Helsingissä kulkevat tietävät varmaan sen tunteen, kun spora sulkee ovensa ja lähtee juuri kun olet vetänyt vuosisadan spurtin ehtiäksesi sen kyytiin. Ja että miten pännii, kun seuraava menopeli tulee vasta neljän minuutin kuluttua. Neljän minuutin!

Mä olen kotoisin maalta, mutta silti löydän itseni harva se päivä hyppimässä kiukussani tasajalkaa, kun kuulen metron ovien sulkeutumisesta kertovan piippauksen saapuessani asemalaiturille. Nopeasti näemmä voi unohtaa sen tunteen, kun lähimmälle bussipysäkille on pari kilometriä katuvalottomalla tiellä tarpomista. Ja että miten aina silti sai jännittää, tuleeko se muutaman kerran päivässä kulkeva bussi, vai onko kuski jäänyt suustaan kiinni kirkonkylän Matkahuollon leidien kanssa vai onko rämisevä linja-auto itsessään jumittanut lumeen.

Siksi mä arvostankin toimivaa joukkoliikennettä jopa korkeammalle kuin kunnallista hammashoitoa tai kävelymatkan päässä olevaa lähikauppaa. Siltikin, vaikka sporan, metron tai bussin ovien sulkeutuminen nenän edestä saa välillä aikaan kohtuuttoman suuren kiukkuärinän. Asuminen Helsingissä on ihan pirun kallista, mutta säästämme useamman satasen kuussa pelkkiä auton käyttömaksuja, kun pystymme elämään mukavammin ilman autoa kuin auton kanssa. Jos joukkoliikenne olisi ihminen, mä antaisin sille ison märän muiskun poskelle.

Ihmismieli on vain siitä kummallinen, että se ajan myötä löytää täydellisestäkin puutteita tai korjattavaa. Näin on käynyt myös rakkaussuhteessani Helsingin seudun liikenteeseen. Mua on useasti pänninyt, miten tökkivää poikittaisliikenne on. Jos haluan kiidättää itseni täältä idästä länteen tai vaikka Helsingin pohjoisiin kolkkiin, ovat reittivaihtoehdot vähäisiä, ainakin Helsingin menoon tottuneelle. Yleensä matkan varrella menopeliä pitää vaihtaa ainakin yhden kerran, jos ei kaksikin. Siinä vaiheessa julkisilla kulkemisen helppous etenkin lapsen kanssa alkaa haihtua, ja jos pätäkkää vain olisi tarpeeksi, ottaisin aina mieluummin taksin.

Mutta katsopas! Rakkaani HSL on kuullut murheeni ja ottanut käyttöön Kutsuplus-palvelun. Se on vähän kuin risteytettäisiin bussi ja taksi. Kiesi tilataan reaaliaikaisesti syöttämällä netissä lähtö- ja kohdeosoite palveluun, minkä jälkeen Kutsuplus-pikkubussi nappaa mukaansa lähimmältä pysäkiltä ja vie ilman vaihtoja kohdeosoitteen lähimmälle pysäkille. Hintakin on taksin ja bussin välistä, lähtömaksu on 3,5 euroa ja siihen päälle 0,45 euron kilometritaksa. Kutsuplussan idea on yhdisteltävyys, mikä tarkoittaa sitä, että bussi yhdistelee tilauksia ja nappaa matkan varrelta kyytiin muita samaan suuntaan meneviä.

Ja mähän olin ihan että jes! Kunnes aloin tutustua palveluun tarkemmin. Vaikka Kutsuplus-kiesit suhaavat aamukuudesta yhteentoista illalla, ne eivät kulje viikonloppuisin. Eli juuri silloin, kun olisi aikaa kruisailla ystävien luo toiselle puolelle kaupunkia. Eniten pänni se, että alkuun olin siinä käsityksessä, ettei Kutsuplus kulje lainkaan Herttoniemeen, mikä hieman söisi homman ideaa meidän kohdallamme. Noh, kun olin asiasta vaahdonnut oikeissa paikoissa, kävi ilmi, että kyllä se kulkee metrikselle asti ja alkuvuodesta lähtien muuallekin vanhaan Herttoniemeen.

