Mutta niin vain pääsi käymään, ja juttu ilmestyy lehdessä vuoden sisällä. Voisin melkein lyödä vetoa, että meidän kotimme tulee olemaan ensimmäinen sisustuslehdessä esitelty koti, jossa on pakastin keskellä olohuonetta!
Kuvauspäivästä oli se hyöty, että laitoimme vihdoin melko ryönäiseen kuntoon päässeen kotimme putsuun. On meinaan ollut tässä viime kuukausien aikana niin paljon kaikenlaista, että kotiin kertynyttä sontaa ei ole saanut hämättyä piiloon edes pitämällä pöydällä aina tuoreita leikkokukkia. Ja mä kun luulin kukkien tepsivän kaikkein katastrofaalisimpiinkin siivoustilanteisiin.
Nyt on pesty ikkunat, verhot, matot, lattiat ja sohvatyynyt, joista ainoankaan edellistä pesukertaa en ihan tarkasti edes muista. Pölyt on pyyhitty ja torkkupeitot tuuletettu. Kun ammattilainen oli ensin kuvannut kotimme, mäkin räpsin puhtaista pinnoista ja kevätvalossa kylpevästä kodista kuvia muistoksi. Makuuhuone jäi vielä tallentamatta, sillä lapsi kiskoi siellä jännän kuvauspäivän päätteeksi superpitkät päikkärit. Mutta makkariin palaillaan vielä, saatiin nimittäin vihdoin lehtikuvauspäivän hoputtamana valmiiksi lapsen uninurkkaprojekti. Eihän sen tuumailu ja laittaminen aloitettukaan kuin vasta viime elokuussa!
Oi, toi lehti pitää sitten ehkä tilata kuitenkin… Juuri sanoin viime viikolla puhelinmyyjälle ”ei kiitos”, kun kyseistä lehteä kaupitteli. Onko teillä muuten valkoinen sohva vai onko tuo irrallinen peitto sohvan päällä? Uusista sohvista haaveilen ja yritän keksiä kuinka saisin vanhoista hieman siedettävämmät…
Mä kyllä oon kaivannut sisustuslehtiin enemmän kuvia asunnoista joissa näyttää joku asuvan. Tai joissa näyttää kuin mä voisin asua. Siksi oon siirtynyt ruotsalaisiin lehtiin sillä niissä on monesti muutakin kuin valkeaa mustalla ja kenties ripauksella sen hetkistä trendimateriaalia, tykkään kodeista missä näkyy elämä ja myös se historia mikä ei just nyt oo kovin trendikästä.
Hei,
mistä olet ostanut kuvissa vilahtelevan numerokuvataulun (englanninkielinen)? Kiinnostaisi hankkia samanlainen! 🙂 Ihana lipasto alimmaisessa kuvassa!
Mä ostin lehteä pari irtonumeroa, katsotaan, josko ihan tilauksen laittaisi vetämään!
Meidän sohva on oikeasti punainen. Sellainen elahtaneen punainen. Siinä on siis päällä kaksi valkoista peittoa, mikä on lopulta aika kätevä ratkaisu lapsi- ja kissaperheeseen, kun puuvillapeitot voi paiskata helposti pesukoneeseen ja tarvittaessa valkaistakin. Alkuperäisiin sohvatyynyihin olen tehnyt kaikenkirjavista kankaista uudet päälliset. Ja tietty tuossa tyynymeressä on sitten vielä sata muuta tyynyä 🙂
Teillä on kyllä ihana hörsyileväntörsyilevän inspiroiva koti. Mä tykkään kovasti. 🙂
Teillä on niin hauska koti! 🙂 mistä tuo ihana keltainen matto on? 🙂
No tässä meidän pytingissä elämisen jäljet todella näkyvät 😀 Ja oli kiva huomata, että Camilla kuvaajana halusi kuviin ehkä jopa enemmän elonmerkkejä kuin minä. Esimerkiksi hänen kuvatessaan työpöytänäni toimivaa klaffilipastoa, huomasin lapsen ehtineen jossain välissä raahata pöydälle omia lelujaan. Olin jo korjaamassa niitä pois, mutta Camilla kielsi. Hänen mielestään kodissa pitää näkyä, että siellä joku asuu. Jos siitä kuvasarjasta joku lehteen tulee, ne puulelut ovat tosiaan ihan aidon huolimattomasti paiskottu siihen pöydälle lapsen toimesta, eikä aseteltu huolettomuutta tavoitellen 😀
Oon muuten ihan samaa mieltä, että sisustusjutuissa olisi kiva kuulla enemmän talon, asunnon, esineiden ja asukkaidenkin historiasta. Niistähän se kodin tarina syntyy. Mitä ruotsalaisia lehtiä sä luet? Voisin käydä lehtihyllyllä tutkailemassa!
