Kuljimme kuuden Kööpenhamina-päivän aikana kaupunkia ristiin ja rastiin, puhelimen matkamittarin mukaan yli kymmenen kilometriä päivässä. Noista kymmenistä tallatuista kilometreistä meidän sakkimme mieleen oli eniten lyhyehkö kadunpätkä, Jægersborggade, Nørrebron alueella.

Jægersborggade on entinen huumejengien katu, mutta jossa nykyisin pesii monia mielenkiintoisia putiikkeja, kahviloita ja ravintoloita. Kun kyselin hotellilta kätevintä julkista kulkuvälinettä päästäksemme tuolle kadulle, hotellirespa läväytti silmänsä ensin levälleen ja sitten naurahti epäuskoisesti. Hän kertoi paikallisten kutsuvan katua Nørrebron Pusher streetiksi, vapaakaupunki Christianian kuuluisan huumekadun mukaan. Ja kyllä, Jægersborggadelta voisi kuulemma edelleen hankkia sätkänsä täytteeksi muutakin kuin tupakkaa, mutta meille katu esittäytyi leppoisana ja lapsiystävällisenä katuna.

Heti pahamaineisen kadun alkupäässä on siisti ja suloinen kirpputori, Børnestafetten (Jægersborggade 5–7), joka on keskittynyt lastenvaatteisiin, lastentarvikkeisiin, äitiystuotteisiin ja leluihin. Kirpputorin kaikki vaatteet ovat silitettyjä ja lajiteltu kuten pakasta vedettyjä vaatteita myyvissä putiikeissa, joten tietynlaisen vaatteen etsiminen tietyssä koossa on helppoa. Børnestafetten on hintaluokaltaan ällistyttävän edullinen, kun miettii Kööpenhaminen hintatasoa. Ei ihme, että alueella näkyi paljon lapsiperheitä!

Ostin Børnestafettenilta kuopukselle syystakin, uimavaipan ja Heimessin puisen tuttinauhan reissun alkuun kadonneen tuttinauhan tilalle. Esikoinen sai kimaltelevan hörselötörselöhameen, mitä saikin pitää loppupäivät, kun puhtaat vaatteet pääsivät loppumaan kesken ja tällä kertaa emme käyttäneet pesulapalveluita. Lisäksi esikoinen sai valita yhden lelun itselleen sekä toisen veljelle ja päätyi puiseen tuktuk-taksiin sekä piippaavaan muovihärpäkkeeseen, joka on sittemmin toiminut leikeissä niin puhelimena kuin kassanakin. Kaikki tämä maksoi viitisentoista euroa.

Omaa vaatekaappiani ehdin päivittää nykyään niin harvoin, että esimerkiksi tänä kesänä olen kulkenut sandaalitta (jos ei varvasläpsyjä lasketa), kun myin vanhat hiertävät pois ja uusia ei ole ollut aikaa etsiä. Jægersborggade tarjosikin kaltaiselleni garderobipäivittäjälle jättipotin, kun löysin samasta kaupasta sekä housut, paitamekon että ne uudet sandaalit. Tricotage (Jægersborggade 15) myy brändin omia vaatteita sekä tarkkaan valittuja muita merkkejä.

Putiikissa oli myymässä toinen Tricotgate-brändin perustajista, joka kertoi heidän tahtovan tehdä mukavia käyttövaatteita, joissa yhdistyy tyylikkyys ja vastuullisuus. Heidän vaatteensa on valmistettu luomulaatuisesta puuvillasta sekä pellavasta. Made in -lappuihin on painettu eurooppalaisia maita. Tricotgaten rentojen pöksyjen sekä imettämiseen soveltuvan paitamekon (joka ei kuitenkaan huuda että se soveltuu imettämiseen) lisäksi löysin siis sandaalit, joiden parin päivän käytön jälkeen varovaisesti uskon olevan tarkoitetut jalkoihini, joihin ei todellakaan mitkään Tuhkimon lasikengät sujahtaisi.

Kadun varrelta löytyi myös monia muita vaateputiikkeja, joissa oli tarjolla second handia, ekomerkittyjä tuotteita sekä pienten merkkien valikoimia. Niitä kävimme hipelöimässä, mutta istahdimme sitten kahville ja kaakaolle Retro-kahvilaan (Jægersborggade 14), jonka kaikki tuotteet ovat käsittääkseni luomua. Mitään erityistä listalla ei ole, mutta kahvila on symppis ja sieltä löytyy pätevät vessatilat, jossa vaipan saa tarvittaessa vaihdettua hoitotasolla. Etenkin talvella kahvilan upottavat sohvat ja runsas lautapelivalikoima saavat varmasti tilaamaan toisenkin kahvin (tai oluen).

