Mä olen elänyt pitkän aikaa siinä tiedossa, että blogin kautta saadut tuotteet pitää ilmoittaa verottajalle vain, jos sen arvo ylittää tietyn rahasumman. Ja että tämä rahasumma on niin iso, että itselläni ei ole ollut mitään huolta. Mutta koska tahdon hoitaa velvollisuuteni ja veroni just eikä melkein oikein – kuten varmasti suurin osa muistakin bloggaajista – ryhdyin varmistamaan asiaa.
Netistä löytyy asiasta tietoa ja arvailua laidasta laitaan. Kukaan muukaan ei tunnu olevan asiasta ihan sata varma. Eikä ihme, sitä ei ole verottajakaan. Kun ensimmäisen kerran soitin asiasta verottajalle, minulle arveltiin, että koska blogini ympärillä on yritys, ihan jok’ikinen blogin kautta saatu tuote pitäisi merkitä yritykseni tuloiksi.
Siis esimerkiksi pressipäivillä jaettavat krääsäkassit olisivat yritykseni tuloa, samaten kuin näytteenä saamani rasvaputelot, joista kirjoitan arvioita tai huonouden takia jätän kirjoittamatta. Yritykseni tuloa olisivat tämän ensimmäisen puhelun perusteella myös ne kirjojen arvostelukappaleet, jotka olen esittelytekstin perusteella blogiini sopiviksi todennut ja täten tilannut, mutta jotka lukiessa paljastuvat niin kököiksi, että niistä ei kannata kirjoittaa. Tai ne ruuat, joita uuden ravintolan lehdistötilaisuudessa napaani vedän. Ja niin edelleen.
Tämä kaikki ihmetytti siksi, että jos taas ostan tuotteita tai palveluita ja niistä kirjoitan, voin tietenkin vähentää ne normaaliin tapaan sekä yritykseni alv-verotuksesta ja yritykseni tuloksesta, josta taas maksan veroja. Korpeamaan se taas pisti siksi, että aikakauslehdissä työskentelevänä tiedän materiakarusellin pyörivän siellä suunnalla ihan yhtä kiivaana kuin bloggaajienkin keskuudessa. Siinäkin maailmassa kuvataan ja kirjoitetaan esimerkiksi meikeistä, kirjoista, dvd-elokuvista, joista toimitukseen toimitetaan näytteet. Samaten siellä pyörii muun muassa lautapelejä ja kodinelektroniikkaa. Eikä niitä kerran plarattuja kirjoja tai kerran puristettuja meikkivoiteita palauteta, vaan hyvässä tapauksessa ne päätyvät hyötykäyttöön toimituksen sisällä tai ne lahjoitetaan hyväntekeväisyyteen.
En kuitenkaan tiedä kenenkään toimittajan maksaneen noista työnsä kautta itselleen päätyneistä tuotteista veroa. Itsekään en ole maksanut, vaan ihan muina naisina olen saamallani Trivial Pursuit -pelillä pelaillut ja ilmaisella saippualla kroppaani jynssännyt. Ensimmäisen puhelun aikana verottajalta mulle kerrottiin, että esimerkiksi printtimediassa työnantajan pitäisi maksaa noista tuotteista vero. En tiedä, toimitaanko näin.
Tilanne ei kuitenkaan ole niin nurinkurinen kuin tuo ensimmäinen soittoni verottajalle antoi ymmärtää. Verottajalta nimittäin palattiin mun kysymykseen myöhemmin. Silloin tietävämpi henkilö osasi kertoa, että bloggaajan saamien tuotteiden verotuksesta ei ole lainsäädännössä tarkemmin ohjetta. Asiasta on kuitenkin tullut paljon kysymyksiä, joten suunnitteilla on yleisluontoinen ohje, joka julkaistaan todennäköisesti tulevan kevään aikana.
Lähtökohtana on, että jos saat palkkion tuotteena, siitä pitää ilmoittaa niin sanottu käypähinta eli verohinta verottajalle tuloina. Mainoslahja voi kuitenkin olla verovapaa, mutta ylintä arvosummaa tälle mainoslahjalle ei verottaja osannut antaa. Verottajan antamien esimerkkien valossa kuitenkin laskisin esimerkiksi pressipäivillä jaettavat goodie bagit menevän tähän kategoriaan. Suuriosa niistä kasseista nykyään kieltäytyykin, sillä ne ovat täynnä lähinnä krääsää, ja niihin sujautetut tuote-esitteet löytyvät tarvittaessa myös netistä. Verottajan mukaan myös esimerkiksi meikit ja cd-levyt ovat verovapaata ”tuloa”. Tämä sama pätee myös toimittajien saamiin tuotteisiin sekä toimituksiin lähetettäviin tuotteisiin.
