Tammikuu 2014. Ollaanko me nyt tosissaan ihan varmoja tästä? Vaikka onhan sitä pohdittu ja vatvottu kuukausien ajan. Lapsen kaksivuotisneuvolan jälkeen nauramme miehen kanssa, miten helppoa ja kivaa kaikki nyt on. Ainakin verrattuna siihen vauvavuoteen. Tosissaanko toivomme laittavamme kaiken taas palasiksi ja mullinmallin? No, jossain vaiheessa viikkoa, viimeistään ja luultavimmin tuliaisena Kanarialta, kohtuuni muuttaa salamatkustaja.
Kaikki raskausviikko-postaukset täällä. Kuva satunnainen Instagram-otos tuolta viikolta.
Pitääkö tässä siis ymmärtää asia niin, että tulit raskaaksi heti kun teitte päätöksen yrittää, ensimmäisestä kierrosta? Ja minimehän taisi alunperin olla jonkinsortin ”vahinko”? Oliko teillä vielä joku ehkäisy sillon käytössä kun minime kaivautui salamatkustajaksi. Melkosen hyvät lisääntymisgeenit teillä. Terveisin melkein vuoden pian yrittänyt.
Vaikka kuinka on kurja olo siitä, ettei itsellä ole tärpännyt, tuskin tarvitsee sitä toisen onneen purkaa. Ikävä sanoa, mutta koska teitä ei onnista, ei ketään muutakaan saa? Varsinkaan kahdesti, vahingossa ja helposti. Hohhoijaa.
No tuota. En tahdo sitä alleviivaamalla alleviitata. Koska tiedän sen olevan kurjaa niistä monista, jotka yrittävät vuositolkulla. Mutta ei se mikään salaisuuskaan ole, että toiveemme toteutui nopeammin kuin olisimme ikinä uskoneet. Hormoniehkäisyä en ole käyttänyt vuosiin sen aiheuttamien sivuvaikutusten takia. Ehkäisytuotteet on siis haettu ihan lähimarketista.
Ja ensimmäinen anonyymi vielä: paljon jaksamista, toivoa ja onnea yritykseen! Toivottavasti se sieltä vielä tärppää, avuilla tai ilman!
Paljon onnea raskaudestasi, ihanaa kun suloinen minime saa sisaruksen! 🙂 Blogisi on mukavaa luettavaa ja pidän kirjoitustyylistäsi. Aion lukea juttujasi jatkossakin, vaikka totuuden nimissä on myönnettävä, että hiukan kirpaisi lukea kuinka helposti raskauden alulle saattaminen joiltakin onnistuu ja ymmärrän myös hyvin ensimmäisen kirjoittajan tuntoja. Meidän pieni yhdeksän kuukauden ikäinen ihmeemme sai alkunsa reilun viiden vuoden yrittämisen jälkeen. Me ainakin tiedämme sen, että lapsia ei tehdä, niitä saadaan jos saadaan ja jokainen pienokainen on suuri ihme ja lahja. Toinenkin lapsi olisi tervetullut, mutta nähtäväksi jää toteutuuko toiveemme koskaan.
Ymmärrän lapsettomuuden tuskan, vaikka en voikaan siihen samaistua. Mutta miksi nopeasti raskaaksi tullut ei saisi iloita asiasta? Miksi pitäisi häpeillä ja piilotella, että nooh emmää ny muista kauan me yritettiin kröhöm…
Kiitos! On tosiaankin ihanaa, että Minime saa sisaruksen. Viisi vuotta on kyllä hurjan pitkä aika yrittää ja toivoa. Siinä ei varmasti lopulta oikein mikään muu pyörikään mielessä kuin vauva. Onneksi kuitenkin lopulta tärppäsi! Ja onnea pikkusisarustoiveille. Vaikka meillä on ollut enemmän onnea matkassa, en oikein tiedä, miten pitäisi siitä harmistuneita lohduttaa. Anteeksi pyytäminenkin tuntuu vähän oudolta.
Joo, tämä on vähän kinkkinen. Hedelmällisyydellä lesoilu on mielestäni noloa ja lyhytkatseista, mutta se onkin eri asia kuin nopeasta raskaudesta iloitseminen. Mutta silti itsekin olen aika hissukseen ollut raskauden onnekkaasta alusta, ja jos on kyselty, kuinka kauan yritimme, olen vastaillut juurikin vähän jotain ympäripyöreätä. Tätäkin postausta kirjoittaessani muokkasin alkuperäistä päiväkirjamerkintääni reippaalla kädellä häivyttäen nopean tärpin juurikin siksi, ettei se pahoittaisi kenenkään mieltä.
Samaa mietin itsekin kun tulin ns. varmoina päivinä raskaaksi että voiko sitä edes kertoa kun tietää monien yrittävän vuosia. Toisaalta ei sen pitäisi olla keneltäkään pois mutta toisaalta aihe on henkilökohtaisempi ja herättää tunteita ehkä enemmän kuin mikään muu. Siksi myös päädyin antamaan ympäripyöreitä vastauksia..
Tämä onkin mielenkiintoinen kysymys, ihan oman postauksensa arvoinen.
Itsekkin tulin raskaaksi silloin heti kun jätettiin ehkäisy pois. Ajatus oli, että vauva tulee sitten kuin on tullakseen ja yllätti kun olinkin heti paksuna, mikä toki oli toivottua! Ystävissä vain oli muutama jotka yrittäneet kauan ja jotenkin ajattelin että siinä menee aikaa. Heille oli jotenkin vaikea kertoa, että olen raskaana kun tiesin ensimmäisen kysymyksen olevan kauanko yrititte. Oli jotenkin vaikea kertoa omasta onnesta kun tiesi toisilla olevan vaikeuksia. Sekin on musta hassua että välillä puolitutukin saattoivat kysyä kauanko yrititte, (mitä se niille kuuluu?) ja oli ikävä kuulla kommentteja helppoahan teillä jne. Raskautta yrittäville vinkiksi: maca, tasapainoittaa hormonitoiminnan. Moni saanut apua myös osteopatista. 🙂
Mekin aloimme yrittämään tammikuun alussa esikoista eli samoihinaikoihin teidän kanssa, mutta vielä ei ole tärpännyt :'( Toivottavasti ei mene vuosia.
Tällä kakkoskierroksella yrittämiseen laitettua aikaa on kyselty paljon, mikä on vähän yllättänyt itseni. En muista, että sitä olisi ensimmäisen kohdalla kyselty. Tosin ensimmäisen kohdalla kaikki oli niin sekavaa, että en siitä paljoa muistakaan. Mutta nyt kun pohdin, olen tainnut itsekin tutuilta asiaa kysellä. En olekaan kuullut macan hormonitoiminnan tasapainottavista vaikutuksista, kiitos vinkistä omasta ja muiden puolesta!
Toivottavasti pian saatte oman pienen ihmeenne! Onnea ja jaksamista yritykseen!
Tarkoitin tuolla kirpaisulla sitä, että aina kun kuulee kuinka helposti jotkut saavat uuden elämän alulle, niin omat kokemukset ja pettymykset nousevat voimakkaasti pintaan. En kuitenkaan ole harmistunut toisten onnesta, ihanaahan se vain on kun toivottu pieni ihmisen alku ilmoittaa pian tulostaan. Täytyy vain toivoa, että itsekin saisi sen suuren ihmeen kokea vielä toisen kerran ja mieluusti hiukan nopeammin kuin vasta 62:n kuukautiskierron jälkeen. 🙂
Paljon onnea raskaudesta ja kiitos mukavan rohkeasta ja ajatuksiaherättävästä blogista:)