Postaus sisältää kuvallista materiaalia, joka saattaa järkyttää herkimpiä lukijoita. Tällainen mahtipontinen ison maailman varoitus on paikallaan, sillä luvassa on ihmiskehon kuonaa ja nahkasuikaleita. Etenkin jos satut kärsimään vaikka raskauspahoinvoinnista juuri nyt, jätä tämän postauksen inhorealistinen jalkamateriaali väliin tällä erää. Pääsin nimittäin testaamaan ennakkoon tässä kuussa Suomessa lanseerattavia Salvequickin kuorintasukkia, ja jälki oli niin ällöttävän tehokasta, että en olisi ikinä uskonut.

Ennen kuin kerron, mikä ihme on kuorintasukka, raotan teille villasukkiani. Sillä niissä minä olen taas hautonut varpaitani viime kuukausien ajan, syvällä villasukkien uumenissa. Jalkani eivät ole kauniit, mistä syytän osittain typeryyttäni teini-iässä. Ihan varmasti kengänkokoni oli jo tuolloin komea 40, mutta muistan silti tunkeneeni ketarani 38 kenkiin. Sen seurauksena uloimmaiset varpaani ovat pelästyneellä myttyrällä edelleen. Lisäksi käytin ihan liian usein huonolaatuisia ja hengittämättömiä muovihalppiskenkiä, jotka saivat jalkani tukehtumaan omaan hikeensä.

Olen pyrkinyt korjailemaan teini-iän typeryyksiä hemmottelemalla jalkojani nykyään kunnon kengillä. Se ei ole ollut helppo tehtävä, sillä leveään ja melko isoon jalkaan on ollut hankala löytää istuvia ja samalla kauniita kenkiä. Mies lakkaa varpaankynteni (raskausajoilta jäänyt ihana tapa, josta en suostu luopumaan, vaikka nykyään saisin tehtyä homman itsekin), ja kerran viikossa saunassa kuorin jalkaterät siinä samassa kuin muunkin kropan. Muuten ketarani saavat olla oman onnensa nojassa, talvisin villasukissa ja kesäisin mahdollisuuksien mukaan ilman minkäänlaisia sukkia.

Villasukkakauden jälkeen iskeekin aina pieni järkytys. Eihän näitä kovettuneita nakkilerputtumia kehtaa kylillä esitellä! Enemmän kyse on varmasti tottumuksesta. Tuntuuhan kesän aluksi kalsareista, leggareista ja sukkiksista kuorittujen säärienkin näyttäminen jotenkin alastomalta, kunnes tilanteeseen tottuu (ja ihoon tarttuu vähän päivetystä). Mutta karu totuus on se, että jalkani kaipaisivat kunnon jalkahoitoa. Sellaiseen ei tunnu kuitenkaan olevan aikaa, ja jos olisi, mieluiten laittaisin sen ajan (ja rahan) kasvohoitoon tai vaikka hierontaan.

Salvequickin kuorintasukat onkin tarkoitettu tällaisiin tilanteisiin. Kun aikaa tai sitä rahaakaan ei oikein ole ammattilaisen tekemälle kaviorapsuttelulle, sen voi tehdä vetäisemällä sukat jalkaan. Eikö kuulostakin ihan älyttömälle? Niin mustakin, ja siksi olinkin heti niin innoissani kuorintasukkia testaamassa. Ne ovat siis sukanmalliset muovipussit, joissa on sisällä vaikuttavia aineita, kuten hyaloronihappoa, kollageenia, propyleeniglykolia ja aloe veraa. Sukat vedetään jalkaan, niiden annetaan vaikuttaa puolitoista tuntia, minkä jälkeen jalat pestään. Ihon kuoriutuminen alkaa vajaassa viikossa ja koko prosessi vie pari viikkoa. Hullua, uskomatonta ja siksi juuri niin kiinnostavaa.

Mukaan testiin sain houkuteltua mieheni, jolle nuo toiset kuvissa esiintyvät varpaat kuuluvat. Hän oli erittäin skeptinen asian suhteen, sillä hänelle jalkahoito pitäisi tehdä jossain puuverstaassa sirkkelillä ja hiomalaikalla. Mutta bloggaajan miehen on tehtävä, mitä bloggaajan miehen on tehtävä. Eräänä iltana teimme vadillisen popcorneja, vedimme yhdessä kuorintasukat jalkaan ja laitoimme telkkarista pyörimään Game of Thrones -sarjan. Puoltatoista tuntia myöhemmin otimme sukat pois, pesimme jalat ja menimme nukkumaan.

