Tämä hetki tässä on yksi lempivuodenaikojani. Pakkasessa punaiseksi muuttuvat posket, perintölapikkaiden alla narskuva lumi ja valkoisessa maisemassa leikkivä aurinko. On keskitalvi, mutta silti lisääntyvä valo kujeilevasti vihjailee tulevasta keväästä.
Hiljan havahduin esikoista iltapäivällä päiväkodista hakiessani, että oli yhä valoisaa. Vielä tovi sitten siihen aikaan päivästä oli jo pimeää ja tunkkaista kuin maakellarissa. Yhtä yllättäen luultavammin tänä vuonna tulee myös se hetki, kun kotikerrostalomme eteen istutetut kevätsipulikukat tunkevat ylös vielä routaisesta maasta.
Sisällä kotona kevät jo kukkii. Suomalaisten tulppaanien sesonki yllättää aina joulun jälkeen, mutta totta se on. Kotimaiset tulppaanit ovat taas täällä! Suomessa viljellään yli 200 erilaista tulppaanilajiketta, ja sen ansiosta kausi kestää pitkälle kevääseen. Kimpullinen erivärisiä tulppaaneja on kuin toisi kotiinsa pienen sateenkaaria taikovan yksisarvisen. Se saa aikaan onnellisen ja riehakkaan elinvoimaisen olon. Enkä ole ainut suomalainen, joka niin miettii, sillä kuulemma suomalaiset ovat yhdessä ruotsalaisten ja norjalaisten kanssa tulppaanien ystävien kärkikolmikossa, jos väkilukuun suhteutetaan.
Mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä tärkeämmäksi visuaalinen kauneus on mulle käynyt. Se inspiroi, elävöittää ja samalla luo tyyneyttä. Arjessa olen juuri se tyyppi, joka tahtoo kattaa nätisti, vaikka söisi yksin. Ja olen myös se, jolla on lähes aina kotonaan leikkokukkia. Voin hyvin, kun ympärilläni on itselleni mieleistä kauneutta. Väriä, eloa, tilaa ja harmoniaa. Lupasin joskus opiskelijana itselleni, että sitten kun olen töissä käyvä aikuinen, saan ostaa harvojen perjantaikukkien lisäksi kimpun vaikka maanantaina.
Siksi meillä on kukkia yleensä myös vessassa, siinä lavuaarin nurkalla. Lasten seinille kiipeily elää nyt suvantovaihettaan, joten olkkarin pöydällekin on ilmestynyt taas kukkavaasi. Ostan yleensä nipun tai kimpun kukkia, joista sitten jaan erilaisiin astioihin. Kuvissa olen asetellut tulppaaneja muun muassa glögipulloon, suolakurkkupurkkiin, Aalto-vaasiin ja Thaimaasta ihan vain ulkonäön takia tuotuun soodavesipulloon. Näin kukkia riittää ripoteltavaksi kodin jokaiseen nurkkaan – myös sinne vessaan.
Juhlapäivinä käyn hakemassa kukkia kukkakaupasta, mutta arkena nappaan niitä mukaan myös ruokakauppareissuilta. Tulppaanit ovat siitä ihania, että niissä isokaan asetelma ei maksa hurjasti. Etenkään nyt, kun meillä enää ole kissoja, jotka kävivät aina järsimässä ainakin puolet ostamistani tulppaaneista ensimmäisen vuorokauden aikana. Tällä kertaa revittelin ostamalla kolme nippua, jossa kussakin on 15 kukkaa. Eikä 45 tulppaanille tullut hintaa kuin 21 euroa! Nuo meidän kukat ovat Partaharjun Puutarhalta Pieksämäen läheltä. Kotimainen tulppaani onkin lähikukka, ja lyhyiden kuljetusmatkojen takia kukat ovat tuoreita.
Kiersin tsekaten kaikki lähikauppani sekä lähimmän kukkakaupan, ja jokaisesta – Alepa, S-market, K-supermarket, Lidl ja Herttoniemen kukka – löytyi kotimaisia tulppaaneita. Kaikista lähimpää kukat tulivat kukkakauppaan, jossa oli tarjolla komeita pitkävartisia tulppaaneita läheltä Vihtiä, Onnelan Puutarhasta. Halvin (ja myös eltaantunein) nippu oli S-marketissa, jossa 7 tulppaania maksoi 2,98 euroa. Kotimaisen kukan tunnistaa helposti Sirkkalehti-merkistä, joka on ainut merkki, joka takaa tuotteen sataprosenttisen suomalaisuuden.
Ystäväni eksää on kiittäminen siitä, että vasta joskus lähempänä kahtakymmentä ikävuotta opin hoitamaan ostamiani tulppaaneita oikein. Olin sitä ennen repinyt nipun ympäriltä ruman muovin pois heti kukkien kanssa kotiin päästyäni, vaikka muovin kanssa pitäisi malttaa hetki. Kannattaa nimittäin tehdä niin, että leikkaa kukille uuden imupinnan nappaamalla veitsellä varsista pari senttiä pois. Sen jälkeen ne kannattaa asettaa maljakkoon sen muovinsa kanssa noin tunniksi.
Ystävän eksä kertoi, että kääre antaa varsille tukea sen aikaa, kun ne siinä noin tunnissa ovat imeneet nestejännityksen varsiinsa takaisin. Vasta sen jälkeen muovikääreen voi poistaa. Ja kas, sen jälkeen tulppaanit eivät ole meillä kumarrelleet löysinä. Uusi imupinta tulppaaneille kannattaa leikata parin päivän välein ja samalla vaihtaa vesi. Näin kukista riittää iloa ja kauneutta noin viikoksi.
Ja vielä kun muistaa että tulppaanit eivät tarvitse vettä kuin pari senttiä 🙂
Apua, onko näin? Sitä ei ystävän eksä osannut kertoa, heh! Mistä johtuu, että vain pari senttiä vettä?
Onnelan puutarha on mun vakipaikkani! Sieltä saa myös ihania kesäkukkia kun niiden aika tulee. Ja jouluisin upeita joulutähtiä. Onnea on kun kotoa puutarhalle on 5 kilometriä 🙂
No se on tosiaan onni! Lapsuudessani kukat haettiin kans suoraan puutarhalta ja ah, se tuoksu ja kaikki, ihana!
Kiitos tuosta vinkistä. Maljakossa roikkuu tällä hetkellä syvään niiaavat tulppaanit 😀
IHANIA VÄREJÄ 🙂 Näitä sun kuvia on vaan niin kiva kattella!!
No enpä tiennyt tätä tulppaanien käsittelystä. Ens kerralla teen oikein. Kiitos!!
Tulppaanit <3 :)
Juuri näin! ja tulppaaneihin pitää leikata suora imupinta, ei viistoon kuten esim. ruusuissa.
Tulppaanit on <3 Ja hei, sitten kun niistä alkaa aika jättää niin vie pihalle veteen jäätymään niinku näin: http://talostakoti.blogspot.fi/2015/12/joulukukkien-jatkoaika.html niin saat tulppaaneja ulos kukkimaan jo nyt! 🙂
Ah, totta! Mistä se muuten johtuu, en ole koskaan tullut miettineeksi?
Ole hyvä! Josko pysyisi teilläkin tulppaaneilla ryhti paremmin tästä eteepäin 🙂
Mahtava kuulla! Värit ovat tosiaan ihanat <3
Nonni, joka päivä oppii uutta 🙂
Niinpä!
Vau, ihana idea! Olen tuosta joskus kuullutkin, mutta näyttää paljon paremmalta kuin kuvittelin!