Vauvamme täytti pyöreitä kuukausia ollessamme Dubaissa. Kuukauden aikana ei ole tapahtunut mitään ison isoja kehitysharppauksia, mutta silti tuntuu, että jätkä on kasvanut kokonaisuutena ihan valtavasti. Hän on selkeästi enemmän tietoinen omasta itsestään ja perheestään. Hän myös hahmottaa paremmin syitä ja seurauksia. 

– On ottanut kasvuspurtin. Siltä meistä ainakin tuntuu, vaikka neuvolan mittanauhatulosta ei olekaan vielä antaa. Ihan kuin vauva olisi nyt kuukauden aikana kasvanut oikeasti silmissä, kun yleensä kasvua ei tiedosta vasta kuin jälkikäteen kuvista vertaamalla. 68 senttiset vaatteet alkavat jäädä pieniksi ja elävän kahvakuulan kanssa treenit alkavat jo tuntua.

– On jämerä pötkylä. Pään kannattelu on entistä varmempaa ja hallitumpaa, ja nyt koko keho tuntuu saaneen vieläkin enemmän jäntevyyttä. Rakastaa leikkiä, jossa hänet nostetaan selinmakuulta käsistä kiinni pitäen ensin istumaan ja sitten seisomaan. Tätä voi toistaa kymmeniä kertoja ja aina on yhtä hauskaa.

– Tykkää kuunnella satuja. Paksukantisia kuvakirjoja ei ole vieläkään haettu ullakolta, sillä Minihe viihtyy niin hyvin isosiskon kirjojen parissa. Hän rauhoittuu kuuntelemaan satuja niin keskittyneesti, että en voi kun hämmästellä. Välillä olen lukenut hänelle ääneen pitkiä artikkeleita esimerkiksi Imagesta, ja jätkä jaksaa kuunnella. Ei vaan koskaan esikoisen aikana! Isosiskon kanssa samaa on kuitenkin se, että he molemmat ovat aina tykänneet loruista. Niin kirjasta luetuista kuin mun sepittämistä versioista.

– On seurallinen. Viihtyy selkeästi, kun ympärillä on paljon ihmisiä. Ei vaadi sirkusta, vaan itse asiassa pitää vähän rauhallisemmasta meiningistä. Mutta mitä enemmän on sylejä, sitä parempi. Kun näkee syliin ottamista varten ojentuneet kädet, innostuu valtavasti. Juttelee myös mielellään jokeltelemalla vieraidenkin ihmisten kanssa. Ei siis vielä vierasta, vaikka on aikaisempaa selkeämmin tietoinen siitä, ketkä hänen perhettään ovat.

– Nauraa sydämestään. Vauvanaru on maailman paras ääni. Ja nyt Minihe ei enää säästele sitä, vaan antaa tulla täysillä. Erittäin harvoja huonotuulisia päiviä lukuun ottamatta on yhtä aurinkoa, hymyä ja naurua.

– Fanittaa isosiskoaan. Kukaan tai mikään maailmassa ei ole niin siisti, jännä ja ihana kuin isosisko. Minihen silmät ihan loistavat, kun hän saa siskoltaan huomiota.

– Elelee hieman muuttuneen päivärytmin mukaan. Vihdoin iltatoimiin on löytynyt jonkinlainen balanssi ja saan ainoana aikuisenakin molemmat lapset nukkumaan apauttiarallaa yhdeksältä. Ehkä. Ja jos saan, se tarkoittaa sitä, että nykyään vauva on yleensä se, joka herää ensimmäisenä noin seiskan aikoihin. Päikkäreitä Minihe nukkuu kahdet, toiset heti aamutuimaan ja toiset iltapäivällä. Unta riittää molemmilla kerroilla noin kahdeksi-kolmeksi tunniksi. Välillä hän tarvitsee vielä iltaisin tehotirsat.

Yöt ovat mitä milloinkin. Alkuun saattaa tulla pidempi unipätkä tai sitten ei. Yleensä herää ainakin neljä kertaa, mutta monesti niin monta kertaa, että en edes yritä pysyä laskuissa mukana. Dubaissa alkoi yhtäkkiä nukkua yöt kahden tai jopa yhden syömiskerran taktiikalla. (Mutta nyt kun ollaan palattu kotiin ja elellään jo viidettä kuukautta, yöt ovat taas rikkonaisia.)

Syöminenkin on vähän mitä milloinkin ja riippuu päivästä sekä siitä, saanko rauhoitettua imetystilanteen. Arvioisin, että käväisee rinnalla ainakin kolmen tunnin välein. Välillä ottaa vain pari hörppyä, välillä malttaa keskittyä pidemmäksi aikaa. Parhaiten syö öisin.

– Ei tykkää, jos häntä ei tajuta laittaa ajoissa päiväunille, kun joutuu odottamaan hylättynäbyääääh suihkukopin ulkopuolella äidin ja isosiskon iltapesun ajan tai jos äiti yrittää tarjota rintaa kaiken muun ollessa jännempää ja mielenkiintoisempaa.

– Rakastaa äidin laulua, satujen lukemista (etenkin kun sisko lukee), leikkikaarta, rapisevia papereita, peilikuvalleen nauramista, soittorasioita, vatsan pöristämistä, maailmaan tutkailua kantoliinan uumenista, loruja, hipluamista, vaatteiden riisumista täristäen ja teatraalisesti, vaunupäikkäreitä, musiikkia, isosiskon touhujen seurailua, jutustelua pitkään ja hartaasti, sylissä oloa, äidin kyljessä kiinni nukkumista öisin, kylpemistä, yösyömistä, isin hassuttelua ja sitä, että levitetään peitto lattialle ja pidetään jumppatuokio.

Miten siskolla meni samoihin aikoihin? Täällä Minime 4 kk -postaus.