Olin kuitenkin vähän nuivana ja epäileväisenä, kun testasin ensimmäisen kerran Kutsuplussaa. Olin lähdössä työpaikaltani Punavuoresta Pasilan poliisilaitokselle uusimaan passia. Pituutta reitillä ei ole kilometreissä kuin kuusi ja puoli, mutta julkisilla kulkiessa siihen saa kahden tai vaihtoehtoisesti jopa kolme vaihdon kanssa kulumaan yli 40 minuuttia. Kutsuplus ei paljoa ajallista helpotusta tuonut, sillä sen kanssa matka-aika näytti ohjelman mukaan pisimmillään vievän 35 minuuttia. Mutta ajatus ilman vaihtoja tapahtuvasta matkasta sai painamaan tilaa-nappia.

Ja niin minä köröttelin lyhyintä mahdollista reittiä Pasilan poliisiasemalle. Koska mukaan ei tullut muita matkustajia, matkaan meni alkavassa ruuhkassa 22 minuuttia, jonka aikana ehdin turista kuljettajan kanssa. Hän kertoi, että Kutsuplussaa käyttävät etenkin nuoret koulutetut aikuiset, jotka mielellään maksavat paremmasta pari euroa lisää – oli se sitten punaviini tai julkinen kulkuneuvo. Ja mä kun luulin tätä enemmän sellaiseksi kantakaupungissa asuvien eläkeläisten hommaksi! Yleensä Kutsuplus kuulemma napataan alle silloin, kun pitää hoitaa asioita kaupungilla ja halutaan välttää vaihtoja, ihan kuten mäkin nyt tein. Myös jotkut autolliset kulkevat keskustaan mieluummin Kutsuplussalla, kun ei tarvitse itse hermoilla ajamisen kanssa ja Kutsuplus kustantaa saman verran kuin parkkimaksut oman auton kanssa.

Poliisilaitokselle päästyäni mulle jäi ihan liiaksi luppoaikaa ennen varattua aikaani virkailijan kanssa, mutta vietin sen paljon mieluummin odotussalissa lehtiä lukien kuin kulkupelistä toiseen vaihtaen vesisateisessa Helsingissä. Vaikka suorilla yhteyksillä ihan perinteinen julkinen kulkuneuvo toimii jatkossakin tarpeeksi hyvin, ihan salettiin aion kutsua taksibussin tulevaisuudessakin mua kiidättämään. Seuraavaksi uudenvuodenaattona, kun matkaamme yökylään toiselle puolelle kaupunkia, ja kuljetettavana on perheen ja matkatavaroiden lisäksi taittopatjat.

Toki mua edelleen pännii, ettei Kutsuplus kulje viikonloppuisin, kun sille itselläni eniten käyttöä olisi. Pännimistä hälventää kuitenkin muisto parin vuoden takaa. Olin käymässä vanhempieni luona Pohjanmaalla ja lähdin siskoni kanssa koluamaan kirpputoreja viereiseen kaupunkiin. Yleensä kuljemme suosiolla autolla, mutta nyt jouduimme matkaamaan bussilla. Iltapäivällä olimme tarponeet jalkamme kipeiksi ja kävelimme bussiasemalle. Pyysin virkailijalta lippuja seuraavaan kotipaikkakunnallemme vievään bussiin. Virkailija teki työtä käskettyä ja printtasi liput. Vilkaistuani niitä, totesin niiden olevan neljän tunnin päästä lähtevään bussiin. Huomautin virkailijalle, että anteeksi, minähän pyysin lippuja seuraavaan mahdolliseen lähtöön. Virkailija hymyili ja sanoi, että siinähän ne ovat. Seuraava lähtee neljän tunnin kuluttua.

Sen neljän tunnin norkoilun jälkeen ei paljoa luulisi haittaavan, että seuraava spora tulee neljän minuutin kuluttua tai että viikonloppuisin pitää Kutsuplussan sijaan vaivautua poikittaisliikenteessä vaihtamaan välissä kulkupeliä.