Postaus sisältää saatuja palveluita

Joka kerta Tallinnassa käydessämme koen yhä vahvemmin tarvetta viipyä kaupungissa pidempään. Kuukauden tai ehkäpä kokonaisen kesän ajan. Vaikka Tallinnaan seilaa Helsingistä parissa tunnissa, silti perillä odottaa palanen jotain eksoottista ja samalla tuttua.

Tallinnassa yhdistyy kiehtovalla tavalla Itä-Euroopan rosoisuus, Keski-Euroopan juurevuus, Etelä-Euroopan ilakoivuus ja pohjoismaalainen jurous. Tallinnassa tuntee ilmassa leijuvan uskon tulevaisuuteen ja omaan tekemiseen. Jos pienillä puutalojen ympäröimillä kaduilla levittää kätensä, voi suorastaan tuntea, kuinka saa napattua syleilyynsä osan ilmassa pomppivasta boheemista murroksesta.

Joka kerta Tallinna myös tarjoaa jotain uutta. Perheeni kutsuttiin hiljan Tallinkin, Visit Estonian ja Visit Tallinnin järjestämälle pressimatkalle, jossa meidät tutustutettiin vehreään ja rauhalliseen Kadriogin-kaupunginosaan. Alue sijaitsee kävelymatkan päässä satamasta ja Tallinnan vanhastakaupungista, mutta myös ratikalla pääsee, kun hyppää ykkösen tai kolmosen kyytiin itään päin ja jää päättärillä, eli Kadriorgin pysäkillä pois.

Meille Kadriorg oli ihan uusi kokemus, vaikka toki olemme siitä kuulleet. Sijaitseehan Viron kehuja kerännyt taidemuseo Kumukin siellä. Alueella on komea kattaus myös muita museoita, mutta me keskityimme tällä kertaa leikkimeininkiin, puistoluuhailuun ja kahvilanautiskeluun.

Kadriorgin sydän on Kadriorgin puisto eli Katariinan laakso, jonka Venäjän tsaari Pietari Suuri perusti ja nimesi vaimonsa Katariina 1:n mukaan 1700-luvulla. Me ehdittiin palloilla vain pienellä osalla puisten huviloiden reunustamaa jättimäistä puistoa, mutta ehdin sinäkin aikana huokailla kukkivien puiden ja rehevien istutusten kauneutta. Alueen pienistä puutarhoista jäi näkemättä esimerkiksi japanilainen puutarha. Kylmäksi ei varmasti jättäisi myöskään tsaarin rakennuttama barokkipalatsi lampineen ja suihkulähteineen. Puisto on kuulemma etenkin perheiden suosiossa, mutta minä kyllä lähtisin sinne myös ihan kahdestaan miehen kanssa viettämään pikniktreffejä. Joutsenlammen ympäristö suorastaan vaati, että sen rantamilla pitää vähän pussailla.

Lapsiperheiden suosiossa Kadriorg on varmasti samasta syystä, mikä sai lapsen kiljahtelemaan innoissaan: alueella sijaitsee iso leikkipuisto. Se on söpö ja erilainen Lappset-meininkiin tottuneelle suomalaiselle silmälle. Mitään kovin kummoista leikkipuistossa ei kuitenkaan ole, mutta välillä ei tarvitaan mitään sen enempää. Lapsi on riemuissaan, vauva nukkuu päiväunia vaunuissa, aurinko paistaa juuri sopivassa kulmassa lämmittäen puistonpenkille ja lähikahvilan take-away latten pehmeys silottaa vähäisiksi jääneiden yöunien rypyt silmäkulmista. Jokainen mutsi varmasti tietää, että siinä on jo lomaa kerrakseen.

Ihan leikkipuiston vieressä on Kadriorgin lastenmuseo Miiamilla. Se on sympaattinen ja lasten ehdoilla toimiva puuhapaikka, jossa kaikkeen saa koskea ja kaikella saa leikkiä. Kyllä, ihan kaikkeen ja kaikella, mikä vain irti lähtee. Museossa sai leikkiä esimerkiksi vanhan ajan puotipuksua, posteljoonia, kelloseppää, suutaria ja valokuvaajaa. Eniten riemua tuntui irtoavan kaupan jännittävistä ruokatarvikepaketeista ja komeasta vanhasta kassakoneesta. Ilonkiljahduksia sai aikaan myös huone, jossa oli muun muassa leikkikeittiö jääkaappeineen päivineen sekä leikkimökki, jonka katolta pääsi laskemaan liukumäkeä.

Miiamilla sopii myös budjettimatkailevalle, sillä sen sisäänpääsy on perheeltä vain 6 euroa, tai 3 euroa aikuiselta ja 2 euroa lapselta. Museon kahvilasta saa myös kuulemma edullisen lounaan. Vaikka museo on tarkoitettu 3–11-vuotiaille lapsille, myös vauva konttasi ympäriinsä innoissaan ja valitsi museosta lempiasiakseen vanhan helmitaulun.

Jos Tallinna kiinnostaa, täältä Lähiömutsin vinkit Kalamajan alueelle ja kylpyläilakointiin, täällä vanhankaupungin suosikit parin vuoden takaa ja tuolla taas yleistä fiilistelyä päiväreissulta Tallinnaan.

Jaa