Unohdimme koko jutun, kunnes neljää päivää myöhemmin tajusin vilkaista jalkoihini ollessani menossa suihkuun. Kesti sekunnin tai kaksi ennen kuin tajusin, ettei minulle ole iskenyt viittä erilaista jalkasientä, vaan hilseily johtui kuorintasukista. Osa ihosta oli jo jäänyt riisumiini sukkiin, josta ne sai varistella suoraan roskikseen. Vasta tässä vaiheessa tajusin, miten paljon kuollutta ja kovaa ihoa jalkapohjissani olikaan ollut – ja yhä edelleen oli. Eron näki parhaiten varpaista, joista terve ja elossa oleva iho pilkotti kuolleen ja repaleisen ihon joukosta. Miehenkin jaloissa oli alkanut tapahtua, ja näytti kuin joku olisi raastanut juustoraastimella varpaidenvälistä ihoa ja vetänyt juustohöylällä isoja siivuja kantapäistä.

Vaan vielä makoisampaa kuonailoitelua oli tulossa. Muutamaa päivää myöhemmin olin käymässä Tallinnassa ja lompsin menemään kellon ympärystän ja muutamat tunnit päälle ottamatta kenkiäni kertaakaan pois jaloista. Kun sitten kotiin päästyäni nappasin kengät ja sukat pois, roikkui puolet jalkapohjastani irrallaan. Kertakaikkisen yököttävän ihanaa! Sellaiselle ihmiselle, joka salaa tykkää puristella finnejä ja tutkia katupölyn aikaan nenänsä aarteita, tämä oli suuri hetki. Vedin jaloista isoja palasia ihoa pois kuin olisin napannut irti jalkapohjiin liimattuja post it -lappuja. Keräsin aarteet isoksi läjäksi, ja samalla kun kakoen yököttelin, olin myös totaalisen huumassa.

Seuraavien päivien aikana sekä mieheltä että minulta varisi ihoa pitkin asuntoamme, jos satuimme kulkemaan ilman sukkia. Imuriin kolisi kuivuneita nahanpalasia ja päivän jälkeen tuntui kuin sukkiin olisi sujautettu pari ruokalusikallista puurohiutaleita. Parissa viikossa prosessi oli valmis. Ja jo on kuulkaa persikkaiset jalkapohjat. Ei näistä meidän räpylöistä mitään jalkamannekiinien koipia saa, mutta meidän jaloiksemme ero entiseen on valtava.

Kuorintasukat ottivat pois vain kuolleen ihosolukon, jota piisasi enemmän kuin uskoinkaan, eivätkä siis happoräjäyttäneet pois kaikkea ihoa. Jalkapöytäni ei esimerkiksi kuin vähän hilseillyt, sillä siinä iho ei tietenkään ollut päässyt ihan niin röynäiseen kuntoon kuin jalkapohjissa. Miinuksena on sanottava, että samalla kun kuorintasukat todellakin kuorivat, ne myös kuivattivat jalkoja. Mä olen muistanut rasvailla varpaitani prosessin aikana, mutta mies ei, ja sen huomaa.

Salvequickin kuorintasukat menevät ehdottomasti sille tuotelistalle, josta kerron täpinöiden myös muille, blogin ulkopuolellakin. Otan sukat saletisti käyttöön tästä lähtien ennen sandaalikautta ja talven aurinkolomapyrähdyksiä. Pitää vaan muistaa kiskoa sukat jalkaan ajoissa, ettei päädy uimarannalle jalat sen näköisenä, että niissä on hirvittävä visvakuppasyyläsieni. Lisäksi kuorintaprosessin jälkeen jalkoja kannattaa suojata auringolta viikon ajan, sillä uusi iho ottaa normaaliakin helpommin nokkiinsa UV-säteilystä.

Jos kykenit lukemaan postauksen tänne asti ja et ehkä edes oksentanut, onnittelut! Se oli rohkeasti tehty! Siitä hyvästä arvon teidän kesken kolme Salvequickin kuorintasukkapakettia, johon kuuluu myös saman lafkan rakkolaastareita. Arvontaan osallistut kirjoittamalla tuohon alle, miksi sinun varpaasi haluaisivat pujahtaa kuorintasukkiin. Muista jättää nimimerkki ja sähköpostiosoite, jotta saan sinut kiinni mahdollisen voiton napsahdettua kohdalle. Arvonta-aikaa on tiistaihin 14. päivä huhtikuuta asti. Voittajille ilmoitan henkilökohtaisesti, minkä lisäksi julkaisen heidän nimimerkkinsä Lähiömutsin Facebookissa.

Lisäys 9.4.2015: Kuorintasukkien paketissa kehotetaan keskustelemaan käytöstä lääkärin kanssa, mikäli on paksuna. Salvequickin nettisivuilla taasen sanotaan, että käyttöä ei suositella, mikäli on raskaana – tai imettää. Ja mähän imetän. Selvitin tätä asiaa, ja Salcequickilta kerrottiin, että suositus liittyy siihen, että raskaana ollessa ja imettäessä iho on paljon herkempi. Naisen iho siis voi helpommin ärsyyntyä käsittelystä, jos on paksuustila tai imetys päällänsä.

Jaa