Lapset ovat siitä vinkeitä tapauksia, että aikuisena heiltä saa oppia monia taitoja. Kuten nyt vaikka rakkauden parsakaaliin. Olin elänyt monta vuotta ihmisenä, jolle pelkkä parsakaalin haju sai aikaan yökötyksen. Sitten perheeseeni kolme ja puoli vuotta sitten syntyi vauva, joka rakasti parsakaalia. Se upposi niin soseena, sormiruokana kuin smoothiessa. Jotta pystyisimme syömään samoja sapuskoja, ei auttanut kuin opetella itsekin kaveeraamaan tuon vihreän iljetyksen kanssa.
Tajusin nopeasti, mikä parsakaalin ja minun välejä hiersi. Syynä oli suurkeittiöruokaloiden parsakaaligratiini. Tuo kasvisruokailijoiden pakkopulla ja pahalta haiseva mönjä, jossa ui jotain limaisia vihreitä paloja. Kun tajusin palata parsakaalin kanssa oman keittiöni peruselementteihin, alkoi rakkaus löytyä. Eli parsakaalit uunipellille, paljon hyvää öljyä päälle ja paahtumaan. Se uunista tuleva rapsakka ja mehukas parsakaali on kuin ruokamaailman kukkanen. Sellainen kaunokainen pitäisi olla pöydässä piristyksenä joka päivä.
Nykyään parsakaali maistuu myös pannulla paistettuna. Keittämiseen tai höyryttämiseen en ole vielä uskaltanut lähteä, eikä tarvettakaan ole. Parhaimmillaan parsakaali kun on edelleen suoraan uunista tulleena, öljyn kanssa paahtuneena. Kun sain tehtäväkseni kehitellä reseptin uuden sitruunalla ja basilikalla maustetun Keiju-yrttiöljyn ympärille, tiesin heti minkä vihannestiskin kaunistuksen kanssa öljyn laittaisin yhteen. Tuota Keijun yrttiöljyä on perheessämme huljuteltu menemään jo yhden pullollisen verran, joten sen sopivuus on testattu erinomaiseksi muihinkin uunivihanneksiin sekä salaatteihin, wokkeihin ja risottoihin.
Parsakaali on vauvaperheessä mainio ruoka-aine, sillä siinä on luonnon muovaama kahvakin valmiina pienelle sormiruokailijalle. Parsakaali on myös kasviskunnan mahtavimpia tehopakkauksia, sillä se sisältää paljon esimerkiksi proteiinia ja hyvän kattauksen kalsiumia. Tällä salaattireseptillä valmistuu reilusti sapuskaa neljälle hengelle, ja kun setistä erottelee omansa vauvalle, saa perheen pieninkin masunsa täyteen.
Salaatin kylkeen tein vauvallekin sopivan foccacian, joka saa suolan sijaan makua suolattomasta Keijun sitruuna & basilika -yrttiöljystä. Huomioithan, että öljyssä on inasen sokeria (0,7 prosenttia), joten jos et tahdo vauvan ruuan sisältävän yhtään sokeria, vaihda yrttiöljy vaikka Keijun luomulaatuiseen kylmäpuristettuun auringonkukkaöljyyn tai Keijun kylmäpuristettuun rypsiöljyyn ja mausta leipä yrteillä.
Parsakaali-halloumi -salaatti karamellisoidulla raparperilla
- 2 parsakaalia
- Keijun sitruuna & basilika -yrttiöljyä
- karkeaa suolaa
- 1 kurkku
- 300 grammaa kirsikkatomaatteja
- 2 kevätsipulin vartta
- pari nippua retiisejä (n. 20 kappaletta)
- tuoreita taateleita (n. 15 kappaletta)
- yksi puska minttua
- yksi puska lehtipersiljaa
- puolikas chili
- puolikas lime
- 100 g pistaasipähkinöitä
- 2 pakettia halloumia
- 3 pientä vartta raparperia
- loraus siirappia
Leikkaa parsakaalin kukinnot irti varresta. Levitä ne uunipellille ja roiskottele päälle reilulla kädellä Keijun sitruuna & basilika -yrttiöljyä ja suolaa (vauvaperheelliset muistavat jättää osan kukinnoista suolaamatta vauvaa varten). Paahda 175 asteessa noin 20 minuuttia.
Viipaloi kurkku pitkiksi suikaleiksi juustohöylällä. Halkaise kirsikkatomaatit. Silppua kevätsipuli. Pilko retiisit. Poista taateleista kivet ja revi hedelmät puoliksi. Revi joukkoon lehtipersilja ja minttu. Hienonna chili pieneksi. Sekoita kaikki ainekset sekaisin ja lisää vielä puolikkaan limen puristettu mehu.
Paahda pistaasipähkinät kuivalla pannulla ja ripottele salaatin päälle. Paloittele halloumi viipaleiksi, paista juusto pannulla molemmilta puolilta ja lisää salaattiin. Paista viimeisenä pannulla kuoritut ja pilkotut raparperit, lisää sekaan loraus siirappia ja kaada koko komeus salaattiin. Viimeisenä lisää salaattikeon päälle uunissa paahdetut parsakaalit.