Haluan nyt muistuttaa, että moni lehdissä esiteltävä tuote on ollut kuvauslainassa, eli ne palautetaan takaisin kuvausten jälkeen. Samaten on blogien laita. Etenkin muotiblogeissa osa vaatteista on vain kuvauslainassa, ihan kuten lehdissäkin. Mullakin on blogin kautta ollut testilainassa esimerkiksi ikkunapesin, jonka testin jälkeen palautin.
Koska sitä verotettavaa tuloa niistä bloggajan saamista tuotteista sitten muodostuu? Silloin, kun tuotteen voi myydä eteenpäin, vastaa verottaja. Epäselväksi tilanteen tekee, jos tuotetta on esimerkiksi kuvausta varten maalattu tai muuten tuunattu – onko se silloin vielä myyntikelpoinen? Verottaja ei osannut antaa varmaa vastausta, mutta antoi yleispäteväksi neuvoksi sen, että jos tuotetta ei enää voi myydä eteenpäin ja se on käytetty, siitä ei tarvitse maksaa veroa. Tämä antaa paljon tulkinnanvaraa.
Sen sijaan verottajalle esimerkkinä antamani tabletti-tietokone on selvästi veronalaista tuloa. Hän sanoi, että tuotteen antajan pitäisi ilmoittaa aina antaessaan tuotteen arvo, jotta sen voi sitten ilmoittaa verottajalle. Verottajalta vinkattiin kuitenkin, että tuotteesta voi maksaa nimellisen summan, ettei synny epäilyjä veronkierrosta. Ja musta kun juuri se kuulostaa epäilyttävältä!
Jos ei homma tähän mennessä ollut vielä monitulkintaista, siihen sen vie viimeistään monen edellä mainitun asian kumoava ohje. Verottajan mukaan tuotteesta ei tarvitse maksaa veroa, jos tuotteesta kirjoittaminen on vapaaehtoista eikä velvoita mihinkään. Ja näinhän se on monissa tapauksissa ainakin omalla kohdallani, paitsi tietenkin yhteistyöpostauksissa, jotka on sovittu ja joista on maksettu palkkaa.
Että onkos se saamani tabletti sitten kuitenkaan verotettavaa tuloa? Sain sen sovitun ja maksetun yhteistyöpostauksen ohessa. Mutta tabletista mun ei pitänyt kirjoittaa, päinvastoin, sillä asiakas ei ollut Samsung vaan Elisa Kirja. Sain kuitenkin Elisa Kirjalta lukulaitteen itselleni, että pystyin testata asiakkaan palveluita ja niistä kirjoittaa. Vaikka palkka olikin rahaa, laitoin postaukseen myös maininnan saamastani laitteesta, jotta kaikki olisi varmasti läpinäkyvää. Että enpä tiedä. Vaikka haluan hoitaa verohommani mallikkaasti, en tietenkään halua maksaa veroa asioista, joista ei tarvitse. Luultavasti mun pitää taas soittaa verottajalle ja varmistaa.
Miltäs kuulostaa? Entä miten te lukijoissa mahdollisesti olevat muut bloggaajat olette hoitaneet saamienne tuotteiden verotusasiat?
Kuten arvata saattaa, kuvituksena olevissa kuvissa on tuotteita, jotka olen saanut blogini kautta.
Verottajan pitäis nyt pikkuisen tsempata. Ei kai kukaan halua varmuuden vuoksi maksaa veroa, jos ehkä pitäisi tai sitten ei verottajan mielestä? Jos ei ole selkeää ohjeistusta, niin en kyllä ilmoittelis mistään saadusta.
Todella kiinnostavaa; kiitos, kun käsittelet aihetta.
Oma matkablogini on vasta 1/2014 aloittanut, joten olen vain kirjannut muistiin messulipun tapaiset lahjat, vaikkeivät suorastaan olisi liittyneetkään blogiin. Yritysyhteistyöstä vasta ideoita ilmassa. Minulla ei vielä ole yritystä, mutta Eezyn kanssa olen selvitellyt bloggaajan toimintaa sen kautta, ja onnistuu.
Tässä oma näkemys:
On tuo tabletti verotettavaa tuloa, vaikka sulle on maksettu jo sovittu palkka tms. Sen voi ymmärtää ”luontaisetuna”. Maksavathan yrityksen palkansaajille palkkaa ja asuntoetuja/autoetua..