Numerojuliste on omasta lapsuudestani, joten niitä tuskin on enää saatavissa. Jos ei sitten jossain kirpparilla hyvä tsäkä käy. Klaffipiironki on tosiaan ihana! Oli onni ja etuoikeus saada suvun aarre meidän kotiimme.
Hih, kiitos! Hörsyileväntörsyilevä on just kuvaava sana 😀
itselle aiheuttaa ahdistusta tuo tavaramäärä joka pinnalla ja nurkassa, mutta kukin tyylillään 🙂
Voi kiitos! Matto kelta-valkoisilla raidoilla on tilattu TYLListä.
Ihania aarrekokoelmia! Teillä on kyllä niin kaunista, että en yhtään ihmettele lehtijuttua! Tarpeeksi ei huonekalukaupankuvasto-koti mun makuun. On uskallettu sisustaa hyvällä omalla maulla. 🙂
http://kotiani.blogspot.fi
Kaksio – mikä ihana tekosyy päästää sisäinen Peppi Pitkätossu valloilleen!
Kiitos! Kaikenlaisia ihania aarteita on tosiaan tarttunut matkaan elon varrelta. Parasta on, että kaikilla on oikeasti joku käyttötarkoitus. No paitsi posliinieläimillä, ne ovat vaan niin hassun pöljiä, että ne ovat saaneet luvan tulla kotiimme. Vaikka yleensä kaksiossa pitää miettiä, että asioilla pitää ulkonäön lisäksi olla joku käyttötarkoitus.
Olen blogiasi jo pidemmän aikaa seuraillut ja ihastellut miten siistinä teillä on kaikki pinnat, vaikka tavaraa onkin paljon. On pitänytkin tavaraan liittyen kysyä, että miten saatte Minimen olemaan vetelemättä tavaroita lattialle ja paiskomaan niitä ympäriinsä, kuten kukkia maljakkoineen ja muuta lasi- ja posliinitavaraa? Itsellä on puolitoistavuotias poika eikä mitään tavaraa, joka ei ole lelu voi jättää sen ulottuville kun se aivan varmasti lentää johonkin. Hänelle ei siis ei-sana uppoa päähän millään.:) Onko Minime siis vaan kiltti ja uskoo kun kieltää vai onko teillä käynyt vahinkoja tavaroiden kanssa?
Pakko huikata tähän väliin. Oma suosikkini ruotsalaisista on Family Living. Olen varma, että sen kanssa Lähiömutsikin viihtyisi tyynykasassa.
Just ihanaa että tällaisia koteja on lehdissä 🙂 Ei ole kaikki niin toistensa kopioita. Monesti kun tuntuu että mikä tahansa koti esim Dekossa tai Divaanissa niin niissä kaikissa on ne samat tietyt design-klassikot jne. Ja se värittömyys. En ole tainnut hirmusti tätä kyseistä lehteä lukea mutta semmonen kutina mulla on että siinä on juurikin tällaisia kivoja värikkäämpiä koteja esitelty.
Musta teidän koti on kiva – siellä on paljon katseltavaa! 🙂 Meidän kodista tehtiin viime keväänä juttu samaiseen lehteen ja se ilmestyi sitten 6/2013. Silloin olin ihan tyytyväinen meidän kodin sisustukseen, mutta nyt kun katson niitä kuvia, oon ihan et aikamala, miks meillä on tuollaista ollut! Haha! Mulla tämä mieli muuttuu alati, joten tällä hetkellä meillä on ihan eri näköistä, paljon riisutumpaa ja vähemmän romanttista (olen vähän allerginen nykyään romanttiselle), kuin tuolloin melkein vuosi sitten. Tuliskohan ne uudelleen tekee juttua? – Sama koti, uusi sisustus! 😉
Hei! Ihan tuo kuppitaulu! Mistä se on?
