13,52 euroa. Se on summa, jolla olen tehnyt kuluneen kuukauden aikana ostoja kaupoissa, joissa voi vilautta Pins-etukorttia. Kun reilu kuukausi sitten kirjoitin Pins-kortista, olin varovaisen innostunut kuluttaja. Haaveilin siitä, että kahden kauppaketjun monopoliin tulee oikeasti varteenotettava kilpailija, johon ilokseni saavat liittyä mukaan myös pienyrittäjät ja nettikaupat. Mikä sitten meni pieleen?

Suurin osa perheemme juoksevista kuluista laukkaa suoraan lähiruokakauppojemme kassoihin. Ja ne ovat juurikin niiden kahden monopolin edustajia: Alepa, K-market ja S-market. Selkeästi edullisemmassa Lidlissäkin pyrimme välillä käymään, mutta kiireessä se ei toimi, sillä kohtalaisesta hevi-osastosta huolimatta kasvisyöjä ja luomun suosija joutuu kipaisemaan saksamarketin jälkeen vielä toisessakin kaupassa. Pins-kortin piiriin kuuluvat Siwa ja Valintatalo, enkä edes tiedä, missä heidän lähimmät toimipisteensä ovat.

Aloin tutkia tiliotettani kolmen viime kuukauden ajalta selvittääkseni, mitkä yritykset lompakostani hyötyvät. Ruokakauppojen lisäksi toistuvia maksuja saavat HSL, jossa lataan matkakorttini sekä VR, jolla matkataan pääkaupunkiseudun ulkopuolella. Toistuvia menoja on myös salimaksut Satsille sekä hillittömät vakuutussummat, joita maksamme pääsääntöisesti Tapiolaan. Jälkimmäinen kuuluu S-ryhmään. Syömme myös melko usein ulkona, joten yleensä yksityisomistuksessa olevat ravintolat saavat osansa elannostani. Tiliotteella useimmiten toistuvat ravintolat olivat männä kuukausina Döner Harju, Sandro ja Fafa’s. Näiden lisäksi tiliotteella toistuivat muutamaan otteeseen Stadium, Marimekko ja Finnkino, joista ainakin kahdella ensimmäisellä on omat etujärjestelmänsä.

Itse riemastuisin etenkin HSL:n ja VR:n liittymisestä Pins-etujärjestelmään. Matkahuollon matkoistahan etua jo saa, mutta kuluneen kuukauden aikana olin Matkahuollon kanssa tekemisissä vain pakettiasioissa. Niistä ei etua kerry ainakaan vielä. Nyt ainoat ostokseni tuon 13,52 euron edestä tein Suomenlinnan Siwassa saariretkemme aikana. Tuokin summa olisi jäänyt höyläämättä Pins-kortille, jos en itse olisi ollut aktiivinen. Kortin saaminen sai pinnan kireäksi.

En ole käyttänyt viime vuosina aktiivisesti Pins-kortin edeltäjää, Ykkösbonusta, joten siksi en saanut Pins-läpyskää kotiini automaattisesti. Tilasinkin sen netistä. Sivusto taisi olla tuolloin pahasti ruuhkautunut, ja perusasiakkaana olisin jo luovuttanut takkuavan nettisaitin kanssa. Jostain syystä en koskaan saanut tietoa tilaukseni menemisestä läpi tai siitä, että kortin tulossa kestää kolme viikkoa. Luulin tilaukseni haihtuneen bittiavaruuteen ja aloin parin viikon kuluttua hätäillä, sillä kortin testaaminen ilman korttia menisi jännäksi. Nappasinkin silloin Siwassa asioidessani kassalta kortin, mikä oli superhelppoa. Tai sitten ei.

Yritin aktivoida korttia netissä tiliini, mutta sivusto junnasi kehottaen vuorotellen kirjautumaan sisään ja vuorotellen vaihtamaan salasanan. Kesäkuun alussa soitin Pins-järjestelmän asiakaspalveluun, mitä en todellakaan olisi vaivautunut tekemään ilman tätä yhteistyötä. 20 minuutin jälkeen puhelu katkeaa. Seuraavaksi puhelu katkeaa 4 minuutin jonottamisen jälkeen. Kolmannella kerralla jonotan 32 minuuttia, kunnes asiakaspalvelija vastaa.

Säätämisen jälkeen selviää, että en ole saanut aktivoitua korttiani, koska sivuston herjaamisesta huolimatta minulle on matkalla kortti. Lopulta 12 minuutin puhelun jälkeen saan asiakaspalvelijan avulla jo hallussani olevan kortin aktivoitua. Tämä puhelurumba maksoi minulle 8,35 senttiä + 17,17 senttiä minuutti, eli lähes 12 euroa. Oman käsitykseni mukaan Pins-ohjelma perii kuluttajasuojalain mukaan liian isoja puhelinpalvelumaksuja. Ellei sitten pääse lain porsaanreiästä, jonka mukaan puheluiden enimmäishinta ei koske esimerkiksi maksullisia neuvontapalveluita. Oli miten oli, mielestäni asiakkaan ei kuuluisi maksaa siitä, että selkeästi ylikuormittuneen nettisivuston ja asiakaspalvelun takia homma ei rullaa.

Eipä siis tullut Pins-kortista pelastajaa etukorttikaaoksessa olevaan kukkarooni. Luultavasti minulla on taas vain yksi ylimääräinen kortti, josta ei lopulta ole mitään hyötyä. Tekisi mieli silputa kaikki omistamani etukortit ja elää vapaana jokaisesta leimakortista, muovietuläpyskästä ja alennuskupongista. Silti menin kiltisti ostamaan uuden lompakon reunoistaan hajonneen tilalle ja asettelin sen sisälle kortit nättiin riviin.

Jaa