Onko mitään lutusempaa näkyä kuin a.) omat lapset leikkimässä yhdessä b.) omat lapset leikkimässä yhdessä samisvaatteissa ja c.) omat lapset leikkimässä yhdessä samisvaatteissa, jotka olet heille tehnyt itse? Epäilen! Samisvaatteet ovat tulleet jäädäkseen lähiöön, se on nyt varma.
Tein molemmille lapsille vaatteet PaaPiin keltaisesta Siiri keinuu -luomupuuvillatrikoosta, jota hamstrasin kivalla alehinnalla Itiksessä keväällä olleesta pop up -myymälästä. Metrin palasesta tuli juuri sopivasti 110-kokoinen mekko ja 74-kokoisen puolipotkuhousut. Kaavoina käytin mummini lehtipinosta löytyneen Suuri Käsityö -lehden (8/2014) Metsola-kaavoja.
Mä olen valtavan ylpeä näistä aikaansaannoksistani – kaikista neljästä tietty, mutta nyt puhun lapsien sijaan noista vaatteista – sillä tein niiden kanssa monia kässäkikkoja ensimmäistä kertaa.
Mekon helman pitäisi olla suora, mutta näemmä alalanka jäi kaiken säätämisenkin jälkeen liian kireälle ja helmasta tuli kellomainen. Mutta niinhän sitä sanotaan, että parhaat asiat syntyvät vahingossa, ja pyöriviä helmoja rakastava mekon käyttäjä on tästä ompelijan pikkuvahingosta innoissaan.
Vauvan puolipotkuhousut ovat ensimmäiset koskaan ompelemani housut. Mä olen aina jännittänyt haaraosan ompelua, etenkin tällaisia, joissa on haarakiila. En siis ollutkaan yllättynyt, kun päädyin purkamaan ensimmäisen haarakiilaviritelmäni. Mutta tekemällä oppii, ja seuraavasta tuli jo pätevä. Muuten nämä pöksyt yllättivät amatööriompelijan helppoudellaan.
Tein potkuhousuihin veikeyttä ompelemalla jalkateräosat toisesta kuosista käyttäen Aarrekidin kangasta. Terälliset potkarit ovat mielestäni vauvoilla (ja isommillakin lapsilla yövaatteissa) käytännölliset ja kivat, mutta näin konttaavalla vauvalla jalkateräosat kuluvat vähän turhan nopeaan risaisiksi sukkiin verrattuna. Sen siitä saa, kun kankaiden leikkaamisesta housujen valmiiksi saamiseen menee kolme kuukautta, minä aikana vauva oppii konttaamaan.
Moi! Vaatteiden ihana kangas sai mut siirtymään Fuse-lukijasta nettiselaimeen, jotta kysyisin, että mikä tuo kyseinen kangas oikein on. Selaimessa huomasinkin, että kuosi on esitelty hyvinkin tarkasti ja että Fuse näköjään syö puolet tekstistä pois – siis mobiililaitteella kirjoitus alkaa kohdasta ”Mekkoon naputin”. Pitääkin tarkkailla, tekeekö lukija saman kaikille Bloggerin teksteille, etten vaan jää mistään paitsi.
Eikä! No jos se tekee kaikille postauksille niin, siinä jää kyllä kaikista kirjoituksista se pää että häntä vähän kateisiin 😀 Mä en olekaan koskaan kuullut tuosta Fusesta, joten hyvä tietää, kiitos!
Moikka, sori ei liity ihan tähän postaukseen kysymykseni, mutta tuli mieleen kun olette tuollaisia ulkoilmaihmisiä niin oletko huolissasi punkeista? onko teitä purrut punkki?
ihana blogi sinulla ja olet ehdoton suosikki blogini, on mahtavaa että teet paljon asiapostauksia mistä itsekin oppii aina jotakin uutta 🙂 kiitos.
Moi! Kyllä mä olen huolissani punkeista. Rokotetta ei kuitenkaan olla (vielä tänäkään kesänä) otettu, eikä punkki ole koskaan ketään meistä purrut.
Kiva kuulla, että Lähiömutsi on päässyt vallan suosikiksi, vau! Ja mukava, että tykkäät asiapostauksista. Niissä on tietty aina paljon enemmän hommaa, mutta koen ne itsekin olelliseksi osaksi Lähiömutsia.
Minihessä on piirteitä ihan selkeästi miehesi nuorimmasta siskosta, ihana!
Ja päheet on vaatteet!