Omasta mielestäni ylipäätänsä kaikki ”lahjat”, jotka saadaan yrityksiltä, ovat tuloja. Tuloja erityisesti ne, joita hyödynnetään blogissaan. Olet aivan oikeassa, että vaikka tavaraa ei näy, mutta sillä voidaan edistää blogia esim. parantamalla blogin kuvalaatua, niin tällöin se on ”lahjaa” eli verotettavaa tuloa. Mielestäni tuloiksi luetaan myös nekin tuotteet, joita ei käytetä blogissa, mutta on kuitenkin annettu ilmaiseksi, on tuloa. Ei niitä ole kuitenkaan itse ostettu, mutta sillä on parannettu elämänlaatua eli esim. ilmaiseksi saatu kirja luettu ja täytetty kirjahylly.
Vaikka jotain tuotetta ei voisikaan myydä eteenpäin, koska se on käytetty omiin tarkoituksiin, mutta se kuitenkin blogissa kuvattu, niin mielestäni tällöinkin kyseessä on verotettava tuloa. Vähän kuin jäätelöpaketin syöminen. Saat jäätelön, mutta et voi enää antaa sitä eteenpäin, koska jäljellä on vain paketin kuoret. Olet kuitenkin jo saanut ilmaisen lahjan eli jäätelön. Tuotteiden muokkaus omiin tarkoituksiini ei mitätöi ”lahjaa”, vaikka se ei ole alkuperäisessään kuosissaan. Tuotteen muoto ja tuote kuitenkin on tunnistettavissa. Ellei ”lahjaa” sitten polta, jolloin se ei ole tunnistettavissa, mutta kuitenkin blogissa todennäköisesti tullaan sanonneeksi, että mikä oli kyseinen tuote, jonka poltit, niin tällöin taas mainostetaan tuotetta, vaikka sitä ei voi enää havaita kuvasta muotoiltaan, mutta tekstissä tuote on nimeltään mainittu. Mielestäni rajaus ei siis kohdistu vain kuvaan eli mitä tuotetta kuvataan vaan myös siihen, että sanotaanko tuotteen nimi ilmi.
Näin minä ajattelisin, jos olisin verottaja. Näen tosin niin, että kaikki mitä tulee yritykseltä on blogistille tuloa riippumatta siitä käytetäänkö se blogissaan vai ei. Blogistin elämä on kuitenkin kohentunut blogin pitämisen ansiosta. Joillekin blogistille blogistin pitämisestä tulee työ eli tuloa, jolloin kaikkia tuotteita ei voi mainostaa tai ei ole aikaa mainostaa, mutta tavaroita eli lahjoja lappaa kuitenkin jatkuvasti. Yritys harvemmin pyytää tuotteitansa takaisin. Mielestäni yritysten lähettämät pyynnöt/sopimukset kannattaisi säilyttää, koska ne on eräänlaisia takeita siitä miksi blogisti on toiminut niin tai näin.
Voi olla, että pienet jutut jää tämän ”verotettavan tulon” rajan alle, mutta on se mielenkiintoista tietää mikä on pientä ja mikä on suurta. Esim. meikkaukseen keskittyvä blogisti saa paljon meikkitarvikkeita, joiden arvo liikkuu 1-50 e välillä, toisin taas trendi/merkkivaateblogisti mainostaa vaatteita ja laukkuja, jotka usein on yli 50 e. Pienistäkni puroista syntyy iso virta ja lopulta meri.
Kevättä odottaen 🙂 Pääsee näkemään miten tää mun käsitys heittää verottajan käsityksestä 😀 Luulen kuitenkin, ettei pieniä ”lahjavirtoja” omaavat blogistit kiinnosta verottajaa. Esim. liikevaihdossa on oltava 8500 euron raja, jolloin yrittäjän on registeröityttävä arvonlisäverovelvolliseksi.
Olipa mielenkiintonen juttu! Vaikken itse olikkaan blogiyhteustyötä harrastanut. Kai tämä on sen verran uusi juttu ainakin merkittävissä määrin, ettei verottaja ole vielä kerennyt asiaan pureutumaan…
Oon soitellut verottajalle aika monta kertaa vuosien aikana ja tuntuu että vastaus on aina eri. Kuitenkin olen tosi iloinen jos tähän on tulossa jonkinlainen ohjeistus, sillä nyt tuntuu että bloggaajat käyttävät tiedottomuutta tai laiskuutta ottaa asioista selvää myös hyväksi. Eihän esimerkiksi toimittaja voi tilata ITSELLEEN monella tonnilla tuotteita omaksi yhteistyössä/bloginäkyvyyttä vastaan. Musta se on harmaata taloutta ja veronkiertoa pahimmillaan. Käytän jonkin verran itse lainausmahdollisuutta hyväkseni mutta onneksi palkat voi suurimmaksi osaksi hoitaa portaalin kautta sekä itse laskuttamalla, siis rahalla.
