Eivätpä menneet mokomat sadepisarat huspois tämän päivän sääennusteista, päinvastoin. Herttoniemen pihakirppisen monta vuotta jatkunut sääupeusputki katkesi tänä vuonna, kun aamulla kaikki seudun rännit oksensivat kaaressa vettä. Että moi vaan kauden ekat rusketusrajat, piknikviltillä pötköttelyt, spontaanit bändiesitykset, tuhansien kirppiskävijöiden jaloissa pölyävä asfaltti ja muut viime vuosilta tutut pihakirppiselementit.

Kun olimme hetken murjottaneet sadepilville, äkkäsimme taloyhtiössä sijaitsevan mahdollisuuden. Ja noin vain muuttui aurinkoinen nurtsikirppis kohmeloisen sadepäivän kellarikirppikseksi.

Tuumasimme siskon kanssa, että varmasti saadaan itseksemme kellarissa istuskella ja kuunnella vanhasta radiosta rätisten raikaavaa Leevi and the Leavingsia. Mutta kappas vain, yllättävän moni oli lähtenyt kunnon sissimeiningillä ja kokovartalokortsuissa kirppiskierrokselle. Välillä kellarikirppiksellämme kävi vallan kuhina (sekä sadevaatteiden kahina), ja muutaman kassillisen verran pääasiassa lastenvaatteita lähti meiltä uusiin koteihin. Kiitos kävijöille, ja kuten vanhemmilla tapana on sanoa, reippaita olette!

Perheen nuorimmainen oli maskottina myyntipöydän takana ja nukkui radion jytkeessä pitkät päiväunet. Esikoinen taas otti sateesta lapsen innolla kaiken irti ja läträsi pihan lätäköissä vaihtuvien kavereiden kanssa. Kuravelliä oli räiskeinä naamassa asti, ja vaatteet piti päivän aikana vaihtaa kertaalleen kuiviin. Kivointa tuntui olevan, kun Lapsellista-blogin Annan (jolla muuten on uusi ja ihan ikioma blogiosoite ja jolle kiitos lapseni taltioineista kuvista) tytär Helmi tupsahti paikalle. Ystävyydessä ihaninta kun on se, että toinenkin ymmärtää, miten siistiä on juosta lätäköissä vesi roiskuen ja uittaa kumpparit sisäpuolta myöten märiksi rännin alla.

Jaa