen hoidettiin mulle mittatilaustyönä. Iina soitteli vielä perään, että olihan hihna varmasti oikean kokoinen. Hän kyllä tietää, miten tyytyväisiä asiakkaita tehdään. Hihna on täydellinen!

Jaa