Noilla sivuilla on pala minun historiaani, mutta myös valtavasti esikoislapsensa kanssa ihmeessä olevien vanhempien rakkautta. Monissa kohdissa on tyhjää, mutta toisaalta minkään kirjan valmiin otsikon alle istumattomia tarinoita on kirjattu kaikille tyhjille sivuille. Pienet arkiset tarinat ja havainnot ovat niitä mielenkiintoisimpia. Arvostan sitä, että sekä äitini että isini ovat täyttäneet kirjaa.

Kun sain omia lapsia, vauvakirjani on toiminut sukupolvien välisenä vertaistukena. Kuten nyt vaikka se, että vuonna 1987, mun ollessa vajaa nelivuotias, äiti on kirjoittanut, että en vieläkään nukahda ilman äitiä ja että joka yl kömmin omasta huoneestani äidin ja isin väliin nukkumaan. Vauvakirjasta olen tarkastanut kehityksen virstanpylväitä, joita on ollut mielenkiintoista verrata omiin lapsiin.

Omien lapsieni vauvakirjat pullistelevat niiden väleihin talletettuja muistoja. Koska olen äitiini tullut, myös minä olen kirjoittanut pienellä präntillä sivujen ylälaitoihin ja takaosan tyhjille sivuille, kun muuallekaan kirjassa ei mahdu. Minäkin haluan tallentaa omille lapsilleni palan tätä aikaa ja heidän lapsuuttaan käsin kirjoitetun ainutlaatuisena. Mies kirjoittaa sivuille omia havaintojaan, mutta edelleenkään kumpikaan ei ole kirjoittanut esikoisen kirjan nimijuhlakohtaan mitään. Ehkä viimeistään sitten, kun on meidän aika kirjoittaa kirjoihin omistuskirjoitukset.

Koska vauvakirjat ovat itselleni merkityksellisiä ja rakkaita – niin sellaisen päähenkilönä kuin täyttäjänäkin – en voinut olla tarttumatta tilaisuuteen. Tuossa muutamia viikkoja sitten istuin Visuaalisesti vaativa -blogistaankin tunnetun Ainon kanssa kahvilan pöydän ääressä ja hihkuin hänen kertoessa suunnitelmansa. Hän on tekemässä täysin uudenlaista ja täysin uudella tavalla tehtyä vauvakirjaa. Modernia, monipuolista, kaunista ja muuntautuvaa vauvakirjaa. Sellaista, josta tulee kulttituote. Se ainut ja oikea vauvakirja.

Ja niin minä tartuin tilaisuuteen ja olen mukana Oot niin ihana -vauvakirjan teossa sen taustajoukoissa. Koska eihän yksi kirjaprojekti kerrallaan mihinkään riitä! Tuon Ainon vauvakirjaprojektiin mukaan oman osaamiseni ja kontaktini, mutta sen verran osasin täpinääni himmailla, että hyppään täysin rinnoin vauvakirjailemaan vasta maaliskuussa. Kun on tässä helmikuussa ollut vähän ryysistä muutenkin.

Oot niin ihana -vauvakirja ilmestyy tulevana syksynä, mutta se miksi kerron tästä teille jo nyt, onkin se homman juju. Tätä kirjaprojektia ei muhistella itsekseen ja sitten tulla samppanjat poksuen esiin kirjan ollessa pränikkänä kauppojen hyllyissä. Tämä vauvakirja tehdään yhteisöllisesti, eli koko prosessi on avoinna kenelle tahansa. Kirjan sisältöön ja ulkoasuun voi vaikuttaa Facebook-sivuilla, jossa käydäänkin vilkasta keskustelua siitä, minkälainen on just se parhain vauvakirja. Myös minä olen siellä keskusteluissa mukana yhtenä adminina. Kirjaprojektia voi seurata ja kommentoida myös Instagrammissa.

Siksi tarvitsen nyt sua. Mitä vauvakirjassa pitää ainakin olla? Minkälaisia sivuja, elementtejä ja ratkaisuja kaipaisit sen perinteisen rinnalle? Mitkä sivut ovat vauvakirjoista jääneet täyttämättä ja miksi? Minkälainen olisi täydellinen vauvakirja? Tule luomaan sitä yhdessä meidän kanssa #ootniinihana-somekanaville, koska tässä on siisteintä se, että jokainen voi oikeasti vaikuttaa siihen, minkälainen kirja syksyllä valmistuu. Projekti etenee vauhdilla, joten hyppää mukaan än yy tee nyt!