Focaccia (jota vauvakin voi järsiä)
- 3 dl lämmintä vettä
- 1 pussi kuivahiivaa tai 25 g tuorehiivaa
- 400 grammaa vehnänauhoja
- 3 rkl Keijun sitruuna & basilika -yrttiöljyä
- 3 rosmariinin oksaa
Sekoita hiivaa veteen. Lisää jauhot ja alusta. Lisää Keijun sitruuna & basilika -yrttiöljy. Anna kohota kelmulla peitetyssä astiassa noin tunnin. Levitä taikina isolle uunipellille ronskisti käsin ja kohota vielä tovi. Painele taikinaan koloja sormin ja ripottele päälle rosmariinit sekä reilulla kädellä Keijun sitruuna & basilika -yrttiöljyä. Jos leipää ei ole syömässä vauva, haluat ehkä ripotella päälle vielä karkeaa suolaa. Paista uunissa 180 asteessa noin 20 minuuttia. Tarjoitaessa kaada laakeaan pikkuastiaan Keijun sitruuna & basilika -yrttiöljyä, johon leipää voi dipata.
Ja hei, jos Keiju-öljyt saivat sinunkin reseptisuonesi virtaamaan valtoimenaan, käyhän osallistumassa Keijun resepti-kisaan. Viisi parasta reseptinikkaria palkitaan 200 euron lahjakortilla Kokkiman-verkkokauppaan.
Voi parsakaali! Meidänkin sormiruokailija aikoinaan mutusti tuota innokkaana. Nyt, kun ikää on kohta 2,5 vuotta, lapsi söisi mieluiten pastaa ja juustoa. Munakoisovuoko oli ennen suosikkiruokia, nyt se ei suostu katsomaan munakoisoon päinkään. Kaikki pureskeltava tuntuu olevan epäilyttävää. Ja kaikki kasvikset. Mä en tajua, millä sen saa maistamaan, se kun aiemmin oli yksi mun periaatteista, että maistaa pitää. Ja yritän pitää pöydässä aina tuttuja makuja. Mut peruna ja makarooni, niillä tuo pupu tuntuu vaan kasvavan. Tofu menee kylmänä ja päiväkodissa se kuulemma santsaa lähes joka päivä. Kas kun ei kotona punainen riisi / nuudelit / pavut / keksi melkein mikä tahansa ruoka tähän maistu..
Ah, mikä resepti!! Menee heti kokeiluun lounassalaatiksi 😀
P.S. Oonkin miettinyt, että mihin työnnän tuon valtoimenaan versovan raparperipuskan, niin toi karamelisoitu raparperi on tervetullut uutuus niiden jo kolmen raparperipiirakan jälkeen, mitä on tehty tässä kuukauden sisään!
vähän samaa vikaa, mummot jne yökkii kun lapset on vetäneet aikanaan parsakaalisosetta, ja keskimmäinen söisi sitä raakana edelleen 😀
mä syön omani paistinpannun kautta. parsakaalit pannulle, paistetaan sopivaksi, ja vikana lisätään jotain sweet chili-kastiketta. johan maistuu! 😀 ja syön mä sitä gratiinissakin, ne perinteiset kukkakaali+parsakaali+porkkana löytää tiensä siihen.
Mmm! Näyttää tosi hyvälle! Pakko testata tätä, enpä olis itse keksiny raparpereja noin heittää sekaan.
Kuulostaa tutulle tuo inhon kautta omassa keittiössä voittoon, parsakaali on kyllä usein pilattu raaka-aine! Viime aikoina oon ihan innolla syöny sitä pizzassa ^_^
Ja ihan parasta että suomenmaassa on muitakin jotka tarjoaa lapsille makaroonilaatikkoainesten ulkopuolisia makuja (pahoittelut liiottelusta, tiedän, tiedän, mut just tässä ihmettelin taas kun juhlissa piti lapsille valmistaa omat ruoat kun eihän ne millään voi pärjätä ilman päivittäistä jauhelihakastikeannostaan, olishan se villiä syödä toisin! :D)
Kiitti parsakaalin paistovinkistä, otankin kypsennysajan ja lämpötilan muistiin. Meillä taas käytetään parsakaalia yleensä nimenomaan höyrytettynä tai keitettynä, koska se on niin supernopea lisuke. Usein kypsennysajaksi nupuille riittää 2 min ja sitten vaan päälle ruususuolaa tai pestoa. Pitää vaan olla tarkkana ettei mene yhtään ylikypsäksi, muuten se on sitä haisevaa löllöä.
Meillä vetää kaikki 2-6 vuotiaat parsakaalia antaumuksella.Mikrossa keitettynä kiirepäivänä ja muulloin höyrytettynä, ripaus suolaa ja voinokare päälle.Maistuu aikuisillekin 🙂
No juu, meilläkin on kaikkiruokainen lapsi tullut iän myötä vähän ronkelimmaksi. Riippuu niin päivästä, mikä maistuu, vaikka pääsääntöisesti hyvällä ruokahalulla kaikki meneekin. Ja parsakaali, se on edelleen herkkua!
Hienoo! Ja joo, karamelisoitu raparperi toi kivasti makeutta ja aavistuksen kirpeyttäkin settiin – tykkään!
Pannulta ja sweet chili kastiketta päälle – maistuis mullekin!
Pizzassa! Uuh, pitääkin testata!
Ehkä joku päivä uskallan vielä höyryttää tai ehkä jopa keittää. Siinä tosiaan on niin hiuksen hieno ero, koska se ihana rapsakkuus vaihtuu ällöksi löllöksi.
Aivan, sen saisi tietenkin laitettua mikrossakin!