Kiitos eilisestä! Hauskaa oli! Minusta on tosiaan kiva nostaa esiin asukkaat ja myös välillä esitellä pienempiäkin koteja ja miten niitä voi sisustaa. useasti lukijat kaipavat juuri sitä.
perheelle terkkuja!
Camilla
Ihanan näköinen koti teillä. Mä en ehkä pystyisi elämään noin suuren tavaramäärän keskellä, koska en kuitenkaan kykenisi pitämään sitä siistinä. Muuten kyllä. 😀 Kerrankin koti, joka on jotain muutakin kuin sitä perkeleen valkoista ja harmaata.
Kiva kun saatiin tulla käymään! Oli hauskaa nähdä teidän kaunis koti 🙂
Aivan ihastuttava koti teillä ! Mä tykkään huvikumpu-meiningistä, just tuollaista väriä ja ihanaa selkeää sekamelskaa, kaikki kuitenkin ”järjestelmällisesti sekaisin”.
Valitettavasti kuitenkin olen sen verran neuroottinen tavarapaljouden kanssa ja nytkin to do-listalla on muutaman kaapin tyhjäys liiasta tavarasta. Joten tyydyn ihastelemaan juuri teidänlaisia koteja kuvista, ihanaa että näitä löytyy ja pystyn tyydyttämään huvikumpu-tarpeeni näin.
Kiitos siis 🙂
Ihana koti!♥ Mä yritän pikkuhiljaa siirtyä yksi ikean kaluste kerrallaan persoonallisempaan suuntaan, mutta tuntuu vievän niin pirusti aikaa, kun on isohko kämppä ja tiukka budjetti. Vielä joskus! ::D
Mäkin olen pitkään miettinyt, että onko Minime erikoisen kiltti lapsi vai onks mulla jotenkin tosi kurittomat vekarat itsellä. Esikoinen ollessaan alle 2,5 vee kiskoi kaiken tavaran alas jos vaan mahdollista. Siksi paljon tavaraa siirrettiin turvaan. Esikoinen on yleensä rauhallinen poika, mutta rakasti tuota tavaroiden kiskomista (myös kyläreissuilla) ja kuopus vallaton Peppi Pitkätossu tyylinen tyttö rakastaa myös tavaroiden kiskomista alas ja hänellä ikää saman verran kuin Minimellä. Esim. mun vanhemilla käyminen on ollut hermoja raastavaa kun niillä on kaikenmaailman arvokkaita lasiesineitä, patsaita, kaukosäätimiä yms. tavaraa helposti lasten ulottuvilla. Kauhea kyttääminen sitten vekaroiden perään, että ne ei koske ja kisko. Kun meillä ei ole kotona telkkaria, niin kaukosäätimet tuntuvat tosi kiinnostavilta vieraissa paikoissa….
Tuo kyseinen lehti on ainoa sisustuslehti, jota jaksan lukea just sen takia, että siellä tosiaan on esillä koteja, joissa oikeasti asutaan! Lisäksi mua viehättää romuromantiikka, huolettomuus ja leikkisyys sisustuksessa, luonnonvalkoiset klassikkohuonekaluilla täytetyt edustuskodit eikä niistä kertovat lehdet oo mua varten! Arvasin heti otsikosta ja ekoista kuvista mihin lehteen juttu tehtiin 🙂 -Anna
toi pakastimen tuunaus on kyllä tosi magee idea. varastan sen heti – meillä laite asuu lastenhuoneen nurkassa… 😀
Muistatko millä maalilla/sävyllä tuo lasten kauppaleikkihyllykkö on maalattu? Kirkas turkoosi on mulla etsinnässä 😀 Ihana koti teillä, taidanpas lueskella hieman lisää 🙂
Valitettavasti en muista. Samaista turkoosin sävyä on aika moni muukin kysellyt. Harmi, ettei tullut merkittyä muistiin.