Kun Minime oli vielä minimpi kuin nyt, mä olin huolissani hänen haluttomuudestaan ottaa kirjallinen kulttuuri haltuun. Yritin lukea paksusivuisia pahvikirjoja vauva sylissäni, mutta tuloksena oli turhautunut kitinä alta kymmenen sekunnin. Paljon siistimpää oli tutustua asioihin, joista kuuluu rapina, pauke ja vinkuna.
Minä sisuunnuin. Meidän lapsesta ei tule niitä pösilöitä, jotka julkisesti ja vieläpä ylpeinä kertovat, etteivät ole eläessään lukeneet ainuttakaan kirjaa. Minime oli saatava hokaamaan kirjojen mahtavuus heti ja pian.
Kirjavalaistus tapahtui, kun toin kassan kautta kotiin Leena Junnilan mainion Kot! sanoo kana -kirjan. Olin aikaisemmin ihastellut Junnilan suunnittelemia katselukortteja, jotka selkeine muotoineen ja kirkkaine väreineen saavat pienenkin vauvan riemastumaan. Kot! sanoo kana -kirjassa sama veikeä kuvitus jatkuu.
Ihan mineistä minein vauva tykkää etenkin mustavalkoisista kuvioista, joita kirjan eläinkuvat sekä äänikuviot ovatkin. Ja johan tyyppi jaksoi yhtäkkiä repiä riemua kirjallisuudesta! Etenkin keltainen sivu täynnä tipuja saa edelleenkin kunnioitettavassa kahdeksan kuukauden iässä riemunapin pohjaan.
Kot! sanoo kana -kirja kuuluu WSOY:n Papu-pahvikirjastoon, johon kuuluu myös muita lystikkäitä kirjoja. Saimme testikuolattavaksi ja -luettavaksi WSOY:lta Vauva!- sekä Jekku ja kaverit -kirjat.
Vauva! on Katariina Koskisen söpö loru- ja paijauskirja, joka saa Minimen kihertämään innosta. Kirjan sivuilla erilaiset eläinhahmot kertovat loruillen, kuinka ihana kirjaa lukeva vauva onkaan. Tätä on mukava lukea yhdessä sohvan pehmoisiin tyynyihin uponneena, kun on aikaa vaihtaa neniä ja kutitella vauvan vatsaa.
Jekku ja kaverit -kirjan, Katariina Koskisen käsialaa sekin, koeluku on jäänyt lähinnä Minimen satunnaisen katselun ja maistelun tasolle. Jekkuilua sisältävä kirja aukeaa paremmin vanhemmille minityypeille, jotka hallitsevat jo alkeet puheesta ja perusopinnot järjellisestä ajattelusta. Kirjassa eläinhahmot väittävät olevansa jotain ihan muuta kuin oikeasti ovat. Lapsi voi itse etsiä kirjasta, kuka luikuria laskettelevan elikon sijaan oikeasti on esimerkiksi Kirahvi Ylä-Kaulanen tai Sammakko Loikkanen.
Kyllä siitä vielä kirjojen suurkuluttaja saadaan. Kirjaston vip-jäsenyys hakuun vaan!
Mun oli pakko hankkia toi ihana Vauva-kirja kun siihen Rosebudissa törmäsin. Vielä ei meillä vauva kehrää innosta sen kanssa, mutta mun pitäisikin ehkä lukea sitä vähän hartaammin…
Minä ostin kaverini mukelolle 1-vuotislahjaksi tuon Jekku ja kaverit -kirjan ja sain myöhemmin kuulla, että siitä tuli samantien hitti. 🙂
Kyllä, lapsille kannattaa (ja mun mielestä myös pitää) lukea kaikkea mahdollista ihan alusta lähtien, jotta ne pääsee kiinni kirjallisuuden ihmelliseen maailmaan. Mulle on luettu kaikkea mahdollista katekismuksesta (mummo) – aku ankkojen kautta (iskä) – hevoskirjoihin (sisko), kun mä olen ollut kakara. Ehkä siitä syystä mä olenkin oppinut lukemaan jo viisveenä ja edelleen luen ihan sikana kirjoja! Go for it!
Mä luin muksulle kaikkea, kun se oli ihan ihan vauva – siis esimerkiksi Joycen Odysseusta, vaikka sitä kyllä jotkut pitivät lapsen kiusaamisena.
Nyt vähän isompi kävelevä vauva haluaa tutkia kirjansa itse, ja hermostuu, jos estän sivujen kääntelyä lukeakseni loppuun. Mutta kyllä tää tästä hioutuu. Pakko.
Juu, teholukuun vaan!
Hyvä tietää. Mä voisin kuvitella, että lapsesta on metkaa selata kirjan sivuja oikean elukkatyypin löytääkseen.
Todellakin! Mäkin olen varma, että lapsuudenkodin lastenkirjoja pursuilevat kirjahyllyt ovat syynä rakkauteeni äidinkieltä kohtaan. Kirjoja tosin ehdin nykyään lukea harmillisen vähän.
Jep, mäkin luin, vaikkakaan en mitään noin komeaa ja kultturellia. Lukemiseenkin syynä oli lähinnä se, että sain itse luettua edes jotain. Nykyään yhdessä lukemisen ongelmaksi on myös meillä ilmaantuntut minityypin tahto käännellä ja maistella sivuja.
(Tulkoon mainittua, että aion Odysseuksen lukemisella harhauttaa kaikki siitä tosiseikasta, että muuten luen hömppää.)
Musta oli kanssa tosi kätevää ostaa itselle lukuaikaa lukemalla ääneen … ja samalla huomasi, että sehän on aika rankkaa, piru vie.