Vuosia nurkissamme lähinnä pölypalleroita johtoihinsa pyydystänyt televisio roippeineen lähti uuteen kotiin jo useampi viikko sitten. Nurkka on edelleen menneen ja tulevan välissä, odotellen, mitä tuleman pitääpi. Raitatapetti loppuu kesken, seinällä oleva hyllykkö vaikuttaa vähän orvolta ja lattianrajassa on rumat rivistöt irvisteleviä pistorasioita. Mutta silti nurkka on niin kaunis jo nyt. Yllättäen olen mielelläni antanut tilan hengittää ja kuulostellut ihan rauhassa, millaiseksi olohuoneemme nyt muotoutuu. 

Leikkiteltta löysi paikkansa nurkasta heti. Harjakattoinen söpöläinen on osoittautunut lasten lempparileikkipaikaksi. Nyt sitä ei enää tarvitse purkaa leikkien jälkeen, vaan siitä on tullut minikokoinen huone kaksiossamme. Sinne kokoonnutaan kikattelemaan kavereiden kanssa ja vedetään oviaukon verhot visusti kiinni. Berliiniläisestä antiikkikaupasta ostettu diskojuliste on unohtunut nojaamaan seinälle ja keltainen perintökeinu on päässyt kiikuttamaan lapsia useammin kuin koskaan aikaisemmin. Ihan kuin vanhatkin tavarat huomaisi paremmin, kun televisioalttari purettiin pois.

Jotain uuttakin nurkkaan on kotiutunut. Tai no uutta se on vain meillä, muuten tuolla pörröisellä ryijyleidillä on ikää minua enemmän. Olen ihaillut ja silitellyt sitä haaveilevasti melkein parin vuosikymmenen ajan appivanhempieni mökillä, jossa se koristi seinää. Viime mökkireissulla olin mennä järkytyksestä vinksalleen, kun tajusin tutun ryijyn hävinneen seinältä. Onnekseni se kuitenkin löytyi rullalle käärittynä mökin vinttikammarista, ja sain kunnian kuljettaa sen mukanani uusiin seikkailuihin Helsinkiin.

Mallasin ryijyä ensin seinälle, mutta päädyin levittämään sen lattialle. Siinä se pääsee enemmän keskelle elämää. Lattialla sen villalangat myös lämmittävät paremmin niin mieltä kuin viluisia varpaitakin. Tykkään ryijyn pehmoisen rauhallisista ja luonnonläheisistä väreistä sekä siitä juurevasta käsityöläisyydestä, mitä se kotiimme puhaltelee. Ryijyn ovat appivanhempani saaneet tupaantuliaislahjana ensimmäiseen yhteiseen kotiinsa, ja tuntuu mukavalta, että nyt vuosikymmeniä myöhemmin se on meillä täällä. Ja minusta näyttää ihan siltä, että se on tullut kotiinsa.