Jossain vaiheessa verottaja oli sitä mieltä että jokainen ilmaiseksi saatu, kotiin lähetetty, ei sovittu asia olisi asia mistä pitäisi maksaa lahjavero. Tai lähettää se OMILLA RAHOILLAAN pois. Tässä kuitenkin käytin omaa järkeäni etten mä hittosoikoon ala ilmoittamaan puteleita mitkä kierrätän suoraa päikyn tädeille.
On kuitenkin aika tehdä jonkinlainen reilu ohjeistus, missä tuodaan esille ettei sekään ole oikein että lifestylebloggaaja voi tilailla suurinpiirtein Jukka-talon näkyvyyttä vastaan ilman että edes ajattelee verotusta. Ammattimaistumiseen kuuluu myös vastuu, ei pelkkä (pimeä) yritysyhteistyö. Se on liian helppoa yrityksillekin.
Mua kiinnostaa se miten esim. muotilehtien toimitukset toimii näissä? Ilmoittavatko he verotukseen kaikki saamansa näytteet tai lähettävät ne takaisin kuvauksen/testin jälkeen?
Jos bloggarille maksetaan ihan aitoa rahaa vastineeksi yhteistyöstä, mutta palkkio on pieni ja sen pienuutta kompensoidaan ilmaisella rojulla, niin eikö se ilmainen roju siinä kohtaa ole mitä suurimmassa määrin osa sitä tuloa? Palkanmaksajat joutuvat ilmoittamaan verottajalle verokortilla palkkaa saavien palkat, joten olisiko mahdollista vyöryttää myös tuotenäytteiden arvon ilmoittaminen yhteistyöyrityksen tiliosastolle?
En tykkää turhasta rojusta, joten jos bloggaisin, en ottaisi vastaan mitään ”tuotenäytteitä”, joista en olisi myös valmis maksamaan. Olen ehkä kyyninen, mutta en ihan usko, että monetkaan bloggarit palauttelisivat saamiaan tavaroita…
ps. olisi ihan uteliaisuuden vuoksi mielenkiintoista kuulla, minkälaisia palkkioita yhteistyöblogeista maksetaan.
kuulostaa siltä, että sulla on liikaa aikaa 😀
Kummallisen myöhään tosiaan heräilevät asiasta tekemään ohjeistusta. Toivon, että asiaa työstävässä porukassa on konsultoitu myös bloggajia.
Kiva, että postauksesta oli hyötyä edes jossain määrin. Sekavahan tämä verotustilanne tuotteiden kohdilta vielä on. Noista messulipuista. Mä en näe, että oman blogin aihepiiriä käsitteleville messuille saatuja lippuja pitäisi ajatella blogin tuloina. Siellähän haetaan postausaiheita ja -ideoita blogia varten. Mä en esimerkiksi MISSÄÄN NIMESSÄ kävisi lapsimessuilla, mutta blogini puolesta käyn siellä nuuskimassa, mistä omassa genressä puhutaan. Ihan samalla tavalla myös toimittajatkin käyvät messuilla töiden puolesta hakemassa ideoita. Vinkkinä muuten bloggaaville messukävijöille: bloggaajat voivat toimittajien tapaan akreditoitua messuille.
Tämmöselle perus keskisuositulle bloggaajalle tarjotaan yleensä noin 200 euroa yhteistyöpostauksesta ja siihen roinat päälle. Siitä rahasta tosin joutuu toisinaan maksamaan myös postauksessa tarvittavat muut mahdolliset rekvisiittatarvikkeet. Nää ns. ammattilaiset varmaan pyytää ja saa enemmänkin. Usein raha saattaa olla myös lahjakortin muodossa.
Musta olisi kans kiva tietää mitä noista maksetaan muille mutta harvapa, minä mukaan lukien, niistä tahtoo omalla naamallaan puhua. Jostain syystä.
Jos jokainen mainoskynäkin olisi bloggaajan tuloa, olisi siinä se hyvä puoli, että bloggaajat varmasti miettisivät vähän tarkemmin, mitä roinaa kotiinsa ilmaisena kantavat.
