Olen molemmissa raskauksissa rasvannut ahkerasti vatsaa, kylkiä, lantiota, rintoja ja peppua välttääkseni raskausarvet. Siltikin, että rasvaamisella ei kuulemma joidenkin tutkimusten mukaan ole mitään merkitystä asiaan. Enemmän vaikuttavat perinnölliset tekijät. Geenien mukaan kroppani pitäisi näyttää tiikereiden taistelukentältä, mutta silti vältyin ensimmäisessä raskaudessa näiltä kauneusarvilta.

Olenkin tehnyt johtopäätöksen, ettei rasvoilla lotraaminen huonostakaan ole. Ja tuntuuhan se loogiselta, että kosteutettu ja kimmoisa iho joustaa eikä repeä niin helposti. Tykkään myös niistä hetkistä iltasuihkun jälkeen kylppärissä, kun voin rauhassa keskittyä hetkeksi itseeni ja vauvaan. Toisen raskauden aikana olen rasvannut vatsan myös aamuisin, sillä näin kesäaikaan kylmyys ei pakota heti vetämään villapaitaa niskaan.

Tässä raskaudessa aloitin aktiivisen rasvaamisen kolmannen raskauskuukauden alussa, kun ostin Tukholman-reissun tuliaisena Burt’s Bees -sarjan Mama Bee Belly Butterin. Sen yhdistelmä kaakao-, shea- ja jojobavoita kuulosti superhyvältä, mutta pettymyksekseni tuote ei ollutkaan niin voimaista kuin toivon. Voiteen koostumus on enemmänkin tymäkän perusvartalorasvan luokkaa. Käytin kuitenkin tuotteen loppuun, sillä alkuun vatsanahan venyvyys ei joutunut niin kovalla koetukselle.

Seuraavaksi siirryin Cocovin kookosöljyyn*, jolla läträsin koko viime raskauden ajan. Käytän sitä muutenkin ihon kosteuttamisessa, mutta vain niinä päivinä, kun on aikaa keekoilla nakuna odottaessa öljyn imeytymistä ihoon. Olin varma, että tällä vedetään koko raskaus loppuun. Miksipäs hyvää ja halpaa vaihtamaan. Mutta sitten vaatteeni alkoivat kärytä eltaantuneelta munkkirinkilältä.

Iholla rasvainen kookoksentuoksu on mulle ihan ok, mutta vaatteisiin jämähtäessä kookosöljyn tuoksulle tapahtui jotain. Kesti hetken tajuta, miksi kaikki vaatteeni yhtäkkiä haisevat pesunkin jälkeen pistävän mädältä, kunnes tajusin hajun olevan vaatteissa vatsan kohdilla. Koska olin lätrännyt öljyn kanssa myös niinä kiireisinä hetkinä, kun ei ole aikaa odotella öljyn imeytymistä, oli kookosta päässyt muhimaan vaatteisiini.

Haju oli etenkin raskaana olevan nenään niin karsean pistävä, että olin jo heittämässä kaikkia haisulivaatteita roskiin. Miehen nenään ne eivät haisseet mitenkään erityiselle. Pesu 60 asteessa onneksi kuitenkin irrotti öljyn, rasvan ja hajun sen mukana, mutta en aio olla pesemässä kaikkia nyt käyttämiäni vaatteitani joka kerta kuudessakympissä. Siksi piti löytää joku vähemmän tymäkkätuoksuinen rasva.

Nyt olen levittänyt vatsanahkaani Mádaran Pihlaja Body Butteria (tulee myyntiin tässä kuussa), jonka sain tuotteen kehityksessä mukana olleelta Nooralta. Aikaisemmin olen levittänyt sitä koipiini, jotka hotkivat rasvan onnellisina ja hyvällä ruokahalulla ihohuokosiinsa. Raskausarpien ehkäisyssä se toimii oman näppituntumani mukaan ihan yhtä hyvin kuin tehtävää varten myytävä Burt’s Bees. Mutta Pihlajakaan ei täytä toivettani: raskausarpien ehkäisyyn käyttämäni tuotteen pitäisi lohjeta kuin voi tai olla suosiolla öljy.

Mitä tuotteita te olette käyttäneet vatsojenne rasvailuun? Vai käytittekö mitään? Mikä oli lopputulos?

Jaa