Esikoisen vauva-ajasta viisastuneena vauva tulee nukkumaan välissämme heti alusta lähtien. Minä selviän vähemmällä, kun saan maitobaarin auki ja kiinni ilman sängystä nousemista, ja muun perheen ei tarvitse herätä vauvan äänekkäisiin ruokavaatimuksiin. Hankimme tällä kertaa varalle kuitenkin myös ensisängyn. 

Vauvan ensimmäiseksi unipaikaksi valikoitui kattoon ripustettava Uinua-kehto, jota valmistaa käsityönä suomalainen kolmen lapsen äiti Mari. Kehdon runkona toimii äitiyspakkaus, joten tuleva bebe pääsee köllöttelemään perinteiden mukaisesti ensikuukausinaan pahvilaatikkoon. Ihastuin simppeliin ja tyylikkääseen ensikehtoon taannoin ystävillämme, ja kirjoittelinkin tuolloin aiheesta. Kehtoja valmistavalla Marilla on nykyisin niin kiire, että Uinuan verkkokauppa on suljettu, mutta tilaamalla kehdon voi saada. Jos Uinuaa itselleen mielii, kannattaa olla ajoissa liikkeellä, sillä jonot ovat pitkät. Me tilasimme omamme alkukesästä ja saimme sen pari viikkoa sitten.

Päädyimme asettelemaan kehdon vinottain sänkymme jalkopäähän. Näin se ei tuki mitään kulkuväyliä, eikä myöskään ole tiellä nukkumaan könytessä. Jalkopäässä olevaa kehtoa on myös helppo keinuttaa jalalla ilman, että tarvitsee nostaa unista ahteriaan sängystä. Mikä ihana tilaihme pinnasänkyrotiskoon verrattuna!

Pussilakanoita ompelin ensisänkyyn kaksin kappalein. Nämä kuvissa näkyvät Aarrekidin luomupuuvillatrikoosta ja Eurokankaan palalaarista kaivamastani trikoosta. Täkkinä toimii puoliksi leikattu puuvillainen pinnasängyn täkki, jonka huristelin saumurilla oikean kokoiseksi. Toisesta puolesta täkkiä tuli petauspatja. Aluslakanat ovat ihan pinnasänkykokoa, vain kaksinkerroin taitettuna. Pitsireunaiset perintötyynyliinat ovat nekin pinnasänkykokoa. Vilttinä on anoppini neuloma vauvapeitto.

Saas nähdä, kuinka paljon kehto tulee olemaan käytössä perhepedin ohessa. Koemme kuitenkin hyväksi, että vauvallekin on tarpeen vaatiessa oma paikka. Esikoinen vaeltaa vielä joskus aamuyön tunteina sänkyymme, eikä välttämättä osaa varoa sängyllä pötköttelevää pikkuista. Ja jos saamme unilotossa jättipotin ja vauva suostuu nukkumaan myös sisällä jossain muualla kuin kantovälineessä, kehto on vallattoman kaksivuotiaan sisaruksen kanssa eläessä parisänkyä turvallisempi paikka kiskoa päikkärit.

Ensikehtoa voi käyttää noin nelikuiseksi asti, eikä meillä ole vielä ihan tarkkaa ajatusta siitä, mitä sen jälkeen. Vanhaa jättimäistä pinnasänkyä emme aio ottaa ollenkaan käyttöön. Tilaa sille tarvittaessa olisi, mutta en halua vetää koko makkaria ihan tukkoon sängyistä. Pienempi pinnasänky mahtuisi esikoisen sängyn päätyyn, mikä olisi tyylillisesti ja tilallisesti parempi ratkaisu, mutta saas nähdä. Kerrossängyn yläpedille en vielä esikoista uskaltaisi laittaa, mutta muutamassa kuukaudessa tilanne saattaa olla eri. Olemme miettineet myös parisänkyjä, joiden rungosta saa kiskottua esiin lisävuoteita tarvittaessa. Eli meidän tapauksessamme joka ilta. Ei olla kuitenkaan vielä jaksettu vaivata päätämme sen enempää näillä asioilla. Uskon, että parhaat nukkumaratkaisut muotoutuvat siinä samalla kuin elo nelihenkisenä perheenäkin.

Jaa