Mutta siinä olisi myös se huono puoli, että ainakin itselläni jäisivät monet ns. uutisarvoiset asiat kertomatta. En esimerkiksi kertoisi uusien kasvatusoppaiden aikaansaamista ajatuksista ehkä jo ennen kirjan julkaisemista. Tämä siksi, että en tilaisi niitä arvostelukappaleina, vaan odottaisin jonon hännillä kirjaston varauslistalla. Tai luultavammin en lukisi opuksia lainkaan ja täten kirjoittaisi näistä kirjoista mitään, sillä en todellakaan lukisi oman blogini genreen kuuluvaa kirjallisuutta ilman blogiani tässä määrin kuin nyt teen blogini / työni puolesta. Tällöin esimerkiksi uutuuskirjoista ja lastenelokuvista kertominen jäisi lehtien valtiksi, he kun ne ilmaiset arvostelukappaleet kuitenkin saavat.
Sama pätee esimerkiksi kosmetiikkaan. Mä olen nyt esimerkiksi koostamassa vertailua erilaisista kylpy- ja kosteutustuotteista, joita lapsille löytyy luonnonkosmetiikkaosastolta. Osan tuotteista olen ostanut, osan saanut. Jos en olisi tästä blogiini tekemässä juttua, tuskin olisin lätrännyt erilaisilla purteloilla, vaan olisin pitäytynyt muutamassa. Jos siis näytteenä saadut purtelot nähtäisiin tuloinani, jäisi ainakin itseltäni tekemättä esimerkiksi lasten aurinkovoidetestit. Tämäkin jäisi lehdestä luettavaksi.
Mun on vielä myös huomautettava, että ei kaikille bloggaajille lappaa tuotteita jatkuvasti. Onneksi! Tulisivat ainakin meillä kaksion reunat nopeasti vastaan. Mä en varmasti ole ainut bloggaaja, joka on kieltänyt tuotenäytteiden lähettämisen ilman, että siihen on ensin kysynyt lupaa. Ja ensimmäisellä kerrallahan sitä yritysten on vähän pakkokin kysyä, ellei sitten bloggaajan postiosoite ole julkinen.
Kiitos ajatuksistasi, monesta asiasta olen samaa mieltä!
Kiva, että siitä irtosi ajatuksia! Mun mielestä verottaja on herännyt asiaan todella myöhään, mutta hyvä, että nyt vihdoin. Toivottavasti ohjeistusta laadittaessa kuunnellaan myös bloggaajia, sillä hehän parhaiten tietävät, miten monella erilaisella tavalla nämä ilmaistuoteasiatkin voivat mennä.
Mä soitin verottajalle asiasta ekan kerran joskus pari vuotta sitten. Silloin vastaaja tuntui olevan lähinnä sitä mieltä, että hölmö olen, kun moisista edes kyselen. Ja sitten tämä toinen tapa, jossa jokainen mainoskynä pitää ilmoittaa yrityksen tulokseksi ja lopulta tämä järkevämmältä, mutta sekavalta kuulostava tapa.
Mulle ei tule ilman mun lupaa tuotteita, olen sen kieltänyt, mutta tässä tovi sitten tuli Marimekon Unikko-juliste kuosin synttärijuhlien kunniaksi. Ei siinä, kiva on ja se paikkansa löytää, mutta en voinut uskoa korviani, että tämä toiseen puheluuni vastannut verotushenkilö oli sitä mieltä, että sekin on yritykseni tuloa. Mikä sen arvo edes on? Noh, onneksi ei taida asiat niin pöljästi olla.
Mutta joo, on todella hyvä, että tähän asiaan saadaan joku tolkku. Sillä olet ihan oikeassa siinä, että (myös) blogiyhteistöitä tekevät yritykset ovat päässeet tähän mennessä kuin koira veräjästä.
Mä en tiedä. Mutta en ainakaan minä itse ole ilmoittanut toimittajana saamistani tuotenäytteistä mitään verottajalle. Nämä siis olleet meikkejä, leffoja, musiikkia etc. Joistain olen kirjoittanut, joistain en. Mutta sen tiedän, että moni kuvauslainassa olleista tuotteista lähetetään takaisin. Itsekin hoidan tällä hetkellä kuvausjärjestelyjä, ja jokainen tuote palautetaan kuvausten jälkeen. Mutta nämä tuotteet ovatkin niitä, joita itse olen pyytänyt kuvattavaksi. Eri asia taitavat ovat sitten ne, joita yritykset ja pr-toimistot lähettävät suoraan toimittajille / toimitukseen. Ja meikit, jotka yleensä kuvauksissa puristellaan ja palastellaan sellaiseen kuntoon, että ei niitä kukaan halua enää edes ilmaiseksi meikkipussiinsa.
Voi mulle kelpaisi hyvin, että osa vastuusta vyörytettäisiin yhteistyöyrityksille. Toivottavasti niin käy!