Vau! Hienot vaatteet olet ommellut teidän mineille! PaaPiin kuosit ovat niiiiiin ihania 🙂
Hienoutta, hyvä sinä! Kaksoisneula avaa kyllä aivan uusia ovia (vai kaavoja?) ompelussa! Ja Paapii on erijees, mä just totesin että tällä kangashamstrauksella oma vauva pukeutuu Paapiin kuosiin vielä rippikoulussakin 🙂
Hei, entiedä voinko yhtään lievittää huolta teiltä kummaltakaan tai keneltäkään muulta, mutta tuolla idän puolella lapsuutensa viettäneenä ja koirian kanssa kaiket kesät pelanneena niin minulla kuin muillakin perheen karvaisilla ja karvattomilla jäsenillä on ollut punkkeja enmmän kuin tarpeeksi.
Jos punkki huolestuttaa niin kannattaa hankkia matkaan mukaan jonkinlainen punkinpoimija tai punkkipihdit (saa apteekista) ja pureman voi desifioida vielä poiston jälkeen. Hätä tapauksessa tavalliset pinsetitkin käy. Pitää vaan ottaa ihan tyvestä kiinni ja pyörittää varovasti kunnes punkki irtoaa.
Borrelioosi ei tartu heti ja siksi jos on pienikin epäilys että on liikkunut paikoissa joissa on punkkeja kannattaa ottaa iltarutiiniksi punkkisyynit. Eli kun vaihtaa yövaatetta tai käy iltapesulla niin tutkii koko kropan läpi tunkeilijoiden varalta (siis KOKO kropan. minulla in ollut kerran punkki pikkuhousujen sisällä). Kyllä ne yleensä huomaa kun puremakohta alkaa sen verran tuntua että käsi hakeutuu automaattisesti rapsuttamaan tai näpräämään.
Rokotehan suojaa puutiaisaivokuumeelta johon ei ole olemassa lääkettä, mutta jota ei myöskään esiinny koko maassa. Riskialueilla luonnossa liikkujalle se kannattaa ottaa, mutta sen ulkopuolella ei välttämättä tarvitse. Borrelioosia voi hoitaa kun se huomataan ajoissa. Kannattaa seurata puremakohdan parantumista ja jos tulee jotain vaivaa tai kipeä olo niin kannattaa lääkärille mainita myös puremasta.
Tuossa ihan yleisiä selviytymisohjeita punkin kanssa. Sitten lohdutuksen sana että vaikka meillä on ollut useita punkkeja niin ikinä niistä ei ole mitään vaivaa tullut. Tosin nuo tauditkin ovat käsittääkseni yleistyneet viimevuosina aika paljon eikä se että me olemme selvinneet ilman tartuntoja tarkoita etteikö voisi olla huono tuuri ja elämänsä ensimmäisestä punkista saada pöpön, mutta ei kannata liikaa murehtia noita purijoita. Inhottaviahan ne toki ovat.
Meillä ei ole edes kotona punkkipihtejä, auts. Pitäisi varmasti hankkia, kun kuitenkin ihan mukavasti käydään möyrimässä metsissä ja muissa veheriäisissä paikoissa. Kiitos paljon vinkeistä ja kokemuksesi jakamisesta!
Hihi, hauska kuulla. En ole itse sitä huomannut, mutta pitääkin alkaa katsoa sillä silmällä 🙂
Mäkin olin ihan vau, kun viimeisen sauman jälkeen käänsin vaatteet oikeinpäin 🙂 Ja kyllä, PaaPiin kuosit <3
Mä en ymmärrä, miksi en ole aikaisemmin käyttänyt kaksoisneulaa. Kai luulin sen olevan vaikeaa, mutta höh, ihan sama kuin ompelisi yhdellä, mitä nyt jälki on paljon hienompaa 🙂 PaaPii on tosiaan valtavan ihana!
Hei, onko siulla vinkata muita kivoja kangaskauppoja kuin tämä Paapii? Vaikea löytää kivoja ja persoonallisia kankaita! Terkuin Annukka
Moi! Ei mulla valitettavasti oikein ole. Ostelen kankaita yleensä suomalaisilta pikkumerkeiltä, joille kankaat eivät ole se pääjuttu edes. No ja sitten tulee käytyä tuossa oman kylän Marimekon tehtaanmyymälässä, josta hamstraan kilokankaita.
Ihan muutamia nettikauppoja mainitakseni: Pehemiä, Tyyne-Esteri, Verson puoti, Nappinja, Pikku-Piltti, Metsola, Koot, Majapuu.. 🙂