Tänään on koko perheen yhteisen lomaviikon viimeinen päivä. Mies sai onneksi siirrettyä yhden kesälomaviikkonsa tähän väliin. Varsinaisen loman aikana loppukesästä raskaudessa mennään jo sellaisilla viikoilla, että matkaaminen oikuttelevan kohdun kanssa ei enää ole hyvä idea.

Nyt päästiin esimerkiksi köröttelemään laina-autolla Hämeeseen mökkeilemään ystäväperheen kanssa. Ilmat olivat kuin suoraan sieltä Esterin hanurista, mutta ankaralla asennemuokkauksella siitä selvittiin. Hyvänä esimerkkinä toimivat lapset, jotka pulikoivat riemulla kahluualtaassa sateen vihmoessa. Rento ja mukava lomaviikko.

Lapsi on ollut lomalla päiväkodista jo pari viikkoa. Itsellänikin hommia on enää vähän jäljellä. Näitä freelancerduuneja kun ei oikein voi lopettaa seinään, vaan töitä täytyy ajaa alas pikkuhiljaa. Heinäkuussa on kahden jutun deadlinet. Elokuussa on enää yksi kuvausjärjestely hoidettavana ja yksi juttu kirjoitettavana. Nämä duunit saan hoidettua miehen vapaapäivinä, muut päivät lomaillaan lapsen kanssa. Vähän huolestuttaa, miten rahat riittävät. Onneksi on blogi, jonka ansiosta voin vähän höllätä ja kuunnella kroppaa. Eikä tämä kesä ole yhtään hullumpi vuodenaika viettää tällaista puolipakollista lempeää laskua.

Nimittäin sitten elokuussa se alkaakin. Äitiysvapaa, jonka otin varhennettuna. Jospa vähemmillä täpinöillä vauva pysyisi kohdussa ainakin täysille viikoille asti. Ja siinä samalla jos ehtisi hengittää kesää ja luuhata rauhassa pitkin kyliä. Syksyllä onkin just hyvä kömpiä perheen kanssa lämpimään kotikoloon tutustumaan uuteen minikokoiseen ihmiseen.

Jaa