Yhteistyössä Mommy & Me ja Suomen Blogimedia 

Muistatte varmaan, kun raskausaikana kävin huollattamassa kroppaani osteopatiassa Mommy & Me:n Marjo-Riitalla. Synnytyksen jälkeen oli aika viedä Marjo-Riitan laverille hoidettavaksi sekä uskomattoman työn tehnyt kroppani että kohtutuore vauva.

Synnytyksen jälkeen tehtävä osteopatia tuntuu olevan Suomessa vielä melko harvinaista, kun taas esimerkiksi Ranskassa, Belgiassa ja Saksassa on yleistä, että sekä äiti että vauva tsekataan ja hoidetaan osteopaatin toimesta heti synnytyksen jälkeen. Eikä suotta. En varmasti ole ainut, jonka tuttavapiiristä löytyy äitejä, joilla kroppa tuntuu menneen synnytyksen jäljiltä solmuun. Eikä vauvallekaan ole mikään helppo nakki syntyä maailmaan, vaikka synnytys menisi kuinka hyvin. Osteopatiassa puhutaankin synnytystraumoista, jotka voivat jäädä lapsen kehoon synnytyksessä vauvaan kohdistuneen voiman ja paineen takia.

Me kävimme synnytyksen jälkeisessä katsastuksessa pojan ollessa yhdeksän päivän ikäinen. Marjo-Riitta kävi Minihen kehon läpi kosketuksin ja hierontaa muistuttavin liikkein. Poika rauhoittui käsittelyssä ja näytti todella nauttivan kosketuksesta. Mitään suurempaa remppavaatimusta pojan kehosta ei löytynyt, minkä osasinkin aavistaa, kun takana oli helppo synnytys ja sylissä tyytyväinen vauva.

Marjo-Riitta kuitenkin huomasi, että Minihe kääntää mielellään päätään vain oikealle päin. Saman olin huomannut myös itse, sillä kantoliinassa ollessaan hän rauhoittui kunnolla vain pään levätessä rinnallani oikealle kääntyneenä. Marjo-Riitta paikallisti pojan kallossa pienen jännitteen, mikä luultavimmin oli syynä päänkääntelyn toispuoleisuuteen. Lyhyen käsittelyn jälkeen Marjo-Riitta sai ohjattua tuota jumia paranemaan, minkä tällainen taviskin huomasi pojan pään vapautuneemmasta liikeradasta.

Meidän vauvamme kohdalla ei siis tällä kertaa tarvittu suurempia remontteja, mutta esimerkiksi koliikkivauvat saattavat saada osteopatiasta helpotusta. Kuten olen aikaisemmin kertonut, esikoisen vauvavuonna huolilistalla olivat niin itkuisuus kuin vatsavaivatkin. Noihin molempiin olisi voinut löytyä apu osteopatiasta, sillä synnytys ei ollut ennenaikaiselle vauvalle helppo. Ponnistusvaiheessa vauvan sydänäänet laskivat välillä huolestuttavan alas, joten ei ihme, jos rankaan ja kalloon kohdistuva paine oli jättänyt pieneen kehoon jälkensä. Turhahan sitä nyt on jossitella, mutta harmittaa, että emme silloin tajunneet hakea aktiivisesti apua erilaisista hoitomuodoista. Olisi voinut se perhe-elämän alku olla aika paljon helpompaa meille kaikille.

Minut Marjo-Riitta ehti tutkia vain päällisin puolin, sillä muuten pikasyömärinä kunnostautunut jätkä päätti käyttää koko vastaanottoajan syömällä hitaasti nautiskellen. Mutta kuten itsekin tunnen, mitään erityisempää kramppia kehossani ei synnytyksen jäljiltä ole. Itse asiassa tuntuu kuin toinen synnytys olisi eheyttänyt ensimmäisen aiheuttamia kolhuja. Hartiani olivat kyllä jumissa, mikä johtui välillä epätoivoisistakin yrityksistä imettää suihkutissien kanssa.

Kävimme kuitenkin varmuudeksi Marjo-Riitan tsekattavana toisenkin kerran, sillä välttämättä kaikki vastasyntyneen oireet eivät puske pintaan heti. Pojan kroppa oli onneksi kunnossa toisellakin kerralla ja itselläni vaivana vain vanha tuttu hartiajumi. Niin ja väsymys. Univajeen huomasi siitä, että me molemmat pojan kanssa nukahdimme hoidon aikana. Otimmekin Minihen kanssa puolentunnin yhteispäikkärit siinä Marjo-Riitan laverilla. Se olikin sillä kertaa se, mitä kehoni eniten tarvitsi.

Jaa: