Myönnän. Mä olen totaalisen täydellisen hullaantuneen hurahtanut. Telttailu, telttailu, telttailu! Mä voisin kertoa kädet innostuksesta heiluen telttailemisesta jokaiselle, joka vähänkään jaksaa kuunnella. Ja niin olen tainnut tehdäkin, sori. Täpinöinti on ollut sitä laatua, että melkein olen hankkinut kotiimme vuokralaisen ja muuttanut perheineni koko kesäksi metsään. Miten retkeilyä rakastavalla perheellä kestikin näin kauan tajuta, että päiväretkien lisäksi siellä metsässä voi ihan hyvin yöpyäkin koko sakilla!

Hurahtamisesta huolimatta yön yli kestäneitä retkiä ei ole tänä kesänä tehty kuin kaksi. Se ensimmäinen innostuksen nostattanut reissu silloin kesäkuussa ja toinen – josta postauksen kuvatkin ovat – viime kuussa. Seuraavan kerran päästään pakkaamaan makuupussit, teltta ja retkikeitin syyskuussa. Niin ja nuo kuvissakin vilahtavat Haglöfsiltä saamani retkihousut otetaan ehdottomasti myös mukaan. Olin jo vuosia sitten luopunut toivosta, että tällainen pitkäkoipinen ja pullavatsainen löytää istuvia, mukavia, käytännöllisiä ja kestäviä ulkoiluhousuja. Mutta sitten sain elämääni nämä retkipöksyt ja noin vain. Ikinä en enää luovu.

Heinäkuinen telttareissu tehtiin samalla poppoolla kuin ensimmäinenkin koko perheen telttailukokemus alkukesästä. Onni on Nuuskamuikkusen sukuinen ystäväperhe, josta löytyy samanikäiset rymyämiskaverit niin vauvalle kuin kolmevuotiaalle. Tärkein rinkkaan pakattava varuste näillä reissuilla on juurikin ollut leikki-ikäinen kaveri, jonka kanssa telmiessä metsä on muuttunut jättimäiseksi leikkipuistoksi ja seikkailuksi. Siellä ne painelivat menemään hiukset havunneulasissa, naamat multaisina ja housujen polvet reissussa ratkenneina. Metsä luo tekemiset ja leikit.

Hyväksi havaitulla linjalla jatkoimme myös paikkavalinnan kanssa, ja perustimme leirimme Nuuksioon. Sinne kun pääsee näppärästi julkisilla ja metsäläistunnelmiin pääsee jo lapsiystävällisen patikointimatkan jälkeen.

Olimme varautuneet reissua miettiessämme, että heinäkuussa vaatetta ei juuri tarvitse pakata mukaan ja teltoissakin voi tulla yöllä kuuma. No sanotaanko, että ilmastointi kyllä toimi. Mutta oikeastaan sää oli mitä mainion, kun ei ollut liian kuumakaan. Sateesta saatiin vähän lisähaastetta, ja varavaatteetkin riittivät juuri ja juuri, kun kastuneet ehtivät välillä kuivua nuotion ylle pingotetulla pyykkinarulla.

Sää ei siis ihan antanut heinäkuuta, mutta metsä sen sijaan oli kärryillä almanakan kulusta. Se tarjoili meille ruokaa suoraan leiriin katettuna. Harvemminpa saa keräillä pari pannullista kantarelleja suoraan leirinuotion ympäriltä. Puuroannokset saivat päällensä kukkuralliset mustikoita. Sekä kantarelleja että mustikoita riitti myös kotiinviemisiksi niin paljon kuin mukana tuomiimme sankoihin mahtui.

Järvikin oli enemmän samaa mieltä kalenterin kuin säätilan kanssa. Lämpimäksi sen vettä ei voi väittää, mutta kun muutaman kerran nielaisi kiljahduksen ja sieti kropan paniikkikäskyn nousta heti ylös keinolla millä hyvänsä, veden lämpötila alkoi tuntua ensin siedettävältä ja sitten reissusta nuhjuisella iholla jopa mukavalta.

Jos tämän kesän tunnelmasta saisi muutamia asioita laittaa purkkiin, tässä olisi yksi. Lapset nukkuvat teltoissa tyytyväisinä kivan päivän jäljiltä. Ympärillä on metsä, jonka ikiaikainen humina resonoi jossain syvällä sielussa. Peilityyny järvi tuntuu iholla kermaiselta mutta raikkaalta, ja aurinko laskee metsänrannan taakse luoden vedenpinnalle väreilevän sillan. Vedän käsilläni muutaman pitkän vedon, tunnen veden kuohuvan kainaloiden alta kuplivana ja käännyn vedessä selälleni. Katson taivasta, joka kaareutuu ympärilläni pohjoiseen ja etelään, itään ja länteen. Ylempää kallion päällä kuuluu nuotion rätinää ja ystävien vaimeaa keskustelua, joka välillä kohoaa nauruksi. Tiedän, että vielä huomennakaan ei ole kiire minnekään.

Jos sanakirjassa kaivataan kuvausta määritelmälle täydellistä, tästä voi vapaasti kopioida.
Jaa: