Mikä olisi lopputulos, jos yöpyisimme metsässä kahden vauvan, kahden leikki-ikäisen ja neljän aikuisen voimin? Se oli niin hullu ajatus, että olihan sitä testattava. Onneksi ystäväpiiristä löytyy perhe, joka on ihan yhtä seikkailunhaluinen ja kaikeksi onneksi myös meidän sakkiamme kokeneempi eräjormajengi.

Aloimme suunnitella yhden yön retkeämme Nuuksion metsiin alkukesästä. Löimme vain päivät lukkoon ja luotimme, että tuolla kalenterin lyömällä valitsisi edes jotenkuten inhimilliset sääolosuhteet. Nuuksio valikoitui kohteeksi siksi, että paikan piti olla julkisten kulkuyhteyksien päässä, eikä patikointiakaan saanut kertyä kovin montaa kilometriä, että lapset jaksavat ilman suurempia marinoita taivaltaa.

Välineistöä piti päivittää jonkin verran, sillä mä olen tainnut yöpyä viimeksi teltassa jollain festareilla, jossa heräsin aamulla siihen, että toinen puoli markettiteltasta oli romahtanut alas ja oviaukon kohdalle oli ilmestynyt mutainen vesilammikko. Miehen kalastusreissuillaan käyttämään telttaan ei taas oltaisi mahduttu koko sakki. Teltan lisäksi ostettiin esikoiselle junior-kokoinen makuupussi ja retkikeittimeen uusi pannu, muuten mentiin vanhoilla retkikamoilla.

Tavaraa kertyi silti meidän perheellämme kahden täpötäyteen ahdetun rinkan verran. Toinen tuli täyteen oikeastaan vain yöpymiseen tarkoitettua vermeistöä ja toinen puolilleen sapuskaa. Lopputila täyttyi lisävaatteista, vaipoista ja ruokailutarvikkeista. Jos ei panostaisi ihan niin paljon (tilaa vievään) ruokaan, kahdella rinkallisella tavaraa olisi pärjännyt helposti vielä toisen jos ei kolmannenkin yön. Ne perustavarat kun kuitenkin aina täytyy mukaan ottaa, eivätkä lisäpäivät näkyisi varustuksessa ruuan lisäksi kuin ehkä vaihtoalkkareina ja lisänipullisella vaippoja. Muuten voi rymytä metsäläisinä samat pihkaiset ja nokiset vaatteet päällä.

Reissumme alkoi Helsingin päärautatieasemalta, josta junailimme Espooseen. Espoossa vaihdoimme Nuuksioon vievään bussiin. Porukkamme virallinen nuuskamuikkunen oli käynyt tsekkaamassa paikat etukäteen, joten hänen johdollaan taivallettiin Ruuhijärven rantaan. Vaikka olimme linnuntietä melko lähellä vilkasta Nuuksion ulkoilualuetta, ei tuolla meidän leirillämme näkynyt kahden päivän aikana kuin kaksi suunnistusharrastajaa. Erämaatunnelmaa Espoossa siis.

Ihmisen on hyvä olla välillä täysin pihalla, niin se tosiaan on. Vauvakin pääsi ikiaikaisten ongelmien äärelle, kun hänen leikkeihinsä löytämä käpy ei meinannut mäkisessä maastossa pysyä paikoillaan. Vanhemmat lapset kyllä marisivat – lapsia kun ovat – mutta eivät kertaakaan siitä, etteikö olisi mitään tekemistä. Ei ollut leluja, ei Muumeja tai kiipeilytelineitä, mutta parivaljakko otti ympäröivän metsän leikkipuistokseen.

Ja ruoka, miten hyvää se voikaan nuotiolla valmistettuna ja luonnon keskellä syötynä olla! Sapuskat pysyivät kylminä järveen upotetussa kuivapussissa, joten emme eläneet pelkillä säilykemuonilla, päinvastoin. Uusista perunoista ja grillittavista muodostunut illallinen Nuuksion taivaan alla oli varmasti parhaita kokemiani dinnereitä. Kokeilin myös ensimmäistä kertaa elämässäni tehdä itse tikkupullataikinan, jota sitten kierrettiin tikkujen ympärille ja kypsennettiin nuotiolla. Aika kuivaa tuli, mutta elämys ja makea hillo loivensivat pullan känttyisyyttä.

Seurueen nuorimmainen vauva maisteli ensimmäiset kiinteät sapuskansa puolivuotispäivänään avokadon muodossa, siellä metsän keskellä. Meidän reissun aikana kahdeksan kuukautta täyttäneelle vauvalle mukana oli myös purkkisoseita, vaikkakin grillattavista moni soveltui vauvankin maistettavaksi. Kaurapuuro maistui koko seurueelle niin hyvin, että jopa eräs puurolle nykyisin nyrpistelevä lapsi tahtoi santsata.

Nukkuminen taisi jännittää telttaseurueitamme eniten, mutta vielä mitä. Esikoinen oli päivän jäljiltä niin väsynyt, että meinasi nukahtaa istualleen. Vauva taas nukahti melko lailla heti, kun vedin äitiyspakkausmakuupussin vetoketjun kiinni. Aamulla molemmista teltoissa kömmittiin aamupesuille vasta kahdeksan jälkeen. Olisiko se ollut se metsäntaika.

Ihan uskomattoman kiva ja henkisesti puhdistava reissu. Jännää, miten nykyihminen tarvitsee rentoutuakseen ja rauhoittuakseen pientä paluuta entiseen. Kun pilkkoo puita nuotiota varten, syö kannonnokassa istuen ja pesee kasvonsa kirkkaassa järvivedessä, kaikki ylimääräinen ja kuluttava unohtuu.

Siksi olemme suuntaamassa samanlaiselle vauvaperhetelttaretriitille uudestaan nyt heinäkuussa, mutta nostimme panoksia ja aiomme viettää metsässä kaksi yötä.

Jaa: