Kävin hiljan tutustumassa Finlaysonin uutuuskuoseihin ja -tuotteisiin, jotka tulevat markkinoille syksyllä. Nyt oli sen verran leikkisä ja värimaailmaani iskevä kuosikattaus tarjolla, että tahdon kertoa siitä teillekin. Meiltä löytyy paljon Finlaysonin tuotteita, mutta saattaa mennä monta kautta, että ainutkaan kuosi tai tuote ei säväytä. Niinpä tämä tuleva reipas ja hullutteleva kausi yllätti iloisesti.
Susanna Sivosen suunnittelemassa Fiilistellen-kuosissa riittää niin paljon ihmeteltävää, että sinisestä ja punaisesta väriä saavat mustavalkoiset lakanat pitäisivät seuraa myös niinä iltoina, kun uni ei ihan heti tule. Pussilakanasetin lisäksi tuotteesta on tulossa mustavalkoinen tyynyliinasetti, jonka mukana tulevalla tussilla tyynyn saa itse värittää.
Toinen rempseän raikas kuosiuutuus on Pirkko Hammarbergin suunnittelema Pajatso. Oikeastaan kuosi on suunniteltu jo 1970-luvulla, mutta se tuotiin vasta nyt tuotantoon alkuperäisluonnoksen pohjalta. Kuosissa erikokoiset puolipallot pomppivat sinisenä, punaisena ja mustana kuin 50 penniset pajatsossa.
Sami Vullin veikeä Otso-kankaalla taas temmeltää karhuja, jotka ovat syöneet vatsansa täyteen syksyisiä metsämarjoja. Samaa marjateemaa jatkaa myös Vullin suunnittelema Martta-kuosi, tosin ilman mesikämmeniä.
Finlaysonin tiedotustilaisuudessa oli näytillä myös muun muassa vaatteita ja sateenvarjoja, jotka ovat lisenssisopimukset tehneiden japanilaisten yritysten tuotteita. Niitä ei siis harmikseni ole saatavilla Suomeen, ei ainakaan vielä edes netistä tilaamalla. Muita itseäni sykähdyttäneitä uutuuksia olivat Taimi-ikisuosikkikuosiini tullut uusi tummanharmaa-värivaihto sekä Tove Janssonin alkuperäispiirroksin kuvitettu tummasävyinen ja räväkkä Taikamuumi-kuosi.
Morjesta! Kommenttini ei juurikaan liity millään tavalla tähän postaukseen, mutta kirjottelen sen tähän kuitenkin. Eksyin lukemaan blogiasi, kun googlettelin synnytyskertomuksia. Oma kokemus oli näet omasta mielestäni karmiva ja ajattelin hakea pikkasen perspektiiviä synntyskammooni muiden kokemuksista. Luettuani sun kertomuksesi, jatkoin lukemalla teidän ekaa vauvavuottanne, enkä oikein voinut uskoa silmiäni. Onko joku muukin kokenut ihan tosissaan saman rallin? Melkein kaikki muu täsmää, paitsi että mun kohdalla imetyksen sai heittää romukoppaan 2,5 kuukauden taistelun jälkeen. Kun ei tuu, ni ei tuu. (Tällä sai paskamutsi pisteen nro. 294) Raivoava lapsi vaunulenkillä – check. Vatsavaivat – check. Ei viihdy lattialla – check. Ei viihdy yksin – check. Hampaita tehdään ku iisakin kirkkoa – check. Ei nukuta päiväunia – check. Noin nyt muutamat mainitakseni sieltä esikoisen (snadi) vauva-ajalta. Snadi on nyt karvan päälle 10kk vanha (pieni) ja pikku hiljaa elo on alkanut helpottamaan.
Toistaiseksi, tai no, viimeiset kymmen kuukautta olen ollut erittäin vahvasti sitä mieltä, että meidän skidit (tai snadit) oli noin niinku tässä. Viritin kierukan samantien kun se oli mahdollista ja kysyin että voisko täti tohtori liipasta vielä varmuuden välttämiseksi esimerkiksi ehkäsykapselin käsivarteen. En siitä syystä ettenkö rakastaisi pientä kaunista rakkausihmistäni. Vaan siitä syystä että ekan neljän kuukauden jälkeen olin sitä mieltä, että kerran mä en osaa edes tulkita oman lapseni itkua, niin eihän mulle näitä saa enää lisää antaa. Just sillon olin satavarma, että mä olen kaikista maailman mutseista ihan oikeasti kaikista onnettomin versio.