Toinen meidän testaamamme kahvila kiinnostanee kahvihifistelijöitä, sillä siellä keskitytään pelkkään kahviin, kahvipapuihin ja kahvilatteisiin. The Coffee Collective (Jægersborggade 10) pyrkii yhdistämään vastuullisen kahvituotannon ja täydellisen makuelämyksen. Pavut paahdetaan paikan päällä omassa pienessä paahtimossa ja palkitut baristat valmistavat kahvitilaukset sellaisella vakavuudella ja hartaudella, että tällainen peruslatte tunsi olonsa vähän ulkopuoliseksi. Hifistelevä siskoni kuitenkin osti papuja kotiinviemisiksi ja tilasi muina kahvimuijina meille lasten päiväuniajan riemuksi cascara sodat, eli kuivatuista kahvimarjoista tehdyt limut. Juomassa oli kahta asiaa julmetusti: makeutta ja kofeiinia, mutta kuumaan kesäpäivään cascarat sopivat mainiosti.

Jægersborggadella oli useita muitakin kahviloita, pieniä leipomoita, raakasuklaataivaita, viinibaareja sekä ravintoloita. Vaikka tarjolla olisi ollut Michelin tähdenkin saanutta ravintelia, me tahdoimme siskon kanssa nauttia lounaamme ehdottomasti puurobaarissa. GRØD (Jægersborggade 50) oli odotuksiakin kovempi paikka ja lopulta puuro veikin ykkössijan koko Kööpenhaminan-reissumme ravintolaelämyksissä. Se, joka ei tykkää puurosta, ei vain ole maistunut puuroa.

Me valitsimme GRØDin, eli suomennettuna Puuron, listoilta alkuun Daalin, eli punaisista linsseistä keitetyn puuron, joka sai makua muun muassa kookosmaidosta, mantelista ja korianterista. Niin yksinkertaisen hyvää – koko pöytäseurueemme mielestä! Perinteisemmän puuron edustajana pöytään kannettiin soijamaitoon keitetty spelttipuuro, jonka päällä oli tuoreita mansikoita, kaakaopaloja ja hasselpähkinöitä. Toinen makeampi puuro oli tehty 3-viljan hiutaleista ja keitetty porkkanamehuun – ihan kingi maku ja idea, jonka aion napata kotikeittiöön. Tuon puuron päällä oli omenoita, rusinoita, pellavansiemeniä ja inkiväärisiirappia.

Kun olimme luuhailleet kadun loppuun ja harmitelleet, että olimme paikalla maanantaina, jolloin moni liikkeistä ja suurin osa gallerioista oli kiinni (olisin halunnut nähdä ainakin pelkkiä kaktuksia myyvän putiikin sekä liikkeen, joka keskittyi myymään kahta tuotealuetta: olutta ja vinyylilevyjä), saavuimme lasten odottamalle päätepysäkille. Stefansgaden varrella, Jægersborggade loppupäässä on iso leikkipuisto. Jos tässä vaiheessa ei ole vielä livauttanut suustaan vertausta Berliiniin, nyt se oli viimeistään sanottava.

Puistossa meno oli mukavan letkeää ja mutkatonta. Perheet kurvailivat paikalle laatikkopyörillä, lapset juoksivat avojaloin ja kaikki puiston vempeleet eivät salettiin olisi läpäisseet suomalaisia turvallisuusmääräyksiä. Vessakin löytyi ja sisätilat, jos talvella alueella kyläilee. Sisko kävi noutamassa oluttuliaiset puiston viereisestä Mikkeller & Friends -pulloputiikista (Stefansgade 35) ja joimme yhden tanskalaisen vehnäoluen puokkiin siinä puistossa istuessamme ja auringon lämmittäessä varpaita.

Vasta kun paahde alkoi muuttua oranssiksi ilta-auringon hehkuksi, lähdimme kävelemään illalliselle keskustaan. Yksi katu, yksi päivä, yksi onnellinen (vaikkakin lopulta väsyhepuloiva) reissuporukka!

Jaa: