On muuten ihan turha tulla mulle sanomaan, että hiuksista lähtee näin beben synnyttyä vain se osa, joka ei raskausaikana lähtenyt. Olkoon syynä sitten raskaus tai imetys, mutta tavalliseen luukkiini ei kuulu viisi senttiä normaalista hiusrajasta ohimoille ulottuvat kaljut läiskät.

Osasinhan minä tähän sulkasatoon varautua, kun sen kerran olen jo käynyt läpi. Mutta jos kaikki muu on tällä kierroksella mennyt iisimmin aikaisempaan kokemukseen verrattuna, hiusten lähteminen raskauden jälkeen on nyt – jos vain mahdollista – vielä pahempaa kuin ensimmäisellä kerralla.
Hiuksia alkoi lähteä tukuittain vauvan ollessa vajaa parikuinen, mikä oli aikaisemmin kuin osasin odottaa. Yhdellä harjauskerralla karvaa lähtee niin paljon kuin harjan kyytiin mahtuu. Vessan pikkuroskis on parissa päivässä täynnä hiuksiani. Hiuksia on solmuina vauvan sormissa ja karvapalloina vaatteiden saumoissa. Suihkun viemäri on täynnä hiuksia, ja pestessä irtoavia suortuvia tarttuu tukkoina sormiin. Kuivusrummun nukkasihti on täynnä hiuksiani. Samoin sänky, sohva ja lattiat.

Ennen niin paksut ja (vaalennettuja latvoja lukuun ottamatta) hyväkuntoiset hiukseni ovat elottomat ja sähköiset. Arvioisin hiuksistani lähteneen noin yksi kolmasosaa tavaraa. Sen huomaa siitä, että ponihäntää varten pampula pitää kiskoa yhdelle ylimääräiselle kierrokselle. Ja nyt ohimoille on alkanut muodostua tutut kaljut kolmiot. Näissä pari viikkoa sitten otetuissa kuvissa tilanne ei edes ole vielä niin karsea, mutta tänään aamulla ottamassani kuvassa näkyy karkaava hiusrajanani vielä paremmin. Ei ollut sattumaa, että esikoisen vauvavuonna käytin paljon huiveja, kuten esimerkiksi tässä, tässä ja tässä postauksessa näkyy. Huivin alle sai piiloon kaljukolmiot.

Huivit on taas kaivettava päivittäiseen käyttöön, mutta se ei riitä. Pääni on niin karseassa kunnossa, eikä karvanlähdölle näy vielä loppua. Viimeksi sain hiukseni takaisin kiskomalla alkuun Priorin-kuurin. Niinpä tällä kertaa aloin napsia samoja kapseleita ennaltaehkäisevästi jo raskausaikana. Sain kyllä valtavan paksut hiukset, joten sinänsä on mistä ottaa. Mutta hiuskatoon kapselit eivät näytä auttavan. En siis välty siltä, että tälläkin kertaa joudun leikkauttaa hiukseni lyhyiksi juuri kun olen ne taas pitkäksi ehtinyt kasvattaa.

Onko teillä antaa pääkaupunkiseudulta suosituksia hyvistä kampaajista, jotka osaavat taikoa vauvasta pillastuneen kuontalon taas ihmismäiseksi? Mä olen miettinyt, pitäisikö mun pitkästä aikaa leikkauttaa otsatukka. Saisiko sen alle kaljut piiloon vai onko otsis ihan päätön idea tähän tukkaongelmaan? Mitä te olette tehneet synnytyksen jälkeisen sulkasadon kanssa? Oletteko pitäneet pipoa kaksi vuotta vai ottaneet hiustenlähdön mahdollisuutena kuontalon täydelliseen muutokseen?

Jaa