Nyt kuitenkin kun eletään jo iisimpää aikaa, eikä snadi tuuttaa enää ihan koko ajan varattua linjan toisessa päässä, olen ruvennut ajattelemaan, että kai mä jotain olen tehnyt oikein. Kovin onnellinen lapsi snadista on kehkeytynyt ja hei – se on pääsääntösin hyvin tyytyväinen. En mä viitsi kuitenkaan ihan vaaleansinisellä ryhtyä tässä hattarapilviä maalailemaan – kyllä sitä hanuria viskotaan välillä edelleenkin, mutta nyt mun yläkerta osaa jo tulkata niitä viestejä.
Vielä puoli vuotta sitten elettiin aikaa, jolloin mä en hennonnut lähteä kyläkauppaa pidemmälle. Viime viikolla mä matkustin snadin kanssa Kroatiaan. Jos joku olisi kertonut mulle viime joulukuussa näin tapahtuvan, mä olisin nauranut päin naamaa. Ei ikinä.
Ei meille lapsia vielä hetkeen lisää tule, mutta nyt ollaan siirrytty jo EI IKINÄ osastolta EHKÄ osastolle.
Arvostan sun tyyliäsi kirjoittaa asioista rehellisesti. Mä en ole missään vaiheessa edes viittinyt lähteä sellaselle ”meillä menee tosi hyvin”-linjalle. Koska ei meillä ole mun subjektiivisen kokemuksen mukaan ”mennyt tosi hyvin”. Toisaalta jos vertaa koliikki lapseen tai vaikeasti sairaaseen lapseen – Meillä on mennyt aivan helvetin hyvin.
Nyt kun te olette siirtyneet EHKÄ osastolta tositoimiin, on aivan satavarmaa, että roikun matkassa vastaisuudessakin. Koko blogi on nyt tullut luettua ja musta on silti kiva aina palata kirjoituksissa taaksepäin ja lukasta joitakin juttuja uudestaan.
Ehkä mekin sitten joskus. Ehkä.
Ihanaa kesää.
<3 Tessa
Olenkin tässä jonkin aikaa etsiskellyt meille uusia pussilakanoita, olen niin kyllästynyt vanhoihin jo kuluneisiinkin lakanoihin. Mutta näemmä pitää vielä hetken odottaa, että syksyn mallistot tulee kauppoihin. Fiilistellen, Otso ja Taikamuumi, ihania!
Finlaysonin kuosivalikoima on houkutteleva, mutta petyin vähän kun pari vuotta sitten sain selville, ettei merkissä ole suomalaisuudesta paljon jäljellä. Markkinointi tuntuu hieman harhaanjohtavalta. Miksei esim. verkkosivuilla (http://www2.finlayson.fi/finlayson/finlayson-oy) kerrota, missä ne tuotteet, joita ei valmisteta Suomessa, valmistetaan? Millaisissa oloissa? Musta ois ihan ok, että on tehdas vaikka Kiinassa, jos olosuhteista on huolehdittu asiallisesti. Höh. Rehellisyys ois kiva juttu.
Pajatso ja tuo nalle, en kestä miten ihania!!!!!!!!
Kiitos ihanasta kommentistasi! Joo, ei taideta me olla ainoita, joille vauvavuosi on ollut sellainen savotta, jonka jälkeen miettii, ettei enää ikinä. Ja ei siksi, etteikö rakastaisi lastaan yli kaiken, vaan siksi, että ei ole varma, kestääkö oma pää ja jaksaminen samanlaista rallia enää uudestaan. Noh, sitten lapsi kasvaa ja elo helpottuu huomattavasti. Ja niin vaan muistot kultaantuvat ja kas, paksuna ollaan 😀
Ihanaa kesää myös sinne!
Mä en erityisemmin tykkäile Muumi-tuotteista, mutta tuo Taikamuumi on päheä!
Joo, eihän sitä valitettavasti vuosiin tekstiilituotantoa ole juurikin Suomessa ollut. Suunnittelu sentään on vielä täällä. Mutta olen ihan samaa mieltä, että mieluiten ihan jokaisen valmistajan jokaisen tuotteen kylkeen pitäisi saada näkyviin avoin tuotantoketju. Että kuka ja missä tekee mitäkin.
Mä oon ihan villinä etenkin tuohon Patjasoon. Raikas ja reipas samaan aikaan.