Ymmärrän hyvin pointtisi siitä, että et ottaisi vastaan tuotteita, joista et olisi valmis maksamaan. En minäkään! Mutta. Erikseen ovat sitten esimerkiksi kirjojen arvostelukappaleet. Koen niissä olevan ns. uutisarvoa sen verran, että blogiini sopivia kappaleita tilaan ja luen. Ja jos kässäkirjoja ei lasketa, en todellakaan ostaisi mitään kirjoja itselleni. Enkä edes jaksaisi mitään kasvatusopuksia juuri lukea, jos ei se vähän niinkuin kuuluisi hommaan, kun äitiysbloggaja on.
Mun mielestä palkoista pitää puhua. Etenkin juuri näillä mun aloilla, joissa teetetään ilmaista duunia osaavilla tekijöillä. Jos ei kukaan tiedä, miten paljon liksaa oikeasti pitäisi ja voisi saada, summat eivät ikinä nouse. Palaan näihin asioihin myöhemmässä postauksessa, mutta koska olen ulkoistanut yhteistyökuvioni Suomen Blogimedialle, en voi tarkkoja summia avata. Sanotaanko vaikka niin, että riippuu asiakkaasta, mutta useammista satasista on kyse. Ja että tämän osaa suhteuttaa työmäärään, pitää tietenkin ottaa huomioon, että nuo rahapostaukset ovat ainakin itselläni vain pieni osa kirjoituksiani. Lisäksi ovat sitten mainosbannerit, mutta ne ovat ainakin itselläni ihan vain vessapaperirahoja.
Koska yritän ottaa selvää, miten mun kuuluu bloggaajana veroni maksaa? Vai mitä, nyt meni ohi?
Mutta jos saat kirjoittamastasi tuotteesta bloggaripalkkion, niin miksi pitäisi siitä tuotteesta maksaa? eikös se ole vähän niinkuin tuplavero? Itse ostan bloggareiden palveluita työkseni ja kyllä mainostaja niistä maksaa, mutta en ymmärrä miksi niistä tuotteista pitäisi sun maksaa veroja?
Erinomaista, että selvitit tätä! Lupasin omien lukijoideni pyynnöstä selvittää samaa asiaa alkuvuodesta ja nyt ei enää tarvitse. Kiitos siis!
Selvitin itse Kilpailu- ja kuluttajavirastolta, miten blogiyhteistyö kuuluu postauksessa mainita. Annetut ohjeet kun olivat vain yrityksiä varten. Lakimiehen vastauksen perusteella yhteistyön ilmoittamisella ei ole niin merkitystä eli leväperäisellä linjalla jatketaan. Em. kirjeenvaihto on tässä:
http://blogit.mtv.fi/sivumaku/2013/11/26/selvityspyynto-kilpailu-ja-kuluttajavirastolle/
Näkemykseni blogiyhteistyöstä puolestaan tässä:
http://blogit.mtv.fi/sivumaku/2013/11/20/sanoja-suuhun-ajatuksia-blogien-kaupallisuudesta/
Itse en bloggaa, mut näin maalaisjärjellä ajateltuna ajattelen bloggaajalle lähetettävät tavarat mainostavan (sovitusti yhteistyöpostauksena tai kepillä jäätä koettaen) firman markkinointikuluina. Vastaavat siis mielestäni telkkarimainosta, lehti-ilmoitusta jne. Lehden suhteen kyseessä on myös sisällöntuotanto, josta joskus lehti maksaa itse ja toiset aiheet ovat ”ilmaisia” (ts. jostain napattuja aiheita, joiden toteuttaminen maksaa enemmän tai vähemmän).
Mullekaan ei ihan auennut.. 😀 Onko tämä Natan mielestä siis ihan turha ja hölmö aihe? Mitä ihmettä?
(Okei, toi kommentti ehkä vähän nauratti sun ”voi kun olisi enemmän aikaa” -postauksien jälkeen..)
Kiitos hienosta postauksesta! Mutta monitahoinen juttu, eikä varmasti koskaan saada edes verottajalta oikeata linjausta. Ainoastaan jos kateuden siemen jollakin on niin kova purtavaksi jotakin kohtaan ja vaatii tutkimaan asiaa. Kuka vaan sattuukin olemaan se ensimmäinen case ja joutuu veroherran silmätikuksi virallisena ennakkotapauksena! Hyvin sä vedät!
Kun olet aktiivisesti yrittänyt verottajalta asiaa selvittää etkä saanut kunnon vastauksia niin en itse kyllä lähtisi varmuuden vuoksi kaikkea ilmoittelemaan! Suuretkin firmat suunnittelee verotustaan… Blogien kohdalla on hyvä kyllä erottaa se, että onko blogin ympärillä yritys vai ei ja missä vaiheessa summat alkaa olemaan riittävän suuria. Voisi kuvitella jos yritys tarjoaa tuotteen palkkana siitä että teet postauksen niin siinä vaiheessa pitäisi ilmoittaa verotettavaksi.
