Mikä upea aurinkoinen päivä! Posket ovat hellänä auringosta ja hymyilemisestä. Lapsen mentyä nukkumaan avasimme miehen kanssa kaljat ja istuimme parvekkeella katsomassa auringonlaskua metsän taakse. Haarapääskyt lensivät talomme katoharjan yli, laventelin kukat tuoksuivat ja kissa käpertyi kerälle auringon haalistamalle matolle.

Kesällä kaikki vain tuntuu niin paljon helpommalle, letkeämmälle ja nautittavammalle. Alkoholiton olutkin maistui taivaalliselle. Ensimmäisen raskauden aikana join alkoholitonta olutta usein. Johtui kai siitä, että ennen raskautta kalja kuului niin moneen tilanteeseen. Saunaan, pizzalle, leffailtaan, terassille, kaverille, puistoon, minneikinävaan. Lapsen synnyttyä alkoholin nauttiminen on jäänyt niin vähäiseksi, että nyt toisessa raskaudessa sitä ei ole tullut niin ikävä. Tuo kylmä huurteinen taisi olla ensimmäinen kotiin ostettu alkoholiton olut toisen raskauden aikana.

Oli miten oli, mutta se on fakta, että alkoholitonkin olut maistuu parhaimmalta pitkäkaulaisesta lasipullosta juotuna. Tulen varmasti ostamaan noita Beck’s-oluita toistekin, tölkistä juotuna olut kuin olut tuntuu laimealta teinifestarilta. Tai sitten tämänkertaiseen makunautintoon toi oman säväyksensä lähiökeitaamme. Siellä alkaa olla kaikki suunnitelmiemme mukaiset kasvit ja kukat, mutta muutamat olisi vielä haettava Hakaniemen torilta. Vaikka ekat parvekemansikat on jo syöty, kovin heräilevältä parveke vielä näyttää. Näillä lämpötiloilla ei tosin mene kuin muutama viikko, kun saan juoda kaljani hyötykasviviidakossa.

Jaa