Äiti ja kaksi lasta. Yksi silottelematon arkikuva viikossa, vuoden ajan. 

Me liu’uttiin joululomaan torstaina siinä samalla, kun juna kiisi Helsingistä Pohjanmaalle. Lunta ei ole täälläkään, mutta on tärkeitä ihmisiä halittavaksi, takkatuli, läjäpäin lautapelejä ja kummallinen kiireettömyyden tunne, jonka olomuotoa en ihan tunnista.

Siihen fiilikseen yhdistyy vierashuoneeseen pedattujen lakanoiden kahina ja ruokapöytä, jonka ääreen mahtuu kymmenen lautasta. Ja lapsuuskodin tuoksu, jota sitäkään en ihan osaa konkreettiseksi hahmottaa. Tämä on tuttu ja turvallinen pesä, jossa voi kivalla tavalla vähän taantua taas lapseksi itsekin. Saa olla samalla kuin kotonaan, mutta vieraana. Oman elämänsä projektipäällikkö minussa ei ole koko ajan valmiudessa.

Mummila on lapsille ihana paikka, juuri sellainen laulujen satumaa. Ja senkin luo varmasti paikan lisäksi paljolti se tunne, joka meillä vanhemmilla täällä on. Juu, kiireettömyys, sehän se. Täällä on myös kaikkea jännää ja perusarjesta poikkeavaa. Traktoreita, leikkimökki ja ullakko, josta voi löytää tädin vanhoja koruja, äidin vanhoja kirjoja ja enon vanhoja tekniikkalegoja.

Pohjanmaalla pääsee myös osaksi mummilaetuja. Kuten silloin viimeksi kesällä, kun arkikuvassa 31. syömme iltapalaa suoraan vanhempieni marjatilan mansikkapellolla. Tai nyt, kun kävimme tänään päivällisellä mummin ja paapan pizzeriassa. Esikoinen muistaa paikan jo hyvinkin, onhan siellä liukumäki ja kaikki! Kuopus sen sijaan oli aivan ihmeissään, kun mummi, paappa, eno ja yksi tädeistäkin hääräsi tiskin takana. Kun paappa heitti leipoessaan pizzapohjaa ilmaan, tuijotti kuopus suu hämmästyksestä auki vuoroin minua ja vuoroin paappaa.

Pitääkin joku kerta yllättää lapset ja näyttää, miten minäkin osaan lennättää pizzataikinaa. Jännä, miten jotkut taidot unohtuvat, mutta toiset säilyvät, vaikka niitä ei ole harjoitellut vuosikausiin. Jakokulmassa laskemista ruutupaperilla en enää osaa, mutta muistan silloisen pizzavalikoiman täytteet ulkoa ja pizzapohjan heittämistaito on koodattuna syvälle lihaksiin.

Jaa