Mutta mun mielestä olisi täysin absurdi ajatus, että lehdistötilaisuudessa saadut pöperöt pitäisi ilmoittaa. Otetaanpa esimerkkinä hankintayritys, myyjäyritys kun tarjoaa hankintayrityksen edustajalle lounaan tai illanvieton, niin ei se työntekijä siitä mitään veroja maksa, tai silloin kun hän saa näitä samanmoisia krääsäkasseja lahjaksi. Tosin tässä ei kyse suoraan ole markkinoinnista, mutta jonkinlaisesta myynninedistämisestä kuitenkin… Ja tietysti on eri asia onko kyseessä itse yrittäjä vai toisen yrityksen palveluksessa oleva työntekijä, eli ei näitäkään voi suoraan rinnastaa. Monimutkaisia asioita… Mielenkiintoista olisi tosiaan tietää miten lehtimaailmassa toimitaan ja miten yrittäjän asema eroaa työntekijän asemasta…
Eivät muotitoimittajat niitä vaatteita itselleen saa. He hakevat ne PR-toimistoista, kuvauttavat ja palauttavat. Ja lehtijutussa sitten mainitaan tuotteen merkki, hinta ja pienellä präntillä tiedustelut, mistä ko. tuotetta saa. Jos vaate sottaantuu, lehti lunastaa tuotteen itselleen, koska sitä ei voi enää eteenpäin myydä.
Joo eivät toki saa. Sitä asiaa tuolla postauksessakin jo sivusin, kun mainitsin, että ihan samalla tavalla myös muotibloggareilla on välillä vaatteita vain kuvauslainassa.
Ymmärtääkseni Ruotsissa on jo tällainen ohjeistus bloggaajille joten eiköhän täälläkin pian herätä, veronkierron kitkeminen kun on Suomessa viety äärimmäisyyksiin.
Jäin vain ihmettelemään miksi Suomen blogimedia / Babler ei hoida näitä neuvottelua verottajan kanssa ja ohjeista tietä bloggaajia ja mainostajia sitten sen mukaisesti?
Hyvä postaus ja kiitos! Todella hankalia nämä onkin ja itsekin näitä paljon pohdin ja toki verottajan kanssa on asioitu 😉
Mutta joo ei noita kaikkia purnukoita voi mainita mitä blogin kautta tulee…
Riikka (asunut yli 20 Herttoniemessä 😉 )
No huh, monimutkainen soppa… En ole kyllä tullut ajatelleeksikaan, että esimerkiksi testattaviksi saadut tuotteet pitäisi merkata tuloiksi tai jotenkin ilmoittaa. Yhteistyöpostausten rahallisten korvausten kanssa homma on tietysti selvä.
Pisteet siitä, että haluat hoitaa veroasiat nappiin!
Aika surulliseksi menisi vaikkapa paljon tuotenäytteitä saavan opiskelijan blogin pitäminen. Verot pitäisi maksaa kaikesta joutavasta tavarasta, mitä sattuu yhteistyökumppaneilta tulemaan. Monella harrastajabloggaajalla voisi nopeasti olla kassavirta miinuksella… Vai pitäisikö sitten kieltäytyä tuotteista, koska niihin liittyvää veroa ei ole varaa maksaa? Toki mahdollista tämäkin, mutta köyhentäisi blogitarjontaa hyödyttämättä toisaalta ketään.
Anonyymin ajatus on, että mikäli tuotelahja ”parantaa elämänlaatua”, ja kuten myös esimerkiksi hyvä ansiotulo, tulee siitä maksaa veroa. Ajatus on perusteltu. Tuotelahja ei kuitenkaan yleensä ”paranna elämänlaatua” samassa suhteessa kuin omalla rahalla ostettu tuote.
Kun laitan tietyn rahan tuotteeseen, olen todennut tuotteesta saamani hyödyn vastaavan tuotteen ohjehintaa. Tuotelahjan kohdalla näin ei välttämättä ole. Bloggaaja saattaa todeta tuotteen ylihinnoitelluksi tai huonoksi. Usein myös on niin, että bloggaaja ei olisi koskaan ostanut kyseistä tuotetta – hän siis ei ole kokenut saavansa tuotteesta sen ohjehintaa vastaavaa hyötyä.
Mikäli kaikista tuotelahjoista siis maksettaisiin sen ohjehintaan perustuva vero, bloggaaja joutuisi usein maksamaan kohtuuttoman veron tuotteesta suhteessa sen tuottamaan ”elämänlaadun parantumiseen” eli hyötyyn.
En tarjoa ratkaisua – totean vain asian olevan monitahoisempi.
Erittäin hyvä pointti. Meikkejä testaavat bloggarit toimivat koehenkilöinä tuotteille, joista sitten kertovat hyvät ja huonot puolet lukijoilleen. Mä koen lukijana sen hyvänä palveluna. Eipä tarvitse itse ostaa tuotetta, joka ei luultavimmin ole hyvä omiin tarkoituksiini. Tai toisaalta löydän itselleni sopivia tuotteita, kun joku niistä kertoo. Itse olen löytänyt tuotteita esimerkiksi Kempparin Nooran testien perusteella. Annan kiitokseni blogeille myös siitä, että aloin käyttää palasampoota, joka on ollut huippuratkaisu sekä itselleni että luonnolle.
Olenkin samaa mieltä siitä, että testituotteet eivät paranna bloggaajan elämänlaatua samassa suhteessa kuin kaappiin itse ostetut vakituotteet. Testituotteet ovat enemmänkin työvälineitä. Jos kaikki testiputelotkin pitäisi ilmoittaa tulona, varmasti testit ja arviot vähenisivtä blogeista. En näe sen olevan etu kenellekään – bloggajalle, mainostajalle tai lukijalle.
Mielenkiintoista kuulla myös mainostajien ajatuksia! Luuletko, että kaikki mainostajat maksavat tuotenäytteiestä veron? Mulla kun on vähän tutina, että eivät. Millä nimellä se vero menee? Saas nähdä, mitä verottaja tuossa kevään tullessa tuumaa tästä ”tuplaverosta”.
Ole hyvä! Mä itse jossain vaiheessa kirjoitin auki blogiyhteistöiden taustat niin seikkaperäisesti, että alkoi itseäkin vituttaa, että mitä se nyt tuossa jaarittelee, menisi jo asiaan. Niinpä nykyään tyydyn vain kirjoittamaan postauksen alkuun ”yhteistyössä sen ja sen lafkan kanssa”.
Totta, voisihan ne ajatella myös firman markkinointikuluina. Olen samaa mieltä siinä, että monissa blogiyhteistöissä on hyvin paljon samaa verrattuna lehtien sisällöntuotantoon. Olen esimerkiksi käynyt testaamassa toimittajana kauneushoitoloiden palveluita, mikä on työtäni, mutta jos teen saman bloggaajana, se olisikin joidenkin mielestä palkkaa, josta pitää maksaa veroja. Ja se on on nurinkurista.
Verottajalla on tosiaan aikamoinen tekeminen, että saavat tähän edes jonkinlaisen ohjeistuksen aikaiseksi. En nimittäin minäkään osaisi ottaa kaikkia asioita huomioon, vaikka itselleni blogiyhteistyöt ja -mainonta on arkipäivää.
Mä vähän kyselin näistä eroista yrittäjän, työntekijän että freelancer-verokortilla tekevän toimijan välillä. Mä kun olen esimerkiksi viime vuonna ollut noita kaikkia. Siinä vaiheessa yleensä kaikki virastot menevät sekaisin, eikä verottaja tehnyt poikkeusta.
MItä Ruotsi edellä, sitä Suomi perässä, ainakin sitten muutaman vuoden viiveen jälkeen.
SBM on kyllä tarttunut asiaan.
Ole hyvä, kiva jos siitä heräsi ajatuksia. Hankala soppa tämä todellakin on, eikä verottajalla ole helppo nakki saada aiheesta aikaiseksi ohjeistusta.
Herttoniemi rok rok <3
Joo rahallisista korvauksista tietenkin maksetaan verot, kuten kuuluu. Mutta eipä ollut mullekaan tullut mieleen, että testattavat tuotteet pitäisi merkata tuloiksi. Tämä johtuu ihan puhtaasti siitä, että vertaan toimintatapaa siihen, miten lehdistössä toimitaan. Mutta kuten tuo asiaan paremmin perehtynyt virkailija osasi kertoa, mitä todennäköisimmin keväällä ilmestyvään ohjeistukseen ei tulla merkitsemään, että testituotteita pitäisi merkitä firman tuloiksi.
Hei! Kirjanpitopalvelu A&L Style on kokenut bloggaajien kirjanpidon asiantuntija. Olemme hoitaneen useiden Suomen suurimpien bloggaajien kirjanpitoja. Jos tuntuu, ettet pärjää yksin kirjanpitosi kanssa, ota yhteyttä, niin kerromme, miten voimme auttaa! 🙂 